Ian McEwan: Sementtipuutarha

(Otava 2009, käännös ilmestyi ensimmäisen kerran 1980, 
alkuperäinen teos The Cement Garden. Suom. Eva Siikarla)

Brittikirjailijan Ian McEwanin upea ura alkoi 1970-luvun lopulla tästä mestarillisesta esikoisteoksesta. Sementtipuutarha on yhtä aikaa häkellyttävän suorasukainen, paikoin ahdistavakin sekä harvinaisen taidokas psykologinen kuvaus vääristyneistä perhesuhteista. Tarinan kertoja on teini-ikäinen, vahvasti omaan seksuaalisuuteensa herännyt Jack, joka asuu isossa talossa yhdessä vanhempiensa ja kolmen sisaruksensa, Julien, Suen ja Tomin kera. Syrjässä sijaitseva talo on omiaan perheen sisäänpäinkääntyneelle arjelle, jossa vieraan koputus ulko-oveen on melkein utopistinen ajatus. Lausumaton sääntö piti huolen, ettei kukaan tuonut ystäviään kotiin. Sisarusten keskinäiset lääkärileikit rikkovat sovinnaisuuden rajoja varsinkin lukijan mielessä, mutta toisaalta Jackin silmin katsottuna kaikki tapahtuva tuntuu siihen miljööseen sijoitettuna tarkoitetulta.

Heidän taloaaan ympäröi isän outojen visioiden puutarha, jossa tarkkaan valitut kukat koittavat kasvaa kaiken ympärillä olevan kiven ja laatoituksen rinnalla. Sydänvaivainen isä ei jaksa enää pitää puutarhasta huolta ja tilaakin 15 säkkiä sementtiä aikomuksenaan ympäröidä talo edestä ja takaa tasaisella betonikentällä. Mutta kesken sementin sekoittamisen isä kuolee.

En tappanut isääni, mutta joskus minusta tuntui että autoin häntä matkaan. Ja lukuun ottamatta sitä että hänen kuolemansa osui yhteen erään oman ruumiillisen kehitykseni rajapyykin kanssa, se tuntui merkityksettömältä verrattuna siihen mitä sitten seurasi.

Isän kuoleman jälkeen ei mene kauaa, kun äiti sairastuu. Sisarukset viettävät paljon aikaa äidin sairasvuoteen ääressä. Isän kuolema ja äidin sairastuminen sitovat sisarukset entistä tiiviimmin kotiinsa ja toisiinsa. Ja kun eräänä päivänä sisaruksille selviää, ettei äidin pitkälle matkalle lähtö tarkoittanutkaan reissua kodin ulkopuolelle, sisarusten arki muuttuu lopullisesti. Sementille tulee lopulta yllättävää käyttöä. Jackin päivät kuluvat enää lähinnä masturboidessa ja siskojaan tarkkaillessa. Isosisko Julie tuo eräänä päivän taloon poikaystävän, Sue-sisko purkaa ajatuksiaan päiväkirjaan ja pikku-Tom haluaa olla tyttö. Yhteinen salaisuus kellarissa yhtä aikaa hirvittää ja naurattaa heitä. Arjesta tulee tavallaan selviytymistaistelua päivästä toiseen ja arjen hallinta luiskahtaa käsistä. Kasaantuvat roska- ja tiskivuoret, sisällä pörräävät kärpäset ja Jackin entisestään epäsiistimmäksi muuttunut olemus kertovat karua tarinaa. Kunnes eräänä päivänä halkeama sementissä ja taloon levittäytyvä epämiellyttävä haju eivät jätä heitä rauhaan..

Mennessämme rappusia ylös minä sanoin: - Ei haju ole kovin paha kun siihen tottuu. Sue puoliksi nauroi, puoliksi nyyhkytti ja tiputti taskulamppunsa. Kuulimme taas rottien rapinan takaamme. Sue veti syvään henkeä ja kumartui nostamaan taskulampun.
-Meidän täytyy hankkia lisää sementtiä, hän sanoi oikaistessaan itsensä, ja hänen äänensä oli aivan tyyni.

Olen jo pitkään aikonut tutustua niin kovasti täällä kirjablogistaniassakin kehutun McEwanin tuotantoon. Ja kun nyt kirjastossa tämä hänen esikoisteoksensa sattui käsiini, päätin vihdoinkin tarttua tuumasta toimeen. Sementtipuutarha on vahva teos. On harvinaista, että esikoiskirja on näin taidokas. Aihepiiri ei ole helppo, varsinkin sisarusten välinen fyysinen läheisyys haastaakin herkästi lukijan. Sisarusten vääristynyt maailma kodin sisällä tulee paikon ahdistavan todeksi Jackin silmin havainnoituna. Huoneisiin leviävä outo imelä haju, pörräävät kärpäset ja kaiken aikaa vallitseva outo jännite tuovat vahvan latauksen lukemiseen. Tämä ei ole helppo kirja mielestäni missään määrin. Ilman McEwanin taidokasta otetta riskinä voisi ollakin halu välillä sulkea kirjan kannet ja jättää lukeminen sikseen. Toisaalta sisarukset tulevat jotenkin niin lähelle lukijaa, että paikon tunsin melkein hätää heidän puolestaan, että miksi kukaan ei tule ja näe heidän tilannettaan. Hyvä lukukokemus ei aina ole todellakaan helppo vaan välillä jopa luotaantyöntävän vaikea. Sementtipuutarha ravisuttelee lukijan sisäistä maailmaa sekä testaa lukijan omia rajoja. Tämän ovat lukeneet myös mm. Leena, Susa P., Anki, Paula , Valkoinen kirahvi, Naakku ja Zephyr. Ja varmasti moni muukin, joten jos haluat mukaan linkityksiin, hihkaisehan kommenttiosiossa linkin osoitten kera!

Julie vaihtoi kuvitellun konepistoolin veitseen ja sanoi painaessaan sen kurkulleni: - Hiukan harmia sinusta vielä niin vetäisen tästä. Sitten hän painoi nyrkin nivusteni lähelle. - Tai tästä, hän kuiskasi dramaattisesti, ja me nauroimme molemmat.


4/5

Kommentit

  1. En ole vieläkään ehtinyt lukea yhtään McEwania, mutta niihin on kasvanut jo valtava etukäteishimo ja -odotukset.

    VastaaPoista
  2. Kirjoitit hyvin tästä kirjasta. Olen itse lukenut McEwanilta vain Rannalla, jota rakastin oitis. Sen sijaan Ajan lapsi on varmaan ikuisesti kesken. Luulen, että seuraava McEwanini on Sovitus tai Lauantai, mutta joskus myöhemmin luen tämänkin.

    VastaaPoista
  3. Heippa,

    mie en ole McEwanilta lukenut muuta kuin juuri tämän Sementtipuutarhan. Se oli aika karu, mutta ei voinut jättää keskenkään. Varmaan jotain samankaltaisia tuntemuksia koin lukiessani, joita kuvailit esittelysssä eli miten kukaan ei huomaa lasten asioiden olevan vinksallaan, miksei joku tee jotain?!

    Minullahan oli siinä huhtikuisessa kirjapinossani McEwanin uusin, oliko se Polte nimeltään... mutta mulla iski totaalinen lukukatko hiljakkoin päälle. En ole saanut luettua mitään Kuopio-sarjan jälkeen. Aloitin kyllä pariakin teosta, mutta ei vaan lähteneet käyntiin.

    Seuraavaksi suunnittelen tarttuvani Anne Swärdin Viimeiseen hengenvetoon, kirjakerhon kk-kirjan kun otin vastaan. Ja vielä ovat lukematte ne arvonnastassi voittamani kirjat...

    VastaaPoista
  4. Hanna: Minullakin ehti odotus kasvaa jo suureksi ja sitä myöten melkein pelotti alkaa lukemaan ekaa McEwania ;)

    Katja: Minä saankin varmaan jo ensi viikolla kirjastosta sen Rannalla!!

    Mie ite: Mietin, että olisiko tuohon aikaan, olettaen että se sijoittui 70-luvulle, yleistäkin se, että oli vapaampi kasvatus eikä siten herkästi puututtu muiden lasten asioihin. Toisaalta tuntui oudolta ajatukselta, että jos lapsia ei näy koulussa, eikö siinäkään vaiheessa puututtu.

    Minä koitinkin jo etsiä meidän pikkukirjastosta sitä Kähkösen Kuopio-sarjan ekaa osaa, muttei ollut hyllyssä, joten varauksen kautta menee sekin.

    VastaaPoista
  5. Huolimatta hiukan negatiivisesta kokemuksestani Sovituksen suhteen, taidan kokeilla tätä!

    VastaaPoista
  6. Kirjoituksesi olisi melkein voinut olla kynästäni (tai näppäimistäni paremminkin, heh), niin samanlaisia ajatuksia tämä herätti. Minulla tosin alla oli tuo Rannalla-lukukokemus, joka oli niin erilainen, että järkytyin sen takia ehkä vielä enemmän Sementtipuutarhasta.

    On näissä kahdessa samaakin. Molemmat ovat suuria pieniä kirjoja, psykologisesti tarkkanäköisiä ja rivien välistä kertovia. Mutta ovat ne silti kovin erilaisia.

    Sementtipuutarhassa on niin vahva tunnelma, että se jäi elämään sisälläni pitkäksi aikaa. Ja koska tuo tunnelma ei ollut ruusuinen, minulla oli pitkään paha olla. Mutta joskus tosiaan ne ahdistavatkin lukukokemukset ovat palkitsevia.

    VastaaPoista
  7. Morre: Katsoin eilen sen Sovituksen leffaversiona ja tykkäsin todella paljon. Olen kuitenkin kuullut, että kirjana se olisi ehkä hivenen pitkäveteinen?

    Karoliina: Se, mitä on kirjailijalta lukenut aikaisemmin, saattaa tosiaan vaikuttaa kyllä siihen seuraavaankin lukukokemukseen. Minä aion McEwanilta lukea sen Rannalla seuraavaksi, odotan mielenkiinnolla!

    Aila: Kävinkin juri blogiisi kommentoimassa kun nyt huomasin, että sinäkin olet tosiaan tämän lukenut!

    VastaaPoista
  8. Hyvin kirjoitettu Sementtipuutarhasta! Jaan kokemuksiasi; erityisesti tuo sisarusten puolesta avun huutaminen tuntui minustakin tarpeelliselsta. Toivoin, että joku tulisi ja puuttuisi tilanteeseen, mutta tietenkään kukaan ei tullut.

    Kirjoituksestasi ymmärsin vielä aiempaa selvemmin, miten todellakin perheen isä oli ihan tolkuton kontrollifriikki. Ei ihme, että perhe oli niin eristäytynyt ja ulkopuolinen. Hui, sain takaisin juuri Sementtipuutarhan jättäneen vahvan kaikesta yhteisöllisestä vierottuneen tunteen!

    Kiitos linkityksestä! :-) Voi kunpa ehtisin takaisin McEwaniin pian!

    VastaaPoista
  9. Ihanaa Susa! Minua alkoi itkettää, kun koit tämän kirjan niin paljon samoin kuin minä. Kirjoitit tämän tarinan lukijan iholle, nuolit sen kielellä kuumana päivänä, kun sementtiin tuli halkeama ja kärpäset lisääntyivät...

    VastaaPoista
  10. Paula: Tuntui jotenkin liikuttavalta ja surulliselta yhtä aikaa, kun luki kohtaa, missä Jack yhdessä isänä kanssa teki noita sementtihommia ja kuvaili, kuinka tunsi harvinaisesti vahvaa yhteyttä isän kanssa jne. Siitä tuli se tunne juurikin, että isä oli perheessä etäinen ja hyvin autoritäärinen.

    Leena: Tämä oli kyllä sellainen kirja, että tämä tunki iholle..ja sen alle..syvälle sielun syövereihin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)