tag:blogger.com,1999:blog-4802678524191531217.post1271603183011431601..comments2023-08-01T20:19:45.385+03:00Comments on JÄRJELLÄ JA TUNTEELLA: Anna-Leena Härkönen: ValomerkkiSusahttp://www.blogger.com/profile/15097582443745225216noreply@blogger.comBlogger9125tag:blogger.com,1999:blog-4802678524191531217.post-50743844838987639932017-06-22T13:53:21.443+03:002017-06-22T13:53:21.443+03:00Kävin penkomassa taloyhtiöni roskalaatikkoa, mukaa...Kävin penkomassa taloyhtiöni roskalaatikkoa, mukaan lähti pino Seiskoja. Masennus, masennus, masennus. Tätä toistettiin yhdessä jos toisessa tunnustuksellisessa julkkishaastattelussa. Näyttelijää, kirjailijaa, povijulkkista. <br /><br />Virpi Hämeen-Anttila kertoi omasta masennuksestaan. Myös hänellä kirjoittamisprosessi ja masennukset kulkevat yhdessä. Ekan kirjan jälkeen hän joutui jopa sairalahoitoon. Se, mikä Hämeen-Anttilan tarinassa oli mielenkiintoista, oli se, että hänen kirjoitti päästääkseen eroon tai ylös masennuksesta. <br /><br />Valomerkin Anitalla kirjoittaminen taas tuntuu synnyttävän masennusta.Tiukuhttps://www.blogger.com/profile/08812343834058982101noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4802678524191531217.post-53253168221704399152017-06-20T19:20:15.213+03:002017-06-20T19:20:15.213+03:00Onpa erikoista kritiikkiä, masennus kun ei välttäm...Onpa erikoista kritiikkiä, masennus kun ei välttämättä näy ulospäin ja tosiaan ulkoiset puitteet saattavat olla erinomaiset. Itseä tämä kirja kiehtoo erityisesti tämän aiheenn vuoksi, upeaa että aiheesta kirjoitetaan.Vilma Jaakkolahttps://www.blogger.com/profile/08485628327116786784noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4802678524191531217.post-47136243359523496892017-06-15T21:48:02.426+03:002017-06-15T21:48:02.426+03:00Oho!! Nyt kyllä täytyy sanoa, että ei ole kritiiki...Oho!! Nyt kyllä täytyy sanoa, että ei ole kritiikin kirjoittajalla välttämättä kokemusta masennuksen JA ahdistuksen monista kasvoista. Suorastaan ärsyttää ajatus, että jos ihmisellä ulospäin kaikki puitteet kunnossa niin hänkö muka ei voisi olla masentunut/miettiä itsemurhaa. Harvinaisen lyhytnäköinem näkökulma sellainen.Susahttps://www.blogger.com/profile/15097582443745225216noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4802678524191531217.post-28820520401941576042017-06-15T19:35:17.523+03:002017-06-15T19:35:17.523+03:00Hesarissa on nyt sitten ilmestynyt kritiikki. Anit...Hesarissa on nyt sitten ilmestynyt kritiikki. Anita on kuulema epäuskottava.<br /><br />"Hänellähän on täydellinen avioliitto, ihana tytär, monia läheisiä ystäviä, riittävästi rahaa, tilava asunto, terveyttä ja ulkonäköä. Hän jumppaa päivittäin. Hän käy esikoiskirjapalkintojuhlissa pörräämässä ja juttelee siellä peräti kahdeksan tuttavan kanssa. Ei vaikuta masentuneen ihmisen käytökseltä."<br /><br />Yksi opiskelukaverini teki aikoinaan itsemurhan. Se kaikista iloisin ja eloisin meistä.Tiukuhttps://www.blogger.com/profile/08812343834058982101noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4802678524191531217.post-83183708683556823542017-06-11T17:43:00.404+03:002017-06-11T17:43:00.404+03:00Minäkin odotan!! <3Minäkin odotan!! <3Annika https://www.blogger.com/profile/07792966919167470669noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4802678524191531217.post-45527897225375870522017-06-11T16:13:55.968+03:002017-06-11T16:13:55.968+03:00Harmillisen vähän on vielä blogijuttuja tästä kiel...Harmillisen vähän on vielä blogijuttuja tästä kieltämättä!<br />Masennusta on niin monenlaista, toisaalta kirjassa puhutaan paljon myös ahdistuksesta ja mielestäni siinä juuri on se ulospäin näyttäytyvät ristiriita usein, että juuri ne muiden silmiin niin tehokkaina ja iloisina näyttäytyvät tyypit voivatkin olla niitä, ketkä kärsivät välillä voimakkaastakin ahdistuksesta jms. Tai väittäisin näin, ihan omiin kokemuksiin perustuen. Ehkä se hurjan hirtehinenkin huumori voi olla myös jonkinlainen pakokeino, ja helpotuskin oloon.<br /><br />Ihan totta muuten tuo, että samoja sävyjä tässä oli kuin Snellmannin Antautumisessakin. Juuri se vahva henkilökohtaisuuden tuntu.<br /><br />Olen usein pohtinut tuota samaa, että pitääkö kirjailijan voida kirjoittaa erilaisia teoksia ja uudistua, koska sitä tunnutaan usein peräänkuulutettavan kyllä. Kuten tässä Anitankin kokemuksessa oli. Minustakaan se ei saisi olla itsetarkoitus tai vaatimus. Toki on kirjailijoita, jotka kirjoittavat aika eri tyylisiä ja onnistuvat silti viehättämään jokaisellaan vaikka ovat niin erilaisia. Esimerkiksi Stephen King kirjoittaa hyvin erilaisia kirjoja ja olen pitänyt kaikista lukemistani. Toisaalta kuitenkin nautin lempparikirjailijoideni kohdalla siitä, että kaikkia kirjoja värittää se vahva tietty omaleimaisuus, oma ääni, joka on tunnistettavissa jokaisessa teoksessa, kuten Härköselläkin on. Kuin vanha luottoystävä.<br /><br />Tuota ystävyysteemaa on hoksannutkaan nostaa esille postauksessani, kiva kun sen toit tässä esille! Todellakin sekin on yksi kantavista teemoista ja muussakin valossa kuin vain siinä, miten se peilautuu Anitan ystävilleen esittämässä toiveessa. Eli juuri tuo vääränlaisten ystävyyssuhteiden tuhoava voima, josta Härkönen on kertonut viimeaikojen lehtijutuissakin. Se nousee voimakkaana esille kirjassakin.<br /><br />Kiva kun jätit pitkän, pohtivan kommentin!Susahttps://www.blogger.com/profile/15097582443745225216noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4802678524191531217.post-36325409578766187402017-06-11T16:05:20.084+03:002017-06-11T16:05:20.084+03:00Toivottavasti saat pian luettavaksesi!Toivottavasti saat pian luettavaksesi!Susahttps://www.blogger.com/profile/15097582443745225216noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4802678524191531217.post-60498282978418550532017-06-11T14:42:00.902+03:002017-06-11T14:42:00.902+03:00Kerrankin pääsen tuoreeltaan kommentoimaan uutuusk...Kerrankin pääsen tuoreeltaan kommentoimaan uutuuskirjaa, mutta eipä ole tästä iloa: Valomerkistä on julkaistu vain kaksi blogikirjoitusta ja niissä on yhteensä yksi kommentti.<br /><br />Minä luin tämän(kin) Härkösen kirjan ahmimalla. Kirja herätti valtavasti tunteita. Miten masentunut ihminen pystyy kirjoittamaan näin hauskan kirjan? Todella ristiriitaista, että Suomen ehkä hauskin kirjailija on kirjoittanut useimmat kirjansa masennuksen varjossa ja että kirjojen tuottaminen on ollut hänelle niin vaikea prosessi.<br /><br />Kirjassa on minusta kaksi teemaa: masennus ja ystävyysuhteet. Ja kuinka päästä eroon tuhoavista ystävyyssuhteista. Karmivin osa kirjasta ei minulle ollut niinkään masennuksen kuvaus vaan kuvaus ystäväyydestä miespuoliseen valokuvaajaan. <br /><br />(Tässä kirjassa on muuten jotain samaa kuin Snellmannin erityisherkkyyttä käsittelevässä kirjassa.) <br /><br />Pidin valtavasti siitä, miten Härkönen saa vietyä kirjansa loppuun. Minulla meni kylmät väreet selkäpiissä ja kyyneltä pukkasi silmiin viimeistä lausetta lukiessani.<br /><br />Haluaisin myös kommentoida Anitan (kustantamoilta ja esilukijoilta) saamaa palautetta kirjoistaan. Minusta kirjailijan ei tarvitse uusiutua, jokaisen kirjan ei tarvitse olla erilainen. Useilla kirjailijoilla on oma äänensä ja tyylinsä ja se nimenomaan tekee heistä erityisiä. (Mieleen tulee pari vuotta sitten Nobelin saanut ranskalaiskirjailija Patrick Modiano: hänen kirjansa, ne muutamat, ovat kaikki samanlaisia.)Tiukuhttps://www.blogger.com/profile/08812343834058982101noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4802678524191531217.post-17234141675502774732017-06-10T14:25:08.181+03:002017-06-10T14:25:08.181+03:00Täällä myös yksi fani, odottelen malttamattomana e...Täällä myös yksi fani, odottelen malttamattomana että tulisi kirjastoon! /MariMari / Mrs Karlsson lukeehttps://www.blogger.com/profile/07356046617727095997noreply@blogger.com