Claudie Gallay: Rakkaus on saari

( Avain 2011, alkuperäinen teos L'amour est une ile, suom. Titia Schuurman)

Pienessä ranskalaiskylässä, Avignonissa paahtava helle ei ole ainoa, mikä saa teatterinjohtaja Odonin hikoilemaan. Jo vuosia festivaaleja varjostaneet erimielisyydet ovat lopulta puhjenneet lakkoiluksi ja nokitteluksi puolin ja toisin. Pätkätyöläisten lakkoillessa festivaalin johto on päättänyt perua osan festivaalin näytöksistä. Avignonin kaduilla vaeltaa niin näyttelijöitä kapinahenkeä uhkuen kuin tyytymättömiä turisteja odottaen näytäntöihin pääsyä. Kaupungin muurien ulkopuolella, jokilaivassa asuva Odon on pitänyt viisi vuotta laivansa ovessa olevassa pienessä ristikkolyhdyssä valoa elämänsä naista varten, joka on nyt palannyt festivaalin myötä kaupungiin. Mathilde, joka vaihtoi nimensä La Jogariksi, on nainen, jota Odon ei voi unohtaa, vaikka virallisesti onkin yhä naimisissa tyttärensä Julian äidin kanssa. Tosin vain paperilla. 

Festivaalit tuovat kaupunkiin myös nuoren naisen, jonka kasvoja koristavat lävistykset ja käsissä, hihojen alla piilossa, on arpeutuneita naarmuja ja kaulassa nahkapussissa kuolleen veljen tuhkaa.  Marie on tullut Ranskan toiselta laidalta asti tuohon pieneen Avignonin kaupunkiin vain nähdäkseen viisi vuotta sitten kuolleen veljensä Paulin kirjoittaman näytelmän, Punainen yö. Näytelmää esitetään Odonin teatterissa, Hullun koiran teatterissa. Kaiken tuon lävistysten ja arpien takana on kuitenkin hauras sielu, joka ikävöi yhä veljeään.  

Hän sipaisee huulirengastaan, lävistys on tehty Barbesissa, renkaan sisäpintaan on kaiverrettu Paulin nimi. Silmäkulman naula on sekin Barbesista. Ja sitten rivi pieniä renkaita korvalehdessä. Yksi jokaista Paulin kuoleman vuosipäivää kohti. Sen Marie on vannonut itselleen, uusi rengas joka vuosi, kaikkialle kasvoihin. Kun hän joskus kuolee, hänet poltetaan ja jäljelle jää kasa rautaa.

Kun Odonille selviää Marien henkilöllisyys, hän hämmentyy, eikä tiedä, kuinka tuohon merkilliseen tyttöön tulisi suhtautua. Marie alkaa pyöriä teatteriväen lähettyvillä ja haluaa istua katsomossa katsomassa Paulin luomaa näytelmää. Niin hän voi kokea edes hetken olevansa yhä lähellä Paulia. Odon neuvoo Marien kysymään yösijaa toistaiseksi hänen ystävänsä, vanhan Isabellen luota.

Paahtavan kuumuuden ja lakkoilun jatkuessa Odon lopulta kohtaa myös Mathilden. Naisen, joka päätti aikanaan uhrata heidän rakkautensa, tavoitellakseen suurempaa kuuluisuutta. Menneitä läheisesti muistellessaan kuitenkin käy selväksi se, että paluuta entiseen ei ole. 

Mathilden kasvoilla häivähtää hymy. Toisinaan hän kaipaa Odonia, tämän hellyyttä, rakasteluakin, miehen raskaita syleilyjä.
Hän sivelee leipäviipaletta lusikallaan.
-Rakkaus on saari: kun sen kerran jättää taakseen, ei sinne enää palaa.

Sattumalta Marie löytää eräänä päivänä jotain sellaista, joka käynnistää hiljalleen traagisten tapahtumien ketjun. Ja kun oikukas tuuli, Mistraali, saapuu kaupungiin, tulee tilinteon hetki, itse kullekin.

Rakkaus on saari on tarina uhratusta rakkaudesta, syyllisyydestä ja vastuusta tekojemme takana. Pitääkö meidän ottaa vastuu teoistamme kuinka pitkälle asti? Se on myös tarina siitä, kuinka vahva side vielä kuolemankin jälkeen sitoo ihmisen etsimään vastauksia, oikeutusta, kostoakin. Gallayn kieli on pääosin sujuvaa, joskin usein käytetyt lyhyet lauseet tuovat paikoittain hivenen töksähtelevän tunteen. Helteinen Avignon festivaaleineen piirtyy tarkasti lukijan mieleen ja melkein voi tuntea tuon paahtavan kuumuuden. Pieniäkin yksityiskohtia kuvataan jotenkin sellaisella lämmöllä, että ne tuovat oman tarttumapinnan tarinalle. Teatterin ulkopuolella oleva Odonin kaikkien käytettäväksi jättämä shakkilauta, Isabellen talon yhdessä ikkunassa olevat erikoiset esineet, lamppu Odonin laivan ovessa.

Tapahtumat etenevät usein ulkoisesti verkkaalleen, suurempi tarina käydään usein päähenkilöiden mielissä. Itse nautin siitä kiireettömyyyden tunnusta, mikä kirjaa lukiessa tuli. Aina välillä kuitenkin tapahtuu jotain, joka tempaisee hetkellisesti nopeasti eteen päin, kunnes taas palaamme toviksi pidätellympään hetkeen. Kaiken taustalla on selittämätön tunne, että jotain traagista tulee tapahtumaan, mutta kenelle? Erityisesti yhdistelmänä ranskalaisuus, teatterimaailma ja syyllisyyden tematiikka tekevät tästä kiehtovan lukukokemuksen.

Kirjan henkilöissä on päähenkilöiden lisäksi muitakin mielenkiintoisia hahmoja. Kukin tahoillaan kerii auki omaa historiaansa ja toivetta tulevasta. Vanha Isabelle, Iso-Odile, Jeff, pappi. Läheisimmäksi minulle kuitenkin tuli Marie. Tuo merkillisen hauras Marie. Kuinka paljon elämässä on sattumaa, kuinka paljon kohtaloa? Ja kuinka se, mitä me päätämme juuri tällä hetkellä tehdä tai jättää tekemättä, voi vaikuttaa toisaalla?

Muuta ei ole, vain elämä ja kuolema, ne väistämättömyydet! Ja utopia on se mitä ihminen keksii pyrkiessään niistä irti.

PS: Jos kiinnostuit kirjasta, kannattaa käydä osallistumassa Kirjavan kammarin arvontaan tästä kirjasta, täällä.

4/5

Kommentit

  1. Kiitos arvonnan linkityksestä!

    Kirjoitit hienon arvion. En silti osaa vielä yhtään sanoa, onko Gallay minulle. Mutta se selviää sitten, kun ehdin sinne saakka. :)

    Hei, en nyt muista ulkoa, kun niin moni bloggaaja on kirjoittanut Gallayn ekasta suomennetusta: oletkos sinä lukenut Tyrskyt ja mitä mieltä olit siitä?

    (Kirjoitan muuten _aina_ ensin vahingossa Tyrkyt, hih.)

    VastaaPoista
  2. Karoliina: hih, en ole lukenut "tyrkkyjä" ;D Luin muuten juuri Hesarin arvion tästä ja se ei ollut kovin mairitteleva, muttei nyt ihan polkenutkaan. Siinä verrattiin tuohon Tyrskyt siten, ettei tämä yltäisi sen tasolle. Minä kyllä pidin tästä, vaikka hyvin verkkaisesti tapahtumat etenivätkin.

    VastaaPoista
  3. Odotan mielenkiinnolla tämän lukemista, ja aikanaan myös "Tyrkkyjen". ;)

    VastaaPoista
  4. Kiitos raportista! Teos kiinnostaa kovasti ja on merkitty alati paisuvaan luettavien listaan.

    VastaaPoista
  5. Susa, palaan lukemaan kaikkia, kun saan yhden suman selvitettyä. En ole unohtanut sinua, miten voisinkaan♥

    VastaaPoista
  6. Tämä kuuluu myös minun "lukemistaan odottavat kirjat" -pinoon. Joskaan en pidä tällä niin kiirusta. Gallay on minulle tuntematon suuruus.

    VastaaPoista
  7. Minä kuulun niihin Tyskyjen hehkuttajiin.

    Odotan suurella mielenkiinnolla tätä Rakkaus on saari -teosta. Tyrskyt oli jotenkin niin kummallinen lukukokemus; aluksi ärsyynnyin kirjaan, mutta lopussa olin ihastunut.

    Lisäksi kirjan tunnelma jäi mietityttämään niin pitkäksi aikaa, että oli pakko käydä lisäämässä tähtiä blogiarvioon parin viikon päästä kirjoittamisesta. Sitä ei ole tapahtunut minkään muun kirjan kohdalla.

    VastaaPoista
  8. Katja: "tyrkyt" tuli täälläkin lukistalle ;)

    Sara: Minunkin lukulistani alkaa olla jo aikamoinen !

    Leena: "Täällä" ollaan, ei siis hätää;)

    Hanna M.: Minullekin tämä tosian oli kirjailijalta ensimmäinen teos!

    Erja: Mukava kuulla, että Tyrskyt kannattaa lukea! Tuo on muuten minusta yksi hieno ominaisuus kirjassa, että vastoin omia ennakkoajatuksia tai alun tunnelmia, se kuitenkin imaisee mukaansa ja lukukokemus elää vielä jopa lukemisen jälkeenkin tovin!

    VastaaPoista
  9. Susa, sinä teit sen taas: Nyt minun on pakko saada tämä kirja! Lähdenkin tästä Karoliinalle...

    VastaaPoista
  10. Leena: ;) Siispä arpaonnea kirjan arvontaan, sinulla kun taitaa olla nyt se voittoputki päälläkin!

    Tässä kirjassa on jotenkin sellainen viipyilevä tunnelma, helteinen Ranska, rakkaudessa ryvettyneet, ilman sitä lopulta jääneet ihmiset jne. Tulee mieleen joku hämyinen yökerho, jonka vanhan pianon kannen päällä makaa nainen iltapuvussaan, savuke toisessa kädessä, ja laulaa käheällä äänellä..

    VastaaPoista
  11. Iiik! Iiik! En uskalla lukea kirjoitustasi vielä, mutta oli pakko tulla huutamaan tänne iiik! Palaan tänne siis myöhemmin, kun olen itse lukenut kirjan :)

    VastaaPoista
  12. Susa, nyt kuvailit juuri niitä tunnelmia,joissa viihdyn;-)

    Kirjan tulo on jo varmistettu! Jos saan Karoliinaltakin, sitä parempi eli laitan sitten arvontaan.

    (Älä yhtään ihmettele, että olen nyt hereillä, mitä en oikeasti ole, sillä ihan unessa tätä kirjoitan: Lähdössä kaupunkiin kampaajalle, sitten lounas R:n kanssa etc.)

    VastaaPoista
  13. Naakku: Iik! Palaa ihmeessä kun olet lukenut ;)

    Leena: Minusta Odonin ja Mathilden rakkaustarinassa ja nykyhetkessä on jotain tuollaista tunnelmaa, mitä kuvasin...

    Hauskaa kampaajaa!!

    VastaaPoista
  14. Tulin vasta nyt lukemaan kunnolla juttusi, kun sain itse kirjoitettua ensin "Tyrkyistä" ja "Sitten rakkaus on saaresta". Pidän suuresti kummastakin, mutta Tyrkyistä enemmän. Ja kummassakin on parasta juuri tuo hidas, viipyilevä tunnelma. Ihanan kiireetöntä lukemista!

    VastaaPoista
  15. Jenni: Odotan Tyrskyjen lukemista jo kovasti ja se tuleekin varmaan lukuun ensi kuun puolella mulla! Tämän tyypin kirja vaatii ehkä tietyn mielentilan, jos on kovin hektistä se ympäröivä arki, voi olla vaikea keskittyä kirjaan, jossa on viipyilevämpi tunnelma.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)