John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa

( Bazar 2008, alkuperäinen teos:  The Boy in the Striped Pyjamas, suom. Laura Beck)


Jos avaat tämän kirjan, lähdet matkalle Brunon kanssa. 
Ennen pitkää saavutte Brunon kanssa aidalle. 
Joka puolella maailmaa on samanlaisia aitoja. 
Toivottavasti sinun ei koskaan tarvitse kohdata sellaista aitaa.

Kun tartuin vihdoin John Boynen Poika raidallisessa pyjamassa ( Bazar 2008) kirjaan, tiesin, ettei aihe ole lukijalleen helppo. Nyt kirjan lukemisen jälkeen tuntuu, että olen melkein sanoton, samaan aikaan kun rintaa puristaa. Vaikka olen jo kääntänyt kirjan viimeisen sivun, mielessäni istun yhä tuon erään piikkilanka-aidan reunalla, sormet tiukasti aidan pienien aukkojen ympärille kiertyneenä, suu huutoon valmistautuen. Tästä kirjasta ei voi kertoa paljoa etukäteen. On vain otettava luku kerrallaan vastaan kaikki se, mitä tulossa on. Koitankin kertoa teille nyt tästä hienosta, sisintä ravisuttavasta kirjasta lyhyesti. Säästänkin omat syvemmät tunnot ja ns. juonen analyysit tämän postauksen kommenttiosioon siksi, etten paljasta liikaa.

Yhdeksänvuotiaan Brunon perheen elämä muuttuu, kun eräänä päivänä hänen koulusta kotiin tullessaan, perheen kotiapulainen Maria pakkaa Brunon tavaroita laukkuihin. Myös niitä salaisia kaapin perällä olevia, joita kenenkään ei kuuluisi nähdä. Brunon äiti selvittää, että isän uuden tärkeän työtehtävän vuoksi koko perhe muuttaa muualle. Niin Bruno kuin hänen 12-vuotias siskonsa " Toivoton tapaus" Gretelkään eivät ole riemuissaan. Kaiken täytyy johtua siitä erikoisesta vierailusta eräänä iltana, kun "Hilleri", tuo synkeä, hassuviiksinen mies kävi heillä illallisella. Isä saa ylleen entistä komeamman uniformun ja häntä aletaan kutsua komendantiksi. Brunon isä on niin tärkeä mies, että Hillerillä on isälle erityinen tehtävä. Niin jää Berliiniin heidän hieno viisikerroksinen talonsa, isovanhemmat ja Brunon kolme parasta ystävää, joiden piti olla ystäviä elämänsä loppuun asti. Tilalle tulee uusi koti, jossa Brunon huoneen ikkunasta näkyy jotain merkillistä.



Kaikkialle minne he katsoivat he saattoivat nähdä ihmisiä, pitkiä, lyhyitä, vanhoja, nuoria, ja kaikki liikkuivat ympäriinsä. Jotkut seisoivat aivan hiljaa ryhmissä kädet sivuilla roikkuen ja yrittivät pitää päänsä pystyssä, kun joku sotilas äkseerasi heidän edessään suu avautuen ja sulkeutuen kuin hän olisi huutanut heille jotakin.

Bruno oppii, että paikka jossa he asuvat, on "Aus-vitsi". Heidän talonsa läheltä alkaa loputtomiin jatkuvat piikkilanka-aidat, joiden sisällä on ihmisiä samanlaisissa vaatteissa, raidallisissa pyjamoissaan. Bruno koittaa ymmärtää, miksi ihmiset ovat aidan toisella puolella, miksei hän voi mennä sinne leikkimään noiden pienten poikien kanssa, joita ihmismassan joukossa surullisin silmin kuljeskelee. Äiti ja isä eivät kerro mitään, ja Greteliltä, jonka suurin tehtävä tuntuu usein olevan Brunon kiusaaminen, on turha edes kysyä. Yhdeksänvuotiaan silmin hän koittaa jäsentää kaikkea outoa ympärillään näkemäänsä, parhain päin selittäen. Toisaalta Bruno jo Berliinissä tottui, että liikoja ei pidä kysellä ja varsinkaan isän työhuoneeseen -joka oli Kiellettyä Aluetta Aina ja Ilman Poikkeuksia - ei pidä mennä. 


Kun Brunolle lopulta valkenee, että paluuta Berliinin kotiin ei ole luvassa pian, ehkei koskaan, hän alkaa lapsen tavoin miettiä tekemistään itselle. Kotiopetustuntien jälkeen hän eräänä päivänä päättää lähteä Löytöretkelle, joita hän Berliinin isossa kodissa rakasti tehdä aikana ennen Aus-vitsiä. Mutta koska uudessa kodissa ei ole Löytöretkiin sopivia nurkkia ja piiloja, hän päättää lähteä aidan viertä pitkin kulkemaan.  Aita tuntuu jatkuvan loputtomiin, kunnes..


Mutta samalla kun hän ajatteli tätä, hänen jalkansa veivät häntä samalla askel askeleelta yhä lähemmäs kaukaisuudessa olevaa pistettä, joka oli muuttunut täpläksi ja alkoi sitten osoittaa merkkejä muuttumisesta läiskäksi. Ja vähän sen jälkeen läiskästä tuli.........


5/5

Kommentit

  1. Minulla tämä on vielä lukematta, mutta tunnen juonikuviot, sillä olen katsonut leffaversion. Ja se oli todella hyvä, mikä on harvinaista! Sanattomaksi vetää.

    VastaaPoista
  2. Ei mikään hyvän tuulen kirja, tämä :-/

    Olen ajatellut lukea tämän uudestaan jossain vaiheessa, ihan vain nähdäkseni tehoaako uusintakierroksella yhtä hyvin. Minusta juoni ei oikeastaan tuntunut kovin yllättävältä... mutta olin silti kananlihalla, odotin ja toivoin -

    VastaaPoista
  3. Laura: Minä mietin, että katsoisin pian sen leffankin - jos kykenen..

    Booksy: Juu ei ole ei :/ Siis minun pitää tunnustaa, että minulle se tarinan lopun käänne tuli ihan yllätyksenä. Toki tiesin, ettei tämän aihepiirin kirjassa kovin ruusuista loppua ole, mutta kuitenkin ne tarkemmat juonikuviot sitten yllättivät.

    Minä olen vieläkin kananlihalla..ja pidättelen itkua.

    VastaaPoista
  4. Mie haluan tämän kirjan itselleni. Tuo lopetus, kunnes.. aaaargh. :D En ole katsonut elokuvaa, enkä lukenut kirjaa, joten jäi kyllä kiinnostamaan, vaikka olettaa saattaa ettei mitään hyvää ole tulossa.

    Ihana, että näin pian teit tämän kirja-arvion blogiisi. On myös mielenkiintoista lukea näistä pari vuotta sitten ilmestyneistä kirjoista arvio, aivan kuin ne saisivat uuden mahdollisuuden. :)

    VastaaPoista
  5. Minäkin luin tämän aikoinaan ja muistan hyvin sen hyisen, fyysisen pahan olon tunteen, joka luettua seurasi. Liian surullista! :'( Jo tuo takakansitekstikin alkaa itkettää, "Toivottavasti sinun ei koskaan tarvitse kohdata sellaista aitaa".
    Hämmentää tosin, että tämä on jonkunlainen lasten kirja. Ei minusta kyllä yhtään sopivaa luettavaa ainakaan kovin nuorelle!

    VastaaPoista
  6. Hanna: Minäkin olin ajatellut, että tämä voisi olla kirja, jonka haluan omaankin hyllyyn, vaikken oikeasti tiennyt paljoakaan siitä etukäteen. Olikin kiva ylläri bongata tämä uutena sieltä messuilta vitosella!

    Minä luen aika paljon muitakin kuin uutuuksia, mutta toki tulee välillä sellaisia "sumia", että tulee luettua innolla monta uutuutta putkeen. On kuitenkin ihana esim. kirjastosta löytää joku kirja, jonka julkaisusta on jo useampikin vuosi, muttei itse vain ole ennen törmännyt kirjaan isommin.

    Anki: Tosiaankin tuli ihan fyysisesti sellainen olo, että huh. Mutta aihe on arkuudestaan huolimatta tärkeä ja jotenkin kai siksi tämän ahdistuksenkin kestää.

    Katsoin, että tämä on luokiteltu myös nuorten kirjaksi, mutta en tätä kyllä alle teini-ikäiselle suosittele. Vaikka toisaalta asiat kun ovat kirjoitettu lapsen silmin, ei kovin nuori vielä ymmärtäisi sen enempää kuvailtuja asioita kuin kirjan poikakaan, mutta silti..AIkuisellekin jo tavallaan rankka lukukokemus.

    VastaaPoista
  7. Mullakin on nyt tullut kirjoitettua vain uutuuksista, kun niitä sattuneesta syystä nurkissa pyörii ja kirjastostakin tulee lainattua vain blogivihjeiden perusteella uusia kirjoja. Aina välillä mietin, et kirjan ikä tuntuu olevan muutenkin niin lyhyt, että ihana kun blogeissa pyörii myös vanhempia kirjoja. Tänään juuri näpyttelen postausta vanhemmista sarjakuvakirjoista. :)

    VastaaPoista
  8. Minäkin luin tämän viime kuussa! Hieno ja tärkeä kirja, pitäisi vain olla "K 12"-leimalla varustettu...

    VastaaPoista
  9. Tämä oli koskettava ja surullinen, yksi mieleenpainuvimmista. katsoin leffan alkuvuodesta ja se oli myös hyvä, koskettava ja ravisuttava. Suosittelen sitäkin:)

    VastaaPoista
  10. Minusta tuntuu, että tälle kirjalle olisi liian herkkä. En tuntunut pahalta lukea Adorjanin kirjaa Rakkaudessa erottamattomat eikä edes Oatesin Raiskausta, mutta olen kauhean herkkä kirjoille, joissa pääosassa/kertojana on lapsi.

    Hienosti kirjoitit!

    VastaaPoista
  11. Hanna: Sepäs se, kun muiden blogeista lukee ihania arvosteluja uutuuskirjoista, jotka eivät vielä ole päätyneet omalla yöpöydälle odottamaan, niin tulee hinku saada ne ennemmin luettavaksi kuin niitä vanhempia. Usein kuitenkin kirjastossa kiireettä kuljen hyllyltä toiselle ja katselen, josko löytyy jotain "vanhempaakin", ja yöpöytäpinoni korkeudesta päätellen löytyy;)

    Elma Ilona: Nimenomaan tärkeä!Ja oikeassa olet tuon ikärajan suhteen!

    Sanna: Taidan käydä katsomassa Youtubesta leffan trailerin ja varmaan vuokraan sen pian, koska tunneside kirjaan on vielä vahva, niin se antaa sen oman syvyyden leffaankin.

    Katja: Minullakin tekee välillä aika tiukkaa lukea kirjoja, joissa lapset joko todistavat kauheuksia tai joutuvat niiden kohteeksi, mutta kuitenkin sitten aina tunnun niitä lukevan. Mutta tämä on sydäntäsärkevän rankka kirja monella tapaa, kyllä..

    VastaaPoista
  12. Mietin tässä, että otatko lukuvinkkejä vastaan, vai onko luettavien kirjojen lista jo tarpeeksi pitkä ? :)

    VastaaPoista
  13. monica: Kyllä otan!! Vaikka pino yöpöydällä on jo iso ja listakin kasvaa, ei ole silti mitään tiettyä järjestystä ja usein tulee kirjoja ns. välistäkin, jotka kiinnostavat sillä hetkellä eniten. Joten kerro ihmeessä!

    VastaaPoista
  14. No täältä lähtee;

    Aravind Adiga - Valkoinen tiikeri
    Markus Zusak - Kirjavaras
    Diane Setterfield - Kolmastoista kertomus
    Emma Juslin - Yksin yhdessä
    Emma Juslin- Frida & Frida
    Carlos Ruiz Zafón - Tuulen varjo
    Richard Adams - Ruohometsän kansa

    VastaaPoista
  15. monica: Kiitos! Noista olen lukenut Kolmastoista kertomus sekä Tuulen varjo, ja molemmista pidin erittäin paljon, varsinkin Tuulen varjosta!

    Kirjavaras on ollut omassa hyllyssä jo pidemmän tovin odottamassa lukemistaan.

    Muut ovat osa niminä tuttuna, mutten ole vielä lukenut, joten kiitos vinkeistäsi :)

    VastaaPoista
  16. Hui kamala. Mutta hyvin kirjoitetulta kuulostaa.

    VastaaPoista
  17. Luin nyt tämän kirjan pyhien aikana ja pidin siitä kovasti. Todella koskettava, mutta koska se oli kirjoitettu lapsen näkökulmasta ei tarina ollut liian raskas eikä mahtipontinen. Kirjan loppu oli hyvin järkyttävä ja antoi paljon ajattelemisen aihetta. Tämä on sarjassamme niitä kirjoja kun kirjan luettua ei voi muutakuin tuijottaa hiljaa tunnekuohun vallassa pientä ja onnetonta kirjasta, joka kätkee sisälleen kuitenkin niiin paljon.

    Henkilöhahmot olivat myös mielenkiintoisia, kuten kirjoitin omassa blogissani tästä kirjasta minua häiritsi se että Brunon isä vaikutti aika mukavalta ihmiseltä ja hyvältä isältä, mutta kumminkin hän oli natsisotilas ja keskitysleirin johtaja, toisinsanottuna paha ihminen, voiko tällaisesta ihmisestä silloin edes sanoa pitäneensä jollakin tasoa?

    VastaaPoista
  18. Tessa: Kyllä Boyne tosiaan osaa kirjoittaa, mutta onhan tämä tosi rankka aihe&tarina!

    Jenni:Nimenomaan, kirjan loppu kyllä toi moneksi päiväksi sellaisen tosi hurjan tunteen, mitä vaikea kuvailla.

    Tuo Brunon isän persoona oli hämmentävä, koska väkisin sitä mietti, että miten samassa ihmisessä yhdistyi kaksi eri puolta noin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)