Muumipeikon luontoretki - Sami Malila, Tove Jansson

( Wsoy 2000)

Kasveja! huusi Hemuli. Minä kerään kasveja! Niisku keksi sen. Minä kerään maailman hienoimman kasviston! Ja Hemuli levitti hameensa näyttääkseen heille ensimmäisen löytönsä. Mullan ja lehtien joukossa siinä oli pieni, kalpea kevätsipuli.

Niin ihmiset kuin muumitkin kaipaavat vaihtelua arkeensa. Vaikka Muumilaaksossa on kotoisaa, tarvitsevat muumit välillä pientä seikkailua ja kunnon ulkoilmaelämää. Retkiä voi tehdä monenlaisia, niin isoja kuin pieniä ja kaikkina vuodenaikoina. Talvella voi lähteä vaikka suksien kera tutkimaan talvista luontoa, syksyllä ihastella ruskaa. Retkelle päästäkseen ei tarvitse omistaa monenlaisia hienoja retkivarusteita tai edes osata sytyttää nuotiota. Varusteita sekä taitoja voi kartuttaa vähän kerrassaan. Tärkeintä on se lähteminen, joskus se voi olla vaikka pieni retki eväineen takapihalle. Sami Malila on koonnut kattavan retkeilyoppaan, Muumipeikon luontoretki, jossa Tove Janssonin Muumi-kirjoista poimitut sitaatit näyttävät lukijalle, mistä retkielämässä on loppujen lopuksi kysymys.

Hemuli kömpi nuotion ääreen makuupussi hartioillaan, häntä vilutti ja nukutti, mutta hän oli vakaasti päättänyt olla hilpeä.
-Eräelämää! hän sanoi.
Nuuskamuikkunen piti silmällä kahvipannua.
-Ajatteles nyt, hemuli jatkoi. -Ajattele, että saa kuunnella yön salamyhkäisiä ääniä ihan oikeassa teltassa!

Muumipeikon luontoretki lähtee aivan retkeilyn perusteista: mitä tarvitaan kun lähdetään retkelle luontoon? Millaiset ovat Jokamiehen oikeudet? Mitä kasveja, eläimiä tai vaikka luonnonilmiöitä voi luonnossa nähdä? Kirjasta löytyy myös ohjeet, mitä tarvikkeita millaisellekin retkelle tarvitaan, oli retki sitten vaikka piha-, ranta-, tai vaikka metsäretki. Saat vinkit oikeaoppiseen retkipukeutumiseen, leiripaikan löytämiseen tai vaikka teltan tai laavunkin pystyttämiseen. Kotimaiset marjat, kasvit ja puutkin tulevat tutuiksi kirjan sivuilla. Eläimistäkin kerrotaan paljon hyödyllistä tietoa. Ja koska eihän retki ole retki ilman eväitä, on kirjan loppupuolella ohjeita erilaisten retkiherkkujen tekemiseen, kuten esimerkiksi Huolettoman äidin pikkuleipiin, Hiekkarannan hiekkaleipiin tai ihan tavallisiin eväsvoileipiin.

Muumipeikon luontoretkestä löytyy myös ohjeet mitä tehdä roskille ja jätteille luonnossa retkeillessä, kuinka annetaan ensiapua hätätilanteissa. Kirjasta löytyy myös mukavia leikkejä ja pelejä, joita retkellä voi toteuttaa. Kivi-paperi-sakset ei vaadi mitään välineitä, kun taas vaikka naamarin saa tehtyä isosta lehdestä tai kaarnankappaleesta. Tai miltä kuulostaa vanha hauska leikki Ei-juu-vaarinhousut? Kirjan viimeisille sivuille on varattu tilaa omien retkimuistojen tallentamiseen. Miten hauskaa onkaan lukea vaikka 10 vuoden päästä, millaisilla retkillä on tullut kirjan myötä käytyä!

Löysin itse kirjan kirpputorilta uudenveroisen 3.5 eurolla. Uusia painoksia ei kirjasta ole saatavilla, mutta esimerkiksi Huuto.net.ssä tätä näyttää olevan silloin tällöin myynnissä. Ja kirjastoista tietenkin löytynee omat kappaleensa. Meillä suunnitellaankin jo täyttä päätä pientä retkeä läheiseen metsään järven rannalle! Pakataan eväät emali-mukien kera reppuun ja aimo annos seikkailumieltä. Sillä pääsee jo aika pitkälle ;) 

Herätessäni katsoin suoraan ylös vihreään ja kultaiseen ja valkoiseen maailmaan. Teidän täytyy muistaa, etten ollut koskaan aikaisemmin nähnyt puita.
Minusta ne näyttivät kohoavan aina taivaseen saakka, ja lehtien keinuva vehreys, jonka läpi aamuvalo siivilöityi, teki minut aivan sekapäiseksi.

PS: Vielä viikko aikaa osallistua 1-vuotisarvontaani, täällä! Kiitos jo kommenttinsa jättäneille mukavista kommenteista! Päivitän pian kirjalistan arvontapostauksen yhteyteen!