Pauliina Susi: Lukot

(Tammi 2008)

Tarttuako tilaisuuteen, kun se osuu kohdalle. Uhratako itsensä vai toinen. Se jota eniten rakastaa. Kivusta huolimatta.

Pauliina Suden Lukot yrittää pureutua keski-ikäisen suomalaisen naisen sekä miehen sielunmaisemaan siinä missä teini-ikäisenkin tytön ja pojan. Jossain määrin se siinä onnistuukin, mutta melkein kaikki kirjan keskeiset hahmot tahtovat jäädä jotenkin yksiulotteisiksi, etäisiksi. Ajoittaisesta tarttumapinnasta huolimatta jotain jää puuttumaan. Itse tarina on lähtökohdiltaan kiehtova, samalla henkilökuvaus kuin jonkinasteinen jännärikin loppua kohden. Siksi on vaikea eritellä, miksi en niin lämmennyt kirjalle, toisin kuin Suden esikoiselle, Ruuhkavuosille aikanaan. Kirjan loppu tuo lukijalle pienen "kliimaksin" hetkellisesti, mikä tavallaan kannattelee siten koko tarinaa ja jättää paremman jälkimaun kuin kirjaa lukiessa voisi olettaa.

Tanja Virrantaival on nelikymppinen äidinkielenopettaja, joka kipuilee liitossaan reissutyötä tekevän miehensä kanssa, äitisuhteensa kuin lapsettomuutensakin suhteen. Tanjan elämä saa uusia sävyjä kun hän järjestää koulussa kirjailijatapaamiseen Jussi Hirvosen. Kohtaaminen tuon melkein koko kaupungin palvoman miehen kanssa saa Tanjassakin jotain liikkeelle. Jussi puolestaan on parisuhteensa työlle uhrannut yhden kirjan ihme, joka yrittää samalla olla hyvä viikonloppuisä kuin lääkitä omaa rakkauden nälkäänsä. Samaan aikaan yksi Tanjan oppilaista, 16-vuotias Ulla, saa omaan yksinäisyyteensä lääkettä nuorelta vimmaiselta Jereltä, jonka nuoren ujon pojan olemuksen sisällä piilee jotain aivan muuta.

Tarinan henkilöt kohtaavat toisiaan ehkä välillä hieman epäuskottavissakin olosuhteissa. Erityisesti Tanjan ja Jussin lähentymiseen johtava kohtaaminen eräänä yönä tuntuu kaukaa haetulta: Tanja päättää keskellä yötä lähteä katkaisemaan puusta oksan, joka häiritsee häntä ja samaan aikaan Jussi päättää lähteä Tanjan luokse katsomaan, onko heidän välillään mitään vai ei. Ja niin nuo kaksi elämässään hapuilijaa kohtaavat.

Sinällään tarinan monet teemat ovat mielenkiintoisia: nuorten yksinäisyys, keski-ikäisten tyytymättömyys omaan elämään, rakkauden etsiminen, lapsettomuus, aikuisen lapsen suhde omaan vanhempaana ja omien sisäisten lukkojen avaaminen. Liekkö Suden kirjan nimi symbloi juuri sitä? Toisaalta kirjassa avataan muutama konkreettinenkin lukko, joka johtaa katastrofaalisiin tapahtumiin. Kirjan suurin anti ainakin minulle syntyy Jeren pakkomielteisestä suhtautumisesta Ullaan. Toisaalta tuntuu, että Jeren tarina olisi jo aivan oma tarinansa, eikä Lukot voi sitä kuin hieman sivuta Jeren vaikeaa lapsuutta vilauttamalla. Jos kirjan alussa joutui paikoin huokailemaan tapahtumien vähyyttä, lopussa mentiinkin jo lujaa..

"Ole kiltti Jussi Hirvonen auta minua. Kysymys on: elämästä ja kuolemasta!!!" "
Sanat elämästä ja kuolemasta on kuin varmuuden vuoksi alleviivattu. Ja niiden jälkeen tulee vielä jotain:
"P.S. minä olen Lilja ."

Jumalauta, Jussi ajattelee.

Lukot on vaikea kategorioida mihinkään tiettyyn genreen. Se on ihan kelpo tarina, kun haluaa lukea jotain sellaista, mikä ei kaivele omaa sisusta pohjia myöten vaikka paikoin jotain herätteleekin. Rinnastaisin tämän ehkä vastaaviin tarinoihin, mitä naistenlehtien jatkikset monesti ovat. Sikäli siis useammalle lukijalle ehkä helpommin lähestyttävää tekstiä. Pidin aikanaan Suden Ruuhkavuosista, ja vaikka tämä ei nyt minun makuuni ollutkaan, aion ainakin Nostalgian joskus vielä lukea. Myös Mari A. on lukenut Lukot, käykäähän tutustumassa hänenkin arvosteluun! Kirja tuo myös yhden pisteen "suomalaisen keskiluokan arki -haasteeseen, jossa olen jo kerännyt 4 pistettä tähän mennessä!

2/5

Tämän ihanan kappaleen myötä toivotan teille kaikille ihanaa, rentouttavaa juhannusta, missä ikinä olettekin!