Niin poika kiskoo pojan unta sikeää,
kehtolaulu kesken taas kerran jää,
liukenee yöhön murheet aikuisen
ihmisen poikaa kun katselen..
Voi kuinka kaikkivaltias noin olla voit,
me sinut tehtiin,mutta sinä meidät loit.
Siinä tuhiset ja puhkut pelkkää voimaa uhkuen,
silmänurkkiin kuivuu kyyneleet, sä matkaa teet..
( Ihmisen poika - Yö)
4 vuotta sitten vuosien odotus palkittiin, kun saimme syliimme esikoispoikamme. Kun hän syntyi, hetken päästä minä taistelin omasta elämästäni. Niin lähellä syntymä ja kuolema toisiaan joskus kulkevat,
kuin toisiaan kevyesti sipaisten. 2 vuotta sitten syntyi kuopuksemme ja sanoin, "nyt ympyrä sulkeutui, tätä lasta olimme vielä vaille". Meidän perhe on luja yksikkö. Vaikka maailman tuulet puhaltaa, me olemme aina yhtä. Siispä tänään meillä juhlitaan juuri äsken 4-vuotta täyttänyttä esikoista ja muutaman viikon päästä 2 vuotta täyttävää kuopusta. Juhlitaan ja ollaan kiitollisia kaikesta tästä, mitä on, sillä se on kaikki!
PS: Kiitokset kaikille gallupissa äänensä antaneille! Yhden äänen enemmistöllä voitti Hosseinin Leijapoika, joka tulee pian siis lukuun! Kunhan nämä juhlatohinat rauhoittuu, palaan aktiivisemmin vierailemaan taas teidänkin blogeihinne ja huomenna tai maanantaina luvassa Karin Slaughterin uusin jännäri!
Onnittelut 4-vuotiaalle! :)
VastaaPoistaHurja synnytysmuisto sinulla, onneksi loppu oli onnellinen.
Tuo Yön laulu on ihana. Lauloin sitä pikkuveljelleni hänen ollessaan vauva :)
Maija: Kiitos! Onneksi tosiaan oli onnellinen loppu. Sen verran hurja kokemus, ettei siitä kai ikinä tunnetasolla täysin "toivu", mutta juuri siksikin kiitollisuus on monella tapaa suuri, että on tässä ja nyt ♥
VastaaPoistaElämä on suuri arvoitus. Sydämellisesti onnea päivänsankarille ja koko perheelle!
VastaaPoistaPs. Pidin Leijapojasta kovasti.
"Meidän perhe on luja yksikkö."
VastaaPoistaSusa, tuohon lauseeseen kiteytyy kaikki. Sen voimin jaksaa vaikka minkä läpi. Jollain oudolla tapaa etenkin jos tapahtuu jotain rankkaa, perhyksikkö vain tiukentaa syleilyään. Ja sitten kun vaikein on ohi, voidaan vähän höllätä, mutta ne näkymättömät rakkauden rusetit eivät katoa ikinä!
♥
Paljon onnea nelivuotiaalle ja pian kaksivuotiaalle. Niin se aika kuluu. :) Ja muistoissasi myötäelän omakohtaisesti ja syvästi. <3 <3
VastaaPoistaVaikka äänestin Haahtelaa, olen iloinen Leijapojan voitosta. Se on kirja, jonka haluan joskus lukea.
Ihana kuva!
Minä onnittelen äitiä :-) Ihania vuosia takana ja lisää edessä!
VastaaPoistaMiekin äänestin Haahtelaa, mutta ihana lukea kyllä Leijapojastakin. En ole lukenut sitä itse, mutta elokuva oli vaikuttava. Onnea koko perheelle synttäreistä. :)
VastaaPoistaOnnea molemmille pojille ja onnellisille vanhemmille! :)
VastaaPoistaOnnea koko perheelle - ihanaa, että teillä on toisenne! <3
VastaaPoistaOi että Susa, mulle tuli ihan kylmät väreet, kun luin tekstiäsi. Olin nimittäin itse tasan neljä vuotta sitten valmistautumassa erittäin rankkaan asiaan eli isoon leikkaukseen. Sen ansiosta elän ja voin hyvin.
VastaaPoistaMutta on tässä toisenkinlainen yhteensattuma, nimittäin mullakin on nyt synttärit. Syntymäpäivästäni (kuten varmasti sullakin tuosta esikoisesi syntymäpäivästä) on tullut jonkinlainen muistuttaja siitä, miten haurasta, mutta onneksi myös ihanaa elämä on. Elämän lahjasta ja siitä, että kaikki on lopultakin mennyt hyvin, muistaa olla kiitollinen ainakin tällaisten tapahtumien vuosipäivänä.
Lämpimin ajatuksin ja halauksin! <3
Joana: Kiitos, ja niinhän se on tämä elämä..yhtä suurta mysteeriä ;)
VastaaPoistaOdotankin jo innolla Leijapojan lukemista, sillä olen aikonut jo pitkään sen lukea ja pidin valtavasti Hosseinin toisesta kirjasta.
Leena: Ihanasti sanottu tuo "näkymättömät rakkauden rusetit", sillä juuri nehän ne perheet yhteen sitovat!
Katja: Kiitos, tiedän ♥
Haahtelankin luen viimeistään ensi kuussa, kun se on kirjastosta lainassa ;)
Booksy: Lämmin kiitos
Hanna: Kiitos ♥ Minuakin muuten kiinnostaisi nähdä tuo elokuva, mutta luen nyt ainakin kirjan ensin ;)
Ioanna: Kiitos :)
Maria: Niinpä, sillä sitä kestää monet elämän tyrskyt ;)
Anna Elina: Minusta tuntuu, monella tapaa, että juuri tuolloin neljä vuotta sitten oli erityisesti suojelusenkeleitä ilmassa ;)
Ja juurikin noin, että vaikka tämä esikoisen syntymäpäivä on upea juhlan aihe, se kuitenkin näköjään joka vuosi herkistää minut erityisesti miettimään, miten haurasta tämä elämä on ja se tuo kyyneleet silmiin.
Hyvää syntymäpäivää sinnekin!
Paljon onnea 4-vuotiaalle! :) Ihana laulu :)
VastaaPoista