Jukka-Pekka Palviainen: Joku vieraileva tähti

Jukka-Pekka Palviainen: Joku vieraileva tähti
Kustantaja: Wsoy 2011
Kannen suunnittelu: Reetta Niemensivu
Sivuja: 167

Me ollaan sitten kumpikin aivan yhtä yksinäisiä täällä maailmankaikkeudessa.

Ysiluokkalainen Atte ei sovi siihen muottiin, mihin nuorten yhteisön paine muita ajaa. Atte on älykäs ja tunteellinen nuori, jolle runot ja näytteleminen ovat tärkeitä itseilmaisun keinoja. Kun Atte pääsee mukaan esittämään Häräntappoase- näytelmään, on heti selvää, että Atte jos kuka kykenee näyttelemään Alpo Korvan roolia. Atte saa vastaparikseen Kerttua esittämään lapsuudenystävänsä Jennin, jonka kauneutta moni ikätoveri kadehtii.

Aten huomio kiinnittyy kuitenkin eräällä kirjastoreissulla erikoiseen mustatukkaiseen tyttöön, joka pälyilee myös Attea pitkän otsatukkansa alta. Ja kun näytelmän puvustossa kaivataan korjausapua, tutustuu Atte tuohon mustatukkaiseen tyttöön, Anniin paremmin. Tarkkislainen Anni on tummanpuhuvan ulkokuorensa alla vain nuori tyttö, joka koittaa selvitä sairaan äidin tukena ja pikkuveljensä huolehtijana. Ainoa luotettava aikuinen on isän uusi puoliso Reija, mutta Reijankin menettämistä Anni pelkää, sillä jos Reija ei jaksakaan isää, jaksaako hän Anniakaan sitten enää?

Äiti, äiti, äiti! Herää jo henkiin! Minä en jaksa näiden tunteideni kanssa: vihaa, katkeruutta, sääliä, surua ja myötätuntoa aamusta iltaan. Kaikki tunteet on käytävä läpi yhä uudelleen ja uudelleen. On puristettava kättä nyrkkiin, purtava hampaita yhteen, itkettävä ja naurettava. Kunpa olisi sellaisiakin päiviä, jolloin ei tarvitsisi tuntea yhtään mitään, Anni ajattelee vetäessään vessan.

Kun Atte ja Anni tutustuvat paremmin, jotain lämmintä heidän molempien sisimmissä läikähtää: maailmassa on joku toinenkin, joka on yhtä yksin. Varsinkin Anni alkaa nähdä elämässään muutakin kuin mustaa, ja pystyy kertomaan Atelle äidistään ja pikkuveljestään. Ehkä ei olekaan hullumpaa olla erilainen vaan päinvastoin. Ehkä se on juuri se rikkaus, mikä kantaa aikuisuuteenkin.

Jukka-Pekka Palviaisen Joku vieraileva tähti on kertomus siitä, miltä tuntuu olla erilainen nuori, miltä tuntuu kun ei sovikaan siihen muottiin johon muut tuntuvat suorastaan solahtavan. Se kertoo, miltä tuntuu kun perhekään ei ole se idyllinen vaan kaikkea muuta. Palviainen kirjoittaa nuorista ongelmineen sopivalla herkkyydellä, liikoja selittämättä. Aten ja Annin perheiden kautta Palviainen ilmentää hyvin todentuntuisesti myös aikuisten ongelmia selvitä parisuhteissaan kuin yleensäkin oman identiteettikriisinsä keskellä. Vaikka Palviainen kertoo nuorten ihastumisista ja tunteista, hän ei tee sitä liikaa siirappisoiden siitä huolimatta, että nuoren sydän sykkiikin tunteissaan usein hyvin suurissa mittasuhteissa. Vaikka olen oman teini-ikäni elänyt 90-luvulla, tavoitin paljon tuttuja tunteita ja ajatuksia varsinkin Annin ajatuksista.

En ole lukenut nuortenkirjoja sen jälkeen kun olen ollut nuori. Kun luin Palviaisen kirjan esittelyn, halusin kokeilla miltä tuntuu aikuisen silmin lukea nuortenkirjaa, onhan se kuitenkin aikuisen kirjoittama, kuten nuortenkirjat toki yleensä ovatkin. Tuntui mukavalta huomata, että vaikka kirja on nuortenkirja, se antoi aika paljon ajattelun aihetta myös aikuiselle lukijalle, niin nuorten elämästä kuin meistä aikuisistakin. Väittäisin, että se on aika hyvä kriteeri kun arvostellaan nuortenkirjallisuutta. Siitä syntyy tietynlainen uskottavuus kirjaan, jota uskon myös nuorten arvostavan. Ja tietenkin pakko Anna-Leena Härkösen pitkän linjan fanina todeta, että kun kirjassa sivuttiin paljon Häräntappoasetta, se toi oman kiehtovan lisän kirjaan.