Lionel Shriver: Jonnekin pois

Lionel Shriver: Jonnekin pois
Kustantaja: Avain 2011
Alkuteos: So Much for That
Suomentanut: Seppo Raudaskoski
Sivuja: 534

"Joku voi arvostaa sellaistakin elämää, joka meidän mielestämme vaikuttaa täysin kestämättömältä. Mitä jos olemmekin väärässä. Mitä jos kestäisimmekin sitä. Mitä jos kestämme mitä vaan, jos vaihtoehtona on olemattomuus?"

Shepherd Knacker, Shep, on viisikymppinen mies, jolla on Unelma. Jo pienenä poikana mieleen iskostunut ajatus on puun lailla versonut voimakkaat juuret, jotka kurottelevat jonnekin pois kaikesta siitä, minkä keskellä hän elää. Säästeliäs Shep on aikanaan myynyt firmansa miljoonalla dollarilla ja elää nyt palkollisena, yhä uskollisesti rahansa säästäen, niin pitkälti kuin se on mahdollista. Nimittäin Shepiä tuntuu ympäröivän ihmiset, joiden käsissä raha ei pysy kauaa ja velvollisuudentuntoisena ihmisenä Shep avustaa niin isäänsä, siskoansa, kotoa pois jo muuttanutta tytärtä kuin vaikka kustantaa vaimonsa Glynisin sukulaisten vierailujen aikaiset menot. Shep on reilu mies, ei enempää, ei vähempää. Mutta Shepin mielessä on siintänyt jo pitkään ajatus Toisesta Elämästä, jonka päätepysäkki Pemba tuntuu olevan nyt lähempänä kuin koskaan. Eräänä tavallisena perjantaina Shep kuin varkain liikuskelee talossaan pakaten tavaroita mukaansa ja taskussa polttelee jo lentoliput myös Glynisille ja pojalle Zachille. Lähtivätpä he tai eivät, Shep oli jo melkein menossa. Mutta mitä on pakattava mukaan, kun lähtee loppuiäkseen?

Toiveikkaana Shep valmistautuu esittämään lentoliput Glynisille hänen saavuttuaan kotiin. Vaikka Glynis on kova kuin metalli ja hän taipuvainen kuin vesi, he ovat kuitenkin toisensa aikanaan valinneet. Mutta sanat, jotka Shep vaimonsa huulilta kuulee, muuttavat kaiken kertaheitolla. Shep purkaa matkalaukkunsa varmoin ottein ja tajuaa, että Toinen Elämä alkoi juuri nyt. Glynis sairastaa parantumatonta tautia, Mesotelioomaa. Hyvin pian Shebille käy selväksi, että hänen työnsä kautta tuleva sairasvakuutus on niin ovelasti suunniteltu, että se ei tule kattamaan Glynisin hoitokuluja kuin pienen osan. Shepin Toisen Elämän säästöt alkavat huveta, mutta voiko ihmisen elämälle laittaa hintaa?

Samaan aikaan Shepin vanha ystävä, varsinainen sanaseppo ja yhteiskuntakriitikko Jack kipuilee omassa liitossaan tavoin, joista ei ensin edes hänen vaimonsa Carol tiedä mitään. Jackilla ja Carolilla on myös kaksi tytärtä, joista toinen sairastaa FD:tä, familiaalia dysautonomiaa. Flickan sairas kuluttaa koko perhettä, eikä Flicka itse halua säästellä ketään kärsimyksiltään vaan jakaa ne liiankin auliisti niin perheelleen kuin muillekin katkeran ironian siivittämänä. Pariskuntien välinen ystävyys saa erilaisia sävyjä, kun Glynisin sairaus selviää Jackille ja Carolillekin ja nostaa esille vaiettujakin asioita.

Glynisin sairauden edessä hupenevat niin Shepin säästöt, Glynisin vähäkin kohteliaisuus ja ymmärrys kuin Shepin oman itsensä arvostus. Omaishoitajan lailla hän huolehtii vaimostaan koskaan nurisematta, vaikka Glynis ei usein mitään muuta toivoisi kuin Shepin edes kerran räjähtävän kunnolla. Vaikka Mesoteliooma jäytää konkreettisesti Glynisin sisintä, se leviää näkymättömän uhan tavoin koskettamaan muidenkin sisäisiä haavoja. Mutta suurimman hinnan ja taakan kantaa kuitenkin Glynis itse.

Miksi ihmiset kuvittelevat, että minulla on joku vastaus. Niin kuin olisin selvittänyt Suuren Salaisuuden ja minun pitäisi nyt kurkistaa pilvenraosta ja kertoa muille jostain huikaisevasta näystä. Siis helvetti, vaikka minulla on sytostaattihoitoja, keuhkodreenejä ja magneettikuvauksia, minun pitäisi vielä erottaa vedet muiden tieltä. Se on ihan saatanan kohtuutonta.

Jonnekin pois pureutuu Shrivermäiseen tyyliin varsinkin niin amerikkalaisen yhteiskunnan, puolisoiden välisiin kuin yksilönkin sisäisiin kipupisteisiin. Shriverillä on taito kuoria kaiken ympäriltä turha pois ja näyttää asioiden ydin. Uusimmassa teoksessa ytimestä paljastuu monia kipeitäkin teemoja: ihmisen avuttomuus ja riittämättömyys esimerkiksi amerikkalaisen terveydenhuoltojärjestelmän rattaistossa tai toisaalta myös tyytymättömyys omassa elämässä. Erityisesti Jonnekin pois kuitenkin paljastaa parantumattomasti sairaan ihmisen sielunmaisemaa raadollisellakin tavalla. Se ei silittele silkkihansikkain vaan välillä repii melkein kynsin. Onko sairaan ihmisen pakko miellyttää muita mihin rajaan asti? Kun tulevaisuus häviää, miten voi kestää tässä hetkessä? Kaikilla meillä on unelmamme, mutta entä kun ne kurkottavat kovin eri suuntiin?

Kuten moni ehkä muistaakin, Shriverin Poikani Kevin on yksiä tähän astisen elämäni suurimpia lukukokemuksia. Luin kirjan jo vuosia sitten ja nyt pitämäni lukupiirin myötä tovi sitten uudestaan, ja edelleen se ravisutti. En ole lukenut Shriveriltä tätä ennen muita kirjoja, sillä olin kuullut niiden olevan laadultaan hyvin erilaisia. Ja vaikka lukukokemus toki on hyvin objektiivinen, vältin kai muiden teosten lukemista koska halusin vaalia Poikani Kevin kirjan täydellisyyden tunnetta. Jonnekin pois oli kuitenkin teemoiltaan sellainen, että jo ennen sen ilmestymistä käännöksenä, tiesin sen lukevani. Läheisen sairastuminen syöpään kun on minullekin valitettavasti tuttua. Toisaalta ajatus ihmisen vuosikymmenien unelmasta päästä  jonnekin pois, oli kiehtova. Odotukseni olivat siis kohtuu korkealla kirjaa lopulta aloittaessani ja nyt kirjan lukeneena voin todeta, että ne pääosin täyttyivätkin. Jonnekin pois on voimakas ja monisävyinen tarina, joka myös vaatii lukijalta ehkä hieman enemmän keskittymistä. Kirjassa on hyvin vahva, erityisesti amerikkalaisen yhteiskunnan epäkohtiin puuttuva ote, joka ilmenee varsinkin Jackin hahmon kautta hänen ruotiessaan ja paasatessaan epäkohdista, mutta toisaalta myös Shepin ja Glynisin törmätessä terveydenhuollon ja sairasvakuutuksen ongelmiin. Pidän itseä yhteiskunnallisesti tiedostavana ihmisenä, seuraan melkeinpä päivittäin niin Suomen kuin muun maailman tilannetta. Kuitenkin, paikoin koin vähän puuduttavana kirjassa sen, että niillä oli niin iso osa, vaikkakin sillä oli toki tarkoitus kirjassa. Välillä tuli tunne, kuin Shriver olisi käynyt jotain omaa paatostaan amerikkalaista yhteiskuntaa kohtaan ja samalla hetkellisesti etäännytti kirjan henkilöistä. Samoin myös rahan merkityksen korostaminen tuntui paikoin liian alleviivatulta vaikka se tärkeää asiaa palvelikin: mikä on ihmiselämän hinta? Toisaalta en koe noita asioita kirjan heikkoutena vaan henkilökohtaisena kokemuksenani, sillä vahva yhteiskunnallinen ote tuo kirjaan muutakin kuin yksilöiden tarinan. Tavallaan se voi siis toimia lukijasta tai lukijan mielentilastakin riippuen kuin kaksiteräinen miekka. Kirjan henkilöt ovat kirjan parasta antia, sillä ne ovat suurin osa välillä melkein ärsyttäviä mutta silti heihin suhtautuu lukijana lempeän ymmärtävästi. Erityisesti voimakkaan, muille joskus suoraan haistattelevan Glynisin taistelu ja taipuminen taudin alla, oli minulle se kirjan puhuttelevin osuus.


Jonnekin pois ei ollut minulle kuitenkaan ihan niin vahva lukukokemus kuin Poikani Kevin. Vahva se silti oli ja jätti jäljen sisimpään. Vaikka kirjoja ei pitäisi ehkä vertailla, Poikani Kevinin tuomat odotukset väkisinkin värittivät tätä lukukokemusta jossain määrin. Jonnekin pois on kuitenkin oma tarinansa, joka pitää kokea itse.

Meillä on alle kolme viikkoa aikaa tehdä mitä ikinä sitten teemmekin, emmekä voi sen jälkeen tehdä sitä enää koskaan.

Kurkatkaa myös Leena Lumin, Jennin ja Inan arvostelut!

4/5..melkein annoin 5/5..

Kommentit

  1. Kirjoititpa kiinnostavasti tästä. Kirja on lukulistallani ja luulen, että teemansa vuoksi se voisi olla enemmän minun kirjani kuin Poikani Kevin.

    Jäin miettimään tuota etäännyttämistä henkilöhahmoista. Shiverin kohdalla se on varmasti tietoista - ja selvästi tehokasta.

    VastaaPoista
  2. Shriver on kyllä loistava. Tämän vuoro - kuten muidenkin shrivereiden - tulee aikanaan :-).

    Kiitos tästä mielenkiintoa nostavasta postauksesta, Susa!

    VastaaPoista
  3. Shiver on kyllä mestari laittamaan henkilönsä mahdottoman vaikeisiin tilanteisiin.

    Kirjoituksestasi välittyi hienosti se, kuinka voimakkaasti olet elänyt tässä mukana!

    Tämä kiinnostaa minuakin, vaikka toisaalta olin silloin joskus melkein liiankin järkyttynyt Poikani Kevinistä. Kirja oli mielestäni upea, mutta niin raju että kaikkea sitä ahdistusta oli vaikea ottaa vastaan. Helpolla päästää tuskin tämäkään, mutta taidan silti lukea.

    VastaaPoista
  4. Susa, tuo yteiskunnallinen teema Jacksonin paasaamana kiinnosti minua, sillä seuraan Yhdysvaltojen päivän politiikkaa kiihkeästi. En tiedä miksi;-)

    Tämä kirja oli kuin minulle räätälöity. Olen nyt keskustellut asiasta tietävien kanssa ja hekin ovat sitä mieltä, että juuri tämä, eikä Poikani Kevin, on minun kirjani. Tosin tästä kirjasta lähtien luen mitä ikinä Shriver keksii kirjoittaa. Hän meni minulla heti samaan kastiin kuin Siri Hustvedt, John Irving, Ian McEwan, Paul Auster etc.

    Shriverin varhemmat, avioliittoromaanit, kyllä kiinnostavat niin paljon, että taidan ne ottaa kesällä kirjastosta lukuun. Suvikirjatkin on sitten jo päätetty;-)

    Tässä oli todenmakuista syöpäsairauskerrontaa. Tiedän siitä, kun vietin äitini kanssa hänen kovimmat viikkonsa.

    Eittämättä oli pakko verrata kirjaan Revolutionary Road, joissa sama poislähtemisen unelma. Kirjat ovat kummatkin huippua ja molemmissa on melankoliansa, mutta Shriver ei vain kuori sipulia vaan pilkkoo sen hyvin teroitetulla sanan säilällä. Siis alastonta, karheaa ja myös mustaa huumoria. Revolutionary Road on hienovireisempi, mutta otetaan huomioon myös aikakaudet, joista kirjat tulevat. Viisikymmenluku oli vielä tekohurskauden ja peittämisen aikaa, mikä kävi ilmi myös Aprilin ratkaisusta kirjan lopussa.

    En voi olla ajattelematta, että minne Shriver voikaan vielä yltää...

    VastaaPoista
  5. Minä odotan tämän lukemista, ennen tätä on kuitenkin luettava muutama kotimainen pois alta;) Olen innostunut tästä vain enemmän positiivisten blogiarvioiden vuoksi joten odotan paljon. Hieno arvostelu, Susa:)

    VastaaPoista
  6. Pidin tästä paljon ja iloitsin siitä, että pääsin lukemaan sitä heti tuoreeltaa. Olen lukenut kaiken, mitä kirjailijalta on tähän mennessä suomennettu. Hän on jo pitkään kuulunut omiin suosikkeihini. Aivan kuten Leena Lumi sanoi, Hustvedtin kanssa samassa sarjassa minullakin on tämä kynätaituri.

    Itse pidin kirjan yhteiskunnallisuudesta ja erityisesti Jacsonin kriittisestä hahmosta, joka uhosi kaikkea ja kaikkia vastaan. Minusta Jackson oli hyvä karrikatyyri, mutta myös kanava kaikelle kritiikille, joka varmasti herättää Yhdsysvalloissa paljon enemmän keskustelua kuin täällä.

    Oma Shriver-suosikkini on Kaksoisvirhe, joka jollakin kierolla tavalla kuvaa mielestäni raadollisesti epäonnistuneen avioliiton. Shriver on ihmiskuvaajana armoton. Minulla ei tullut nytkään ymmärtävä olo. Päinvastoin, koen hänen hahmonsa usein sellaisina, joista en pidä lainkaan. Siitä huolimatta olen jollakin ihmeellisellä tavalla hyvin kiinnostunut siitä, kuinka näiden käy. Shriverin hahmoihin on vaikea samaistua.

    Käy toki kurkkaamassa arvioini, jos kiinnostuit.

    VastaaPoista
  7. Poikani Kevin ravisutti aikoinaan minuakin. Se oli järisyttävä kokemus, joka on jäänyt alitajuntaan. Laitan tämän sinne lukulistan jatkoksi :)

    VastaaPoista
  8. Oli kiva lukea arviosi tästä, minulla myöhemmin tänä vuonna lukuun tulevasta kirjasta! En lueskellut juonijuttuja tarkkaan, mutta mielipiteesi kyllä. Ymmärrän sen, että liika paasaus voi etäännyttää. En osaa tietenkään vielä sanoa, miten minulle tämän kanssa käy, mutta yleisesti ottaen pidän yhteiskunnallisista romaaneista - kuitenkin siten, että ne ovat selkeästi kaunokirjallisuutta, eivätkä pamfletteja.

    VastaaPoista
  9. Katja: Minä luulen myös, että tämä olisi enemmän sinun kirja kuin Poikani Kevin!

    Minäkin luulen, että Shriver tarkoituksella varsinkin tiettyjen henkilöiden/osuuksien kohdalla etäännyttää sopivasti, tavallaan antaa lukijan hengähtää.

    Paula:Minua kiinnostaisi kovasti lukea se Syntymäpäivien jälkeen -teos!

    Erja: Tämä on tunnetasolla minusta objektiivisestikin arvioituna helpompi mitä Kevin, vaikka tässäkin on isoja teemoja, erityisesti tuo Glynisin sairaus. Poikani Kevin on kyllä lukukokemuksena jotain sellaista, että..iho menee vieläkin kananlihalle.

    Leena: Minuakin kiinnostaa tosiaan muutkin kuin kotimaamme asiat ja erityisesti tuon "ameriikan maan" tapahtumat. Jack sopi epäkohtien äänitorveksi hahmona todella hyvin. Kuitenkin tässä kirjassa paikoin oma "otteeni" herpaantui juuri siksi, että olisi ehkä halunnut enemmän henkilö- kuin yhteiskuntatarinaa. Mutta silti monin tavoin koin nekin osuudet kiinnostavina.

    Totta..minullakin on suuri jännitys, millaisia tarinoita Shriver meille vielä tarjoilee!

    Sanna: Minullakin tämä odotti itse asiassa tovin ennen kuin tartuin tähän, sillä Pisan tornin lailla kaltevassa lukupinossani on niin monta muutakin mielenkiintoista odottamassa ;)

    Valkoinen kirahvi: Uskon, että tämä on varmasti herättänyt paljon USA:ssa keskustelua aiheista, joihin Shriver pureutui kirjassa ja todella hyvä, että onkin. Juuri tuo jenkkilän terveydenhuoltosysteemi on sellainen, missä on paljon enemmän epäkohtia mitä esimerkiksi meillä Suomessa.

    Shriverin henkilöhahmot eivät tosiaan ole sellaisia helposti lähestyttäviä tai suoranaisesti rakastettuja..mutta jotenkin moneen heistä kiintyy ja sitä myöte tulee sellaista hiljaisempaa hyväksyntää tai ymmärrystä.

    Kirjailijatar: Luin Poikani Kevinin lukupiirimme myötä nyt syksyllä uudestaan ja oli aika hurjaa tajuta, että se teki yhä yhtä kovan vaikutuksen kuin vuosikausia sitten, vaikka tietyt juonenkuviotkin olivat nyt tietenkin itselle selviä. Mutta silti..

    Karoliina: Uskon kyllä vahvasti, että tämä on sinunkin makuusi ja vaikka minä hetkittäin väsyin siihen yhteiskunnallisuuteen, se oli todellakin vain hetkittäin. Jonnekin pois on ehdottomasti kaunokirjallinen teos ;)

    VastaaPoista
  10. Nyt uskalsin lukea juttusi, kun sain omani tehtyä :-)

    Mielenkiintoista mitä kommentoit tuosta yhteiskunnallisuudesta - en kiinnittänyt siihen ihan yhtä paljon huomiota, mutta olet varmasti oikeassa, että tässä kirjassa Shriver on erikseen päättänyt ottaa nämä teemat esille. Erityisen kiinnostavia Jacksonin saarnoista tulee kun miettii Jacksonin omia ratkaisuja kirjassa... Vaikuttava kirja!

    VastaaPoista
  11. Sain nyt viimein Jonnekin pois loppuun eilen, ja kirjoitin siitä äskettäin. Minullakin Shriver jatkaa lukemattomien pinossa seuraavallaan... katsotaan, minkä valitsen - ehkä juuri tuon syntymäpäiväkirjan tai sitten uusimman :-)!

    Jonnekin pois oli vaikuttava ja jää mieleen. Shriver osaa, vaikka tässä oli jonkin verran kiireenkin makua. Hirtehishuumori kuitenkin on yksi ihana syy antaa ontumiset anteeksi! Ehdoton plussa tälle!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)