Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet
Kustantaja: Wsoy 2011
sivuja: 215
...suureen suureen maailmaan,
suurempaan luin luulinkaan
nyt on mun mentävä.
Määrätty niin vain on...
Marokkolaisen Rashidin elämä ei ole helppoa. Miestä painaa häpeä siitä, ettei hän pysty elättämään perhettään. Vähään tyytyväinen nöyrä vaimo Amina yrittää kantaa oman kortensa kekoon ja Rashidin on vaikea sulattaa sitä. Minkälainen mies lähettää vaimonsa hirviöiden armoille? Rashidin ystävä Nasim maalailee haavekuvia Euroopasta, missä ahkeralla miehellä on mahdollisuus tienata perheellä enemmänkin kuin se välttämätön. Kun Rashid irtisanotaan räätälin työstään, hän päättää yhdessä Nasimin kanssa yrittää päästä Eurooppaan ja antaa Jumalan johdattaa hänet kohti tarkoitustaan. Raskain mielin hän jättää vaimonsa, pienen tyttärensä sekä iäkkäät vanhempansa ja päätyy erään pimeän yön turvin arvaamattoman Gibraltarinsalmen aallokkoon pienessä veneessä. Merimatka vie Nasimin ja Rashid päätyy lopulta yksin Espanjalaiselle siirtolaisten miehittämälle kasvihuoneelle, missä todellisuus näyttäytyy kovin toisenlaisena, mitä Rashidin unelmissa.
Rashid muiden siirtolaisten tapaan asuu epäinhimillisissä oloissa, missä vesi ja ruoka eivät ole itsestään selvyyksiä ja palkkakin tulee, jos tulee. Pilaantunut vesi ja ruoka sekä hyönteistorjuntamyrkyt sairastuttavat miehiä ja ei ole aina varmaa, näkevätkö kaikki seuraavankin päivän. Kirjeissään kotiin hän kertoo asioiden olevan hyvin, sillä hän ei halua enää yhtään lisätä perheensä taakkaa. Arki kasvihuoneilla on karua, eikä kaikkien pää sitä kestäkään. Hinta hyvinvointivaltion asukkaiden syömille tomaateille on paljon kalliimpi kuin mitä vaakapuntarissa kilohinnan kohdalla lukee. Mutta siirtolaisen osa on kova, ei ole vara valittaa, sillä aina löytyy joku joka kyllä tekee työn oloissa missä hyvänsä. Ihminen ilman papereita ei ole mitään.
Rashidin upotessa yhä syvemmälle siirtolaisen ihmisarvottomaan kamppailuun, alkaa toivo paremmasta kadota hänen mielestään. Epäinhimilliset olot tomaattiviljelmillä ovat vaihtuneet alituiseen pakenemiseen kerjäläisenä. Rashid haluaisi vain lähettää kauniit kengät pienelle tyttärelleen kotiin. Onko se liikaa pyydetty? Onko viimeinenkin toivonsäde kadonnut Rashidin horisontista?
Kun eilen aamulla tartuin Ville Tietäväisen Näkymättömät kädet -sarjakuvateokseen, en osannut arvata, kuinka voimakkaan lukukokemuksen se lopulta tarjoaakaan. Miten ihmeessä voi olla tällainen tarina sarjakuvamuotoon puettuna, visuaalisestikin täyteen mittaansa hiottuna, niin että lukiessa melkein koskee sydämeen ja itkettää? Olen minä ennenkin sarjakuvia lukenut ja ollut ihastuksissani kiehtovista sisällöistä, mutta Näkymättömät kädet on jotain aivan omaa luokkaansa. Näkymättämien käsien tekeminen vei Tietäväiseltä viisi vuotta perinpohjaisine pohjatöineen. Tietäväinen mm. matkusti pohjois-Marokosta Espanjaan ja vieraili niin huonomaineisilla vihannes- ja hedelmätarhoilla kuin haastatteli paperittomia siirtolaisia. Kirjan esipuheessa sosiaaliantropologi Marko Juntunen kertoo, ettei teoksen tarina ole tapahtunut koskaan, mutta siitä on olemassa satojatuhansia versioita, jotka ovat totta. Rashidin tarina on kuin ääni sadoilletuhansille siirtolaisille, joiden elinoloilta ja kohtaloilta niin moni haluaa ja tahattomastikin ummistaa silmänsä. Tietäväinen ei kuitenkaan paasaa teoksensa kautta, vaan antaa vastuun lukijalle, kuinka ihon alle tarinan antaa mennä. Näkymättömät kädet on tärkeä kirja ja en osaa kuvitella ketään, kelle tätä en suosittelisi. Tarinan teemat ovat isoja ja haastavatkin lukijaa katsomaan peiliin. Teosta lukematon voi miettiä, miten itse muka kytkeytyy marokkolaisen Rashidin kuvitteelliseen, mutta niin monelle arkea olevaan tarinaan. Teoksen jälkeen viimeistään kaupan vihannesostolla sen ymmärtää. Meidän valinnoilla on iso merkitys jossain toisella puolella maailmaakin eikä vain omassa pienessä arjessamme.
Tietäväisen piirrosjälki on tarkkaa ja tummanpuhuvaa, mutta se näyttää myös sen miten kurjissakin oloissa toivolla ja ystävyydellä on tärkeä merkitys. Pidetään toisistamme kiinni, niin selvitään! En äkkiseltään muista koskaan ennen törmänneeni näin rikkaaseen ja samalla erikoiseen jälkeen sarjakuvia lukiessa. Näkymättämien käsien maailma on vain niin erityinen. Se pitää itse kokea. Näkymätön muuttuu näkyväksi.
En ole tätä ennen arvostellut numeroilla niitä muutamaa sarjakuvaa, jotka olen blogiini tuonut, mutta tälle ei voisi antaa yhtään vähempää kuin
5/5
Hieno arvio Susa, tiivistät Tietäväisen teoksen hyvin.
VastaaPoistaViimeksi tänään vihanneshyllyllä katsoin että Espanja, Espanja.. Millaisissakohan oloissa nämä on siellä kasvatettu? Kunpa olisi taas kesä ja saisi kotimaista enemmän.
Todellakin jälkensäjättävä teos tämä. Huhhuh.
Niinpä, vaikea on tämän kirjan jälkeen edes yrittää ummistaa tuollaisissa asioissa silmiään. Eikä kyllä haluaisikaan.
PoistaKaunis kirjoitus!
VastaaPoistaKiitos! Hienosta teoksesta on helppo innostua ;)
PoistaKirjoitit hienosti. En ole Tietäväisen kirjaa (vielä) lukenut, koska jostain syystä sarjakuviin on vaikea tarttua, mutta olen ollut jo kauan kiinnostunut tästä kirjasta.
VastaaPoistaOn todella tärkeää, että siirtotyöläisten olot tulevat mahdollisimman laajaan tietoisuuteen. Itse en ole espanjalaisia kurkkuja tai tomaatteja ostanut enää vuosiin. Vaikka kotimaisia kasvatettaessa energiaa kuluu etenkin talviaikaan, niin silti maksan mieluusti niistä paljon ja syön edes aavistuksen paremmalla (joskaan en hyvällä) omatunnolla.
Ja Tietäväisen kuvitusjälki näyttää onnistuneelta, koskettavalta ja kauniiltakin.
Minulla on tullut ehkä jopa sellainen "nälkä" lukea lisää sarjakuvia ja nimenomaan enemmän näitä romaanimaisia.
PoistaTietäväisen kuvitus on kyllä todella erityistä, samalla aikaa jotenkin synkkää mutta kaunistakin.
Minäkin suhtaudun sarjakuvaromaaneihin ihan uudella tavalla luettuani tämän - vaikka Tietäväisen kirja varmasti onkin ihan omaa luokkaansa genren sisällä.
VastaaPoistaUskoisin, että tämän lukeminen kyllä lisää kiinnostusta yleensäkin tuohon gengreen!
PoistaJoskus on jopa tylsää, jos kaikki ovat yhtä mieltä samasta kirjasta, mutta tämän kirjan kanssa on ilahduttavaa, että kaikki ovat samanmielisen kehuvia. Näkymättömät kädet oli ainakin minulle monella tapaa niin suuri elämys, että ilahdun aina, kun kirjaa nostetaan esille. Toivottavasti se on jo määrätty kouluun oppikirjaksi ja muutenkin kaikkialle mahdollisimman monien luettavaksi. ;)
VastaaPoistaTiedätkö, miten ihan samaa, että ainakin lukioissa toivoisin tämän tulevan oppilaille tutuksi!
PoistaJa totta sekin, että joidenkin teosten kohdalla vaikka itsekin kuinka olisi ollut ihastunut, se yleinen kehuminen saattaa lopulta pitkästyttää, mutta tämän kohdalla toivoisin lisää blogisavuja.
Oli erittäin mukava lukea sinun laaja arvio sarjakuvasta! Vaikka itse en niin kovasti ihastunutkaan tähän (perustelunihan näitkin jo postauksestani), olen ihan samaa mieltä aiheen tärkeydestä ja siitä, että tälle soisi lisää blogisavuja! Kävelin tänään kaupassa tomaattihyllylle, mutta vaihdoin samantien suuntaa kun näin niiden alkuperämaan -Espanja.
VastaaPoistaSamaa mietin eilen viimeksi hevi-osastolla tomaatteja ostaessa ja tietenkin tuli ostettua ne kotimaiset tomaatit ;)
PoistaMinäkin haluaisin lukea Näkymättömät kädet, se on ollut niin kehuttu ja tykätty teos kirjablogeissa. Olen vain surkean huono tarttumaan sarjakuvaromaaneihin, pitäisi ottaa tämän lukeminen ihan asiakseni.
VastaaPoistaKuvitus näyttää tosi hienolta! Erityisesti alimmainen kuva puhuttelee! Upea!
Sarjakuvaromaanit ovat kyllä jotenkin niin oma maailmansa, että niiden rytmiin ja tyyliin tottuminen vie ehkä oman aikansa, mutta kannattaa. Näkymättömät kädet on hurjan tärkeästä aiheesta.
Poista