Kustantaja: Like 2012
Alkuteos: The Facility (2011)
Suomentanut: Terhi Kuusisto
Sivuja: 357
"Olette täällä oman turvallisuutenne takia", Graves sanoo. Se on vastaus, joka hänellä on lupa antaa, vastaus jota hän on harjoitellut, mutta kehno vastaushan se on, kyllä hän sen tietää.
Hammaslääkäri Arthur Priestleyn arki mullistuu järisyttävällä tavalla, kun hänet pidätetään yllättäen. Kuulusteluja suorittaa kaksi miestä, joiden syytökset kuulostavat Arthurilta täysin absurdeilta. Hänkö muka homo? Ja vaikka olisikin, mikä syy se on pidättää ihminen? Hyvin pian Arthurille käy selväksi, että vastenmielisten tyyppien kuulustelu on vasta alkusoittoa painajaiselle.
"Vai Arthur." Joku iskee taas heidän barrikaadiinsa ja Roach kumartuu taas, pistää päänsä pöydän takaa ja kurkistaa. "Arthur", hän sanoo kääntyessään takaisin. Hän levittää kätensä. "Tervetuloa laitokseen."
Vaikka Arthur on ollut vaimonsa Julien kanssa asumuserossa, hän huolestuu kun ei saa yhteyttä Arthuriin. Ilman naapurin rouvan videotallennetta Julie ei edes tietäisi, että Arthur on pidätetty. Poliisi ei suostu auttamaan eikä edes kertomaan, miksi Arthur on pidätetty tai minne hänet on viety. Julie hakeutuukin pian liberaalin nettilehden toimittajan Tomin puheille saadakseen apua Arthurin kohtalon selvittämiseksi. Pian käykin ilmi, että valtio on perustanut jonnekin salaiseen paikkaan laitoksen terrorismilainsäädännön nojalla, ja laitokseen on viety Arthurin lisäksi monia muitakin merkillisesti kadonneita. Julie ei ymmärrä, mitä tekemistä Arthurilla olisi terrorismin kanssa, mutta ei sen puoleen laitoksessa vankina oleva Arthurkaan. Laitosta johtaa Henry Graves, joka saa ajan kuluessa huomata, ettei todellakaan tiennyt mihin sitoutui lupautessaan laitoksen johtajaksi.
Laitos on eräänlainen synkkätunnelmainen kuvaus siitä, kun hallitus säätelee totalitäärisin keinoin ihmisten elämää. Kun viattomatkin ihmiset joutuvat tuon rattaiston hampaisiin, ei ole kaunista lopputulosta ja enää kyse on joidenkin huono-onnisten kohdalla vain eloonjäämistaistelusta. Daily Mirror on arvostelussaan maininnut jopa dystopian, mutta en itse ehkä luokittelisi tätä selkeästi sellaiseksi, sillä yhteiskunta, jossa kirjan tapahtumat ottavat sijansa, ovat kuin nykypäivää ja sinällään laitoksen kaltainen kauhukuva voisi tapahtua jossain päin maailmaa nytkin. Ja ehkä hieman eri muodoissa tapahtuukin. Laitoksen idea onkin itsessään valtavan kiinnostava kaikessa karmivuudessaan. Lelic kirjoittaa taitavasti ja tarinan jännite jaksaa kantaa aivan loppuun asti. Kuitenkin jäi kaipaamaan jotain tähän lisää, sillä jostain syystä lukukokemus jäi joiltain osin ehkä hieman valjuksi. Kirjan kiinnostavin henkilö oli ehdottomasti vankilan johtaja Graves erityisesti moraalisen näkökulman kannalta. Laitos on ihan vetävä, jännärimäinen trilleri ja ennen kaikkea herättää mielessä ajatuksen, entä jos.....
Tämä oli ensimmäinen Lelicini, ja vaikka tämä tarina ei nyt niin lähtenytkään lentoon, aion ehdottomasti vielä lukea paljon kehutun Katkeamispisteen, kunhan sen jostain käsiini saan.
3/5
Laitoksen ovat lukeneet myös ainakin Jori ja Norkku! Tästä piste Ikkunat auki Eurooppaan-haasteeseen!
PS: Muistakaa kurkata edellisestä postauksesta arvonnan voittajat!
Lainasin tämän (kuten myös Naimapuuhia) pikalainoina. Toivottavasti ehdin lukea molemmat... hih, viikossa.
VastaaPoistaNo, mutta kun katson näitä sun postauksiasi, niin meillä on kolme samaa kirjaa menossa. Tai sä postasit jo, mulla työn alla. Hassua.
Hih, joskus olen huomannut jonkun toisenkin bloggaajan kanssa, että on sattumalta ollut useampi kirja samoihin aikoihin luvussa ;)
PoistaKatkeamispiste on ehdottomasti lukemisen arvoinen vaikka Lelic ei tosiaankaan valitse niitä iloisimpia aiheita.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä siitä, että Graves oli ilman muuta kiinnostavin hahmo, siinä kahden "maailman" rajalla. Loppu oli muuten todella mielenkiintoinen ja jotenkin uskollinen tarinan hengelle.
Totta, toisenlainen loppu olisi jotenkin vesittänyt koko tarinan tai olisi ainakin jäänyt sellainen olo, että no joo..
PoistaVarmaan kesällä tartun tuohon Katkeamispisteeseen!
Katkeamispiste kannattaa lukea, jos tämä yhtään sytytti, sillä tokihan se on parempi.
VastaaPoistaVaikka tästä jotain nostetta jäi puuttumaankin, kiinnostuin kyllä Lelicin tekstistä ja tuon Katkeamispisteen olen aikonut lukea jo ennen kuin tiesin edes tästä.
PoistaKatkeamispiste on todellakin lukemisenarvoinen teos, itse pidin siittä valtavasti, vaikkei aihe se iloisin olekkaan. Tämäkin kiinnostaa kovasti, malttamattomana odotan, että saan tämän teoksen käsiini. :)
VastaaPoistaTässäkään ei ollut tosiaan mikään iloinen aihe, mutta minuakin nämä tällaiset vähän synkemmät jutut kyllä kiehtovat kovastikin :)
PoistaOnpas mielenkiintoisen kuuloinen kirja ja hyvä bloggaus, täytyy ehdottomasti ottaa tämä omalle lukulistallekin.
VastaaPoistaMiten tuo Katkeamispiste tuntuu niin tutulta...Kuulin tänään 45 -vuotiaasta naisesta, jolta oli mennyt lähimuisti ja hän joutui vanhusten laitokseen. Minäkään en enää muista mitä olen lukenut.
VastaaPoista