Victoria Hislop: Saari

Victoria Hislop: Saari
Kustantaja: Bazar 2012
Alkuteos: The Island (2005)
Suomentanut: Laura ja Olga Jänisniemi
Sivuja: 474

Miten on mahdollista, että olen kaksikymmentäviisivuotiaana näin mahdottoman epävarma tulevaisuudesta? Alexis oli miettinyt pakatessaan laukkuaan matkaa varten. Tässä minä olen, asunnossa jota en omista, lähdössä lomalle työstä, josta en pidä, matkaseuranani mies, josta en välitä. Mikä minua vaivaa?

Englantilainen Alexis omaa kreikkalaiset sukujuuret, joista ei kuitenkaan tiedä juuri mitään. Alexiksen äiti Sofia vaikenee sitkeästi omasta menneisyydestään Kreetalla. Kun Alexis päättää lähteä miesystävänsä kanssa Kreikkaan, Kreetan saarelle, Sofia avautuu sen verran, että opastaa Alexiksen menemään Sofian vanhan ystävän, Fotinin puheille. Alexis saa tietää, että hänen isoisoäitinsä Eleni sairastui spitaaliin ja joutui  loppuelämäkseen pienelle Spinalongan saarelle, jonne kaikki spitaaliset joutuivat muuttamaan. Elenis joutui jättämään Plakan kylään miehensä Grigorin ja kaksi tytärtään, Annan ja Marian. Fotinin tajutessa, ettei Sofia ole kertonut Alexikselle mitään suvun historiasta, hän tajuaa olevansa ison tehtävän edessä. Fontani palaa muistoissaan vuoteen 1939, jolloin hänen rakkaan ystävänsä Marian äiti Eleni yllättäen joutuu Spinalongan saarelle. Kolmen sukupolven tarina, jonka Fotini rehellisesti Alexikselle kertoo, on huikea matka niin suvun historiaan kuin kreikkalaiseen elämänmenoon osittain toisen maailmansodan varjossa sekä lepran kiroukseen. Kun Alexis matkustaa päiväseltään autiolle Spinalongan saarelle, alkaa hänen sukunsa historia näyttäytyä voimakkaana ja puhuttelevana hänen edessään.

Millaisia tarinoita talojen seinät voisivat kertoa? Niiden oli täytynyt nähdä suurta kärsimystä. Oli sanomattakin selvää, että spitaalitarunta ja saarelle joutuminen oli ollut hirvittävä kohtalo. Alexis osasi kuitenkin päätellä argeologisten jäänteiden perusteella yhtä ja toista ja pystyi raunioita katselemalla sanomaan, että saaren asukkaiden elämä oli ollut paljon muutakin kuin kurjuutta ja epätoivoa. Jos olemassaolo olisi ollut pelkkää kärsimystä, miksi kylässä oli kahviloita? Miksi yksi rakennuksista oli selvästi ollut kaupungintalo?

Spinalongan saari oli ensin kuin vankila, johon taudin missä tahansa vaiheessa olevat passitettiin kuin elinkautiseen. Plakaa ja Spinalongaa erotti vain pieni vesistökaitale, jota Grigor uskollisena veneellään seilasi edestakaisin kuljettaessaan saarelle ihmisiä ja tarvikkeita. Spinalongalle joutuneet ihmiset kuitenkin saivat hyvin pian huomata, että todellisuudessa heidän ja entisen kotikylän välillä tuntui nyt olevan kokonainen maailma. Alkujärkytyksestä toinnuttuaan hyväkuntoisimmat halusivat kuitenkin alkaa rakentaa arkea saarella siedettäväksi ja lopulta Spinalongan saari oli melkein kuin mikä tahansa pieni virkeä kyläyhteisö.

Saaren elämässä oli nyt pysyvyyden tunne, ja vaikka sitä ei sanottu ääneen, useimmista asukkaista elämä tuntui elämisen arvoiselta.

Saari kutoo hienosti yhteen kolmen sukupolven naisten kohtalonlangat. Samaan aikaan se on koskettava, surullinenkin ajankuvaus lepran tuhoisista seurauksista Kreikassa. Kuitenkin tarinassa on paljon myös valoa, lämpöä ja ennen kaikkea voimakasta uskoa tulevaan. Spinalongan saaren asukkaiden arjen kuvaus on kirjan parhainta antia. Hislop osaa myös luoda vaikuttavia henkilöitä, ja se korostuu erityisesti kehyskertomuksen sisällä tapahtuvassa osuudessa. Nykyhetkeen sijoittuvassa osuudessa Alexis ja Sofia jäävät jotenkin hieman etäisiksi ja ehkä jopa tuntuivat paikoin vähän falskeilta. Vai onko normaalia, että kaksikymmentäviisivuotias nainen hyppää isänsä syliin kuin pienenä tyttönä? Tai toisaalta äiti joka on jo useamman vuosikymmenen vaiennut sinnikkäästi historiastaan, niin helposti sitten lopulta sukujuurille palatessaan puhuukin niistä ja vitsaileekin asialla? Pientä kritiikkiä tulee myös siitä, että mielestäni kirjan lopun tapahtumat erityisesti etenevät tekstissä jotenkin liian nopeasti, äkkiä seuraavaan merkittävään kohtaan harpaten. Olisin ehkä osittain kaivannut vähän hitaampaa tai sitten asiasisällöltään/tapahtumiltaan pelkistetympää loppua. Sofian suvun historian ja Spinalongan osuus, joka kattaakin onneksi suurimman osan tarinasta, ovatkin sitten niin mielenkiintoista luettavaa, että ahmin tätä kirjaa yömyöhään asti. Hislop on yhdistänyt tarinaan toimivasti niin historiaa, väkevää henkilökuvaa kuin ripauksen romantiikkaakin, jolla tässä tarinassa on todellakin oma tärkeä sijansa. Hislop kuvailee myös värikkäästi kreikkalaista elämänmenoa syömisineen, kosimistapoineen kuin miljöineen. Toisaalta paikoin kauniit kielikuvat tuovat elävyyttää sinällään konstailettomaan tekstiin, kun puhutaan vaikkapa haaveista, jotka haalistuvat kuin vanhojen ikkunaverhojen painokuvio. Pelkän kehyskertomuksen myötä lukukokemus olisi jäänyt ihan hyvän, eli kolmosen tasolle, mutta rikas ja monin tavoin koskettava tarina sen sisällä teki lukukokemuksesta ehdottomasti paremman, joten pidemmittä puheitta:

4/5





Kommentit

  1. Ihana! Odotan tätä kovasti, Kreikka-fani kun olen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas jännä kuulla, miten tämä sitten iskee sinuun ;)

      Poista
  2. Kiva huomata, että pidit kirjasta näin paljon ja että Hislop osaa kertoa tarinan. Aion nimittäin itsekin lukea tämän jossain vaiheessa, mutta toisin kuin Morrea, itseäni Kreikka ei erityisemmin kiinnosta - ei, vaikka viimeisin Kreikan matkani viisi vuotta sitten suuntautui juuri Kreetalle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua Kreikka kiehtoo, mutta parhain anti kirjassa oli kuitenkin itselle se kolmen sukupolven tarina.

      Poista
  3. Äws. Olisin halunnut lukea tämän, mutta nyt postauksesi jälkeen olen melko varma, ettei tämä olisi miun kirja sitten ollenkaan.

    Bazarilla on muuten ollut viime aikoina kovin onnistunutta kansitaidetta. Tämä on vallan upea kuva. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, siitä unohdin mainita, että sen lisäksi että kansi on upea, se kuvastaa todella koskettavan hyvin kirjan sisältöä!

      Poista
  4. Susa, en voi nyt lukea tätä, sillä kirja odottaa minua. Olen vain nyt jumiutunut yhteen teokseen...

    Aurinkoista vappua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla sitten sinunkin ajatukset tästä!!

      hauskaa vappua sinnekin!

      Poista
  5. Tästä olen sen verran monesta paikasta lukenut, että on alkanut kiinnostaa... Itse lopetin tänään Kanssasi aina-kirjan, joka sijoittui osin Kroatian rannikolle. Kroatiaan matkustamisesta olemme haaveilleet, joten kirjan myötä se nousi pintaan... vaikkei kirjassa paljoa maisemia tms kuvailtukaan.

    VastaaPoista
  6. Minullakin on ajatuksena lukea tämä, joten en hirveän tarkkaan lukenut juttuasi. Katsoin kuitenkin, että olit antanut hyvät pisteet, mikä tietysti innostaa tarttumaan kirjaan. :) Olisikohan tämä hyvä kesäkirja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa sanoa, olisiko tämä nyt sinällään suoraan esim. keräkirja, mutta tietyllä tapaa se kreikkalainen miljöö väreineen, makuineen ja tunnelmineen kyllä tekisi tästä jollain tapaa sellaisen ;)

      Poista
  7. Tämä on ollut lukulistallani ja juttusi perusteella olen entistä vakuuttuneempi siitä, että luen ja toivottavasti pidänkin. Tämä sopii myös itselleni kehittelemääni Kreikka-haasteeseen, josta voi käydä lukemassa lisää blogistani:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypäs tulla kurkkaamaan Kreikka-haastettasi ;)

      Poista
  8. Mulla on tämä nyt jollain sivulla 100 menossa.

    Tykkäsin alusta, siinä oli hyvä meno, mutta nyt se jotenkin hyytyi... No, luen varmaan loppuun asti, että saan Kreikka-sarjaani toisen kirjan =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ahmin tätä kirjaa kyllä sen verran joutuisaan ja innolla, etten kokenut menon hyytymistä ;)

      Poista
  9. En tiedä muusta, mutta kirjan kansi on mielestäni kovin kaunis! Tiedä silti riittääkö se saamaan minua lukemaan tätä ;)

    VastaaPoista
  10. Minä olen kerrassaan ihastunut tähän TV-sarjaan ja hankin kirjankin, mutta odotan, että sarja on ensin loppunut, ennen kuin alan lukea kirjaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on kirja luettu ja täytyy sanoa, että kirjasta jäi hieman lattea vaikutelma. TV-sarja oli niin dramaattinen verrattuna kirjaan, joka kyllä oli mielenkiintoinen, mutta kulki hieman erilaisella aksentilla ja vireellä. Mistä en tykännyt, oli lopun liian nopea ajanlento, siirtyminen hetkestä toiseen, eikä kirjassa ollut kovin paljon dialogia, vaan tarina eteni enempi kertojan äänellä. Hieno teos kuitenkin ja tuo spitaaliaihe kiinnostaa minua kovasti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)