Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille

Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille
Kustantaja: Schildts & Söderströms 2012
Alkuteos: Miss Peregrine's Home for Peculiar Children (2011)
Suomentanut: Virpi Vainikainen
Sivuja: 350

" Luulin, että voisin suojella sinua", hän sanoi. " Olisi pitänyt kertoa, kauan sitten..." Hän heikkeni silmissä.
" Kertoa mitä? " sanoin kyyneleitä pidätellen. 
" Ei ole aikaa ", hän kuiskasi. Sitten hän kohotti päätään, ponnistuksesta vapisten, ja hengähti korvaani: " Etsi lintu. Silmukassa. Vanhuksen haudan toisella puolella. Syyskuun kolmas, 1940."
Minä nyökkäsin, mutta hän näki, etten tajunnut mitään. Viime voimillaan hän lisäsi: " Emerson - kirje. Kerro heille mitä tapahtui, Yakob."


Teini-ikäinen Jacob saa kesken työpäivän puhelun hätääntyneeltä isoisältään, Portmanin papalta, joka on vakuuttunut, että hirviöt jahtaavat häntä. Vaikka Portmanin pappa on kertonutkin Jacobille koko Jacobin lapsuuden ajan outoja tarinoita eriskummallisista lapsista sekä hirviöistäkin, ei Jacob ota jo hyvin iäkkään  isoisänsä puheita varsinkaan enää todesta. Isänsä  pyynnöstä Jacob lähtee kuitenkin katsomaan, onko isoisä ottanut lääkkeensä ja perillä häntä odottaa lopulta järkyttävä näky. Viimeisten hengenvetojensa myötä isoisä esittää Jacobille omituisen pyynnön, josta hän ei ymmärrä sanaakaan. Mikä lintu, entä silmukka? Ja miten 3.9.1940 liittyy tähän hetkeen? Portmanin pappa oli 12-vuotiaana selvinnyt Puolasta sodan jaloista orpokotiin Walesiin, mistä hän Jacobille kertoilikin erikoisia tarinoitaan. Isoisän jäämistöä läpikäydessä Jacob löytää vanhan rasian täynnä outoja kuvia, joissa esiintyy juuri niitä eriskummallisia lapsia, joista isoisä aina puhui: poika jonka suusta lensi mehiläisiä ulos, tyttö jolla oli kaksi suuta tai poika, josta näkyivät vain ylläolevat vaatteet. Ja kun Jacob saa vielä käsiinsä vanhan kirjeen mystiseltä neiti Alma LeFay Peregrineltä, hän alkaa ymmärtää, ettei isoisän kertomat tarinat olleetkaan pelkkää vanhan miehen höpötystä. Isoisän järkyttävän kuoleman myötä psykologin pakeille joutunut Jacob saa idean lähteä Walesiin tutkimaan tuota orpokotia, joka 40-luvulla kuului olleen sangen erikoisten lasten koti. Kun psykologikin kannustaa Jacobia matkaan, saa Jacob lopulta ylipuhuttua isänsäkin ja he suuntaavat Walesiin, Cairnholmin saarelle. Mutta totuus, joka siellä Jacobia odottaa, on jotain aivan muuta kuin mitä hän on olettanut.

Seisoin yllättävässä tuulenvireessä ja mietin, mikä kumma oli tehnyt tällaista tuhoa. Talossa oli täytynyt tapahtua jotain todella kammottavaa. Oli mahdotonta uskoa, että tällä painajaisten talolla oli jotain tekemistä isoisän idyllisten kertomusten kanssa tai että tällainen täystuhon perikuva oli ollut isoisän turvapaikka. Tutkittavaa olisi ollut vielä paljon, mutta työ tuntui äkkiä turhalta. Edes ihmisiä vihaava erakko ei voisi elää tällaisessa paikassa. Poistuessani talosta tunsin, että totuus oli kauempana kuin koskaan.


Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille on nimensä veroinen kirja, sangen eriskummallisen ihastuttava! Kirjassa olevat kuvat ovat oikeita vanhoja mustavalkokuvia, joista Ransom Riggs on alunperin aikonut koota pelkän kuvateoksen, mutta kustantamon toiveesta lopulta myös kirjoittanut tarinan kuvien ympärille. Riggs on mielestäni onnistunutkin luomaan tarinan, johon kuvat tuntuvat limittyvän vahvasti kiinni. Vanhat erikoiset valokuvat luovatkin kirjalle aivan erityisen tunnelman. Paksut sivut yhdessä kiehtovien kuvien kanssa tekevät kirjan lukemisesta jo itsessään hienon kokemuksen. Tarinan luojana ja salaperäisen maailman kuvaajana Riggs on vahvoilla. Orpokodin ympärille kietoutuva tarina on todella kiehtova ja omaperäinen ja imaiseekin pian mukaan omaan maailmaansa. Olin jo kirjan alkusivujen jälkeen koukussa ja ahminkin innolla sivu toisensa jälkeen tarinaa. Rakastan tällaisia vähän hassun friikkejä tarinoita ja selvästi niitä on liian harvoin tarjolla. Kuitenkin, muutama tietty pieni heikkous kirjassa on ja ensimmäinen tulee mielestäni siitä, että kirja on luokiteltu sekä aikuisten että nuorten romaaniksi ja se näkyykin tarinassa. Riggsin käyttämä kieli on paikoin hyvin yksinkertaista sillä tavalla, kuin nuortenkirjoissakin usein on ja jäinkin kaipaamaan ehkä hieman lisäsyvyyttä tekstiin. Toisaalta tarinan tietty nuortenkirjamaisuus ilmenee myös Jacobin ajatusmaailman kautta: nuoren pojan todellisen minuuden etsiminen jne. Ja vaikka takakannessa mainitaan goottisävyinen fantasia, en minä kokenut tätä missään vaiheessa goottilaisia tunnelmia omaavaksi tarinaksi, mutta fantasiaa tämä kyllä on. Myös kirjan loppu jätti tunteen, että tarina jäi vielä kesken ja oli tavallaan vasta jonkun isomman alku. Tämä ei toki ole huono asia, jos kerran luvassa on jatko-osa tai jatko-osia.

Kritiikista huolimatta pidin tästä kirjasta monella tapaa ja ilahduin kuullessani, että tästä on tulossa ensi vuonna Tim Burtonin (!!!) ohjaama elokuvakin! Jollain tapaa näen tässä sellaisen menestystarinan piirteitä, mitä liittyy huikeaan Harry Potteriin, sillä tämäkin on kirja, joka yhtä lailla voi lumota niin teini-ikäisen kuin keski-ikäisenkin lukijan, jos tämä genre kiinnostaa. Ainakin minun sydämessä on aina tilaa tällaisille tarinoille. En tiedä, tulenko lukemaan koskaan itse tarinaa uudestaan, mutta kirjan kuviin palaan varmasti vielä useammankin kerran. Varsinkin sitten kun jatko-osa ilmestyy ja sitä ennen on kiva fiilistellä ensimmäisen osan tunnelmia. Ja jatko-osan aion ehdottomasti lukea, sillä en saa muuten rauhaa, kuinka kävi.....

No, lukekaa itse, niin tiedätte!


4/5

Kurkatkaa myös Katjan, Lauran ja Katan arviot!

Kommentit

  1. Katjan arvion jälkeen varasin kirjan kirjastosta ja nyt sinun arviosi jälkeen en jaksaisi enää millään odotella! :)

    Kirja vaikuttaa juuri sellaiselta johon minäkin ihastuisin! Ja hienoa että juuri Burton tekee kirjasta elokuvan, siitä ei voi tulla muuta kuin loistofilmi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä oli kyllä niin omanlaisensa, ihana hassu tunnelma :)

      Poista
  2. En tiennytkään tuosta kaksoisluokituksesta, mutta se selittää vähän kirjan kieltä. Vähän turhan pinnalliseksi tämä kirja jäi, vaikka ne kuvat olivatkin hienoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin nuortenkirjamainen tämä kieltämättä oli, mutta jotenkin se vaan osui minulla hyvään saumaan nyt ja kaipasin jotain tällaista.

      Poista
  3. Minäkin pidin tästä. Itse kertomuksesta vain kolmen tähden verran johtuen Riggsin hieman kaavamaisesta kirjoitustavasta, mutta muusta kirjan toteutuksesta sitten neljän tähden verran. :) Tuntuu, että tälle oli pakko antaa kahdet tähdet.

    Ja minunkin sydämessäni on aina paikka sellaiselle kauhuromanttisille friikkiydelle.

    VastaaPoista
  4. Huomasin tämän kirjan juuri kirjakaupassa ja ihastelin sen kiehtovaa ulkoasua. Arviosi jälkeen alkoi tuntua, että tämän voisi jostain hankkia käsiinsä luettavaksikin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän ulkoasu on kyllä täysi kymppi kaikessa kiehtovassa erilaisuudessaan!

      Poista
  5. Viimeisen niitin lukupäätökselle antoi mainintasi Tim Burtonista :) Voi miksi en tätä lainannut kirjastosta kun se minua jo siellä huuteli???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, tuskin maltan odottaa, että ensi vuonna pääsee näkemään miten Burton tämän sovittaa leffaksi JA ketkä päärooleissa!!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)