Kustantaja: Johnny Kniga 2001 (Pokkaripainos 2012)
Alkuteos: Flaggermusmannen (1997)
Suomentanut: Outi Menna
Sivuja: 489
Päästyään huoneeseensa Harry laski paketin sängylle, kääri paperin auki ja avasi sen sisällä olevan laatikon. Hän oli päätynyt jo jonkinlaiseen arvioon siitä, keneltä paketin oli oltava, mutta sisältö karkotti viimeisetkin epäilyksen rippeet: kuusi pientä putkilomaista muovirasiaa, joiden päälle oli liimattu valkoiset tarralaput. Hän otti käteensä yhden putkiloista ja luki päivämäärän, jonka hän välittömästi tunnisti päiväksi, jolloin Inger Holter oli murhattu, sekä tarraan kirjoitetun tekstin "pupic hair". Ei vaatinut suurtakaan mielikuvitusta arvata, että muissa putkiloissa oli verta, hiuksia, vaatteiden kuituja ja niin edelleen. Ja niin niissä olikin.
Kun Melbournessa murhataan nuori norjalaisnainen, passitetaan Harry Hole Norjasta Australiaan saakka selvittämään tapausta. Sangen erakkomaista elämää nykyään elävä Harry saa parikseen aboriginaalin, Andrewin, jonka kanssa Harrylla tuntuu synkkaavan hyvin pian kuin ystävillä konsanaan. Kun Harry eräässä baarissa vielä tutustuu leiskuvan punatukkaiseen nuoreen ruotsalaisnaiseen, muodostuu Australian matkasta Harrylle paljon suurempi reissu kuin hän saattoi kuvitellakaan. Voimakas ihastus hämmentää Harryn mieltä ja nostaa pintaan kipeitä menneisyyden asioita. Kun Inger Holterin kohtalo tuntuu sangen selvältä ja Harry suunnittelee jo lentävänsä takaisin Norjaan, meneekin pakka kokonaan sekaisin eikä Harry tiedä enää voiko luottaa keneenkään, edes itseensä.
Jo Nesbøn ns. Harry Hole-sarja on edennyt jo peräti yhdeksänteen osaan ja nyt syksyllä on ilmestymässä kymmenes. Minun on jo muutaman vuoden ajan pitänyt tutustua tähän kovasti kehuttuun dekkarisarjaan ja nyt kun kokoelma odotti hyllyssä kokonaisuudessaan, päätin vihdoin tutustua Harry Hole:n maailmaan. Ja olihan se vain jotenkin virkistävän erilainen! Harryn persoona on sinällään genre-uskollinen tietyiltä osin, sillä hänkin on elämässään monella tapaa ryvettynyt ronskiotteinen äijä, joka tietää miltä viina maistuu ja miten karkoitetaan hetkellisesti yksinäisyyden murhetta, eikä kaihda kovempiakaan otteita jos kokee ne tarpeellisiksi. Kuitenkin karskin ulkokuoren ja käytöksen alla sykkii yllättävän lämmin ja hyvä sydän. Voisi sanoa, että tykästyin Harry Holen henkilöhahmoon näin ensimmäisen kirjan perusteella yllättävän paljon. Ennen kaikkea kuitenkin pidin siitä, miten Nesbø luo rikostarinaa, jossa syyllisen henkilöllisyys ainakin minulla säilyi ihan loppuun saakka salaisuutena. Harry Hole -sarja tuntuu olevan jotenkin hyvällä tavalla maskuliininen, toiminnallinen mutta silti täynnä syvempääkin tunnetta, huumoria, sisältöä. Nesbo myös keskittyy paljon henkilöiden välisiin suhteisiin, keskusteluihin, mikä mielestäni syventää tarinaa hienosti. Juu, kyllä siis tykkäsin ja tulen lukemaan varmasti sarjan muutkin osat! Harry Hole on aika symppis ja kiehtova persoona nimittäin!
Hänellä oli sellainen tunne kuin hän olisi istunut sukellusveneessä aivan liian syvällä masennuksen ja toivottomuuden meressä. Vesi puristui ympärille ja pyrki sisään, hänen ympäriltään oli jo alkanut kuulua natinaa ja pauketta. Hän ei voinut kuin toivoa, että runko kestäisi, että koko elämän ajan kestäneestä itsehillinnän harjoittelusta olisi viimeinkin jotain hyötyä.
4/5
Minä olen aivan ihastunut Holeen, ihanaa saada sarjalle blogisavuja! <3
VastaaPoista"Nuorena" kapinallisena olen lukenut sarjaa kirjan sieltä, toisen täältä. Parhaat tehot tästä saisi, jos malttaisi sinun tavoin aloittaa alusta.
Itse asiassa onkin todella kiva juuri aloittaa sarja ihan ekasta osasta, kerrankin :)
PoistaMitä ilmeisemmin on kesä tulossa, kun minua kiinnostavat dekkarit taas enemmän ja enemmän :-) Jo Nesbolta olen lukenut jotain, mutten oikein muista, mitä - pitää mennä tarkistamaan kirjahyllystä.
VastaaPoistaSiinä on kuule jotain tiettyä taikaa tuotta kombinaatiossa: kesä ja dekkarit!!
PoistaMinäkin olen lukenut muutaman tämän sarjan kirjan, samalla tavalla kuin Annika K eli en järjestyksessä, mutta ei se pahemmin haitannut. Pidän Hole -kirjoista, vaikka ne ovat välillä melko ankeita.
VastaaPoistaTuo on kyllä totta, että jo yhden kirjan perusteella minäkin voin sanoa Harry Holen kirjojen maailman olevan vähän synkeä. Mutta toisaalta juuri sekin viehättää kirjassa ;)
PoistaHih, se olisikin looginen ;)
VastaaPoistaOi kiitos kiitos! Lupaan yrittää vastata tässä ensi kuun puolella viimeistään haasteeseen!
Se on jo käännetty enkuksi. ;-) Nimi on "The Bat".
VastaaPoistaMinä olen kova Nesbø-fani! :-D Mutta Harry Hole -kirjat ovat valitettavasti vähän epätasaisia. Osa on oikeasti ihan hullun hyviä, mutta osassa vähän liikaa toistoa tai väkivaltaa.
VastaaPoista