Kishwar Desai: Postimyyntilapset

Kishwar Desai: Postimyyntilapset
Kustantaja: Like 2013
Alkuteos: Origins of Love (2012)
Suomentanut: Ida Takala
Sivuja: 399

Kauanko he pystyisivät jatkamaan näin, Kate mietti.
Ben salasi häneltä jotain.
Kate myös tiesi, että hän mitä todennäköisemmin romahtaisi, jos ben jättäisi hänet. Miksei Ben voinut ymmärtää, että Kate kesti kaiken tämän tuskan vain hänen takiaan?
  Kate halasi Beniä tiukemmin. Hän ei päästäisi miestä koskaan pois luotaan.
  Ja hän aikoi saada tämän lapsen, tapahtui mitä tahansa.

Lontoolaiset Kate ja Ben ovat yksi niistä lukemattomista pariskunnista, jotka eivät onnistu saamaan biologista raskautta kestämään vaan joutuvat kohtaamaan keskenmenon toinen toisensa jälkeen. Lapsettomuuden tuska repii heitä erilleen, mutta kumpikaan ei ole valmis puhumaan tunteistaan avoimesti toisilleen. Lähes pakkomielteisesti Kate etsii keinoja saada biologinen lapsi kun taas Ben ei ole enää varma, mitä haluaa. Ainakaan tällaisesta elämästä mitä he nyt elävät, hän ei haaveillut. Lopulta he päätyvät Intiaan, missä sijaissynnyttäjiä tuntuu olevan tarjolla enemmänkin.

Intialainen sosiaalityöntekijä Simran joutuu mukaan tuohon sangen tuottoisaan sijaissynnyttäjäteollisuuteen saadessaan kontolleen sijaissynnyttäjän synnyttämän pienen vauvan, jolla on todettu HIV. Vauvan synnyttänyt nuori nainen on kadonnut ja vauvan vanhemmat menehtyneet merkillisesti auto-onnettomuudessa Intiassa ollessaan. Hyvin pian Simranille käy selväksi, kuinka katala bisnes sijaissynnyttäminen pahimmillaan voi olla, niin synnyttäjälle kuin tuleville vanhemmille, saati sitten pienelle viattomalle vauvalle. Simran päätyy Englantiin asti selvittämään tapausta, jonka hän päättää ratkaista vaikka henkeänsä uhmaten. Joku nimittäin ei tunnu olevan mielissään Simranin tutkimuksista.

Nuoria, usein huonoista oloista lähtöisin olevia tyttöjä valjastetaan synnytyskoneiksi. Vauvaa epätoivoisesti kaipaavia pariskuntia riistetään säälimättä rahastamalla hurjia summia. Siinä missä yksi klinikka tekee kaikkensa taatakseen prosessin lainmukaisen ja inhimillisen onnistumisen, toinen klinikka menee sieltä mistä aita on matalin, eikä sekään riitä. Vaa'an toisessa kupissa painaa usein länsimaisten pariskuntien suuri epätoivo ja halu hinnalla millä hyvänsä saada lapsi, kun taas toisessa vaakakupissa on usein taloudellisessa ahdingossa elävän intialaisnaisen elämä. Kuinka pitkälle kukin on valmis menemään unelmiensa tähden? Entä selviämisen vuoksi? Minne katoavat tulevien vanhempien kotimaasta lähetetyt alkiot, kuka tarvitsee niitä ja ennen kaikkea mihin? Miksi eräässä laitoksessa asioivat tuntuvat nuorentuvan ja parantuvan lähes taianomaisesti? Mikä on raadollinen todellisuus sijaissynnytyksen takana?

Kaikki tämä tapahtui ennen kuin asiat menivät pieleen, ennen kuin Sonia sai hullun idean, joka vei häneltä vapauden. Miksi hän oli kehittänyt niin mielettömän ajatuksen vauvasta? Miksei hän ollut ymmärtänyt, että joutuisi pelinappulaksi erittäin monimutkaiselle kentälle?
   Tuon kohtalokkaan päivän jokainen hetki pyöri hänen silmissään nyt, kun hän katsoi ympärilleen sairaalahuoneessa. Tämä olisi hänen uusi kotinsa vielä seuraavat kahdeksan kuukautta. Paikka alkoi tuntua aina vain enemmän vankilalta.

Sosiaalityöntekijä Simran tuli tutuksi jo Kishwar Desain ensimmäisessä romaanissa, Pimeyden lapset. Tällä kertaa tuo varsin omalaatuinen, käytökseltään hieman maskuliininenkin intialaisnainen pureutuu yhteen intian haasteellisimmasta asioista: sijaissynnyttäjäbisnekseen. Nettisivut näyttävät lasta kovasti kaipaaville ihmisille kuvia hyvinvoivista, hymyilevistä intialaisnaisista, jotka ovat niin halukkaita kantamaan juuri heidän lapsensa kohdussaan ja nuo pariskunnat ovat valmiita maksamaan maltaita saadakseen geeniperimänsä lapseensa tavalla tai toisella. Romaanissa Desai pureutuu siis hyvin arkaankin aiheeseen, mutta tekee sen taitavasti sijaissynnytyksen eri osapuolten näkemyksiä ja kokemuksia kuvaillen aina ahneesta yrittäjästä ahdingossa elävään nuoreen synnyttäjään. Tarina etenee eri henkilöiden kertomana ja eri aikatasoissa kulkien. Jostain syystä nuo hyppäykset eteen- ja taaksepäin tekivät lukukokemuksesta jotenkin pirstaleisen. Eniten lukukokemusta kuitenkin häiritsi se, että pitkin tekstiä käytetään vieraskielisiä sanoja, joita eiselitetä missään ja vain harva aukeni minulle asiayhteytensä myötä. Aihepiirinsä myötä koin kirjan todella kiehtovana ja kiinnostavana, pidän siitä että Desai uskaltaa kirjoittaa aroistakin aiheista. Itse tarinana tämä jäi minulla Pimeyden lapsia hieman vaisummaksi lukukokemukseksi. Joku imu näissä Desain kirjoissa kuitenkin on, sillä uskon lukevani häneltä seuraavankin kirjan aikanaan. Ihan viihdyttävä lukuromaani, jossa mukana niin yhteiskunnallista pohdintaa kuin ripaus jännitystä ja romantiikkaakin.

3/5