Tua Harno: Ne jotka jäävät

Tua Harno: Ne jotka jäävät
Kustantaja: Otava 2013
Sivuja: 269

" If you want a lover, I'll do anything you ask me to.
And if you want another kind of love, I'll wear a mask for you."

Kolmekymppinen Frida kantaa sisimmässään sukunsa miesten levottomuutta, kyvyttömyyttä asettua aloilleen. Kun Frida sitoutuu Emilin kanssa ja Emil lopulta tunnustaa tahtovansa lapsen Fridan kanssa, joutuu Frida punnitsemaan, onko hänkin lopulta se, joka lähtee.

Fridan isä oli mies, joka upposi laulujen maailmaan ja erityisesti Leonard Cohenin kappaleisiin, joiden sanoitusten kautta hän yritti jäsentää tunteitaan ja ajatuksiaan varsinkin Fridalle. Frida näki jo nuorena, kuinka isä oli tavallaan monien kasvojen mies, rooliensa vanki. Isä yritti olla niin monta yhtä aikaa, ettei hänestä lopulta ollut olemaan edes omissa kengissään. Pala palalta katosi pois se isä, jonka Frida oli oppinut tuntemaan ja tilalle tuli mies, joka katosi mielensä syövereihin.

Miksi isä oli niin levoton ja miksi hän lopulta sairastui, muuttui varjoksi entisestään? Oliko syy isänisässä Pojussa, joka maailmanmiehen elkein valloitti naisia ja astui aina rohkeasti uuden maan kamaralle? Ymmärtääkseen paremmin isäänsä ja hänen ratkaisujaan, joutuukin Frida sukeltamaan myös isoisänsä maailmaan ja sitä myöten Pojun äidin, Sirin elämään. Oliko suvun miesten levottomuus lähtöisin tuon omalaatuisen naisen toteutumattomista haaveista? Matkaoppaana hänellä on isän rakastamat Leonard Cohenin laulut, joista hän yrittää saada sen viestin, minkä isä toivoi kehoittaessaan tytärtään kuuntelemaan kappaletta ajatuksen ja ajan kera. Kuinka katkaista sukupolvelta toiselle siirtyvä sielun kiertolaisuus, selittämätön yksinäisyyden ja erillisyyden tunne? Pystyykö Frida rakentamaan onnensa Emiliin nojaten, lähelle päästäen vai odottaako häntä kuitenkin lopulta sama kohtalo kuin suvun miehiä aiemmin? Kuinka voi olla onnellinen, kun ei tiedä, särkyykö lähtemällä vai jäämällä? Voiko toisen ihmisen harteille sälyttää odotuksen onnesta?

Sillä Siri sijoitti elämänunelmansa jonkun toisen harteille, ja kun ihminen tekee näin, on se yhtä kuin leikkaisi viipaleen sielustaan ja heittäisi sen huolettomasti sillalta mereen. Tämän jälkeen ei ole koskaan enää kokonainen, ja kun on tehnyt yhden reiän sieluunsa, reikä laajenee, ja mitä tyhjempi ihminen on sisältä, sitä hanakammin hän vaatii huomiota ulkopuolelta.  

Tua Harnon Ne jotka jäävät on mielestäni harvinaisen upea esikoisteos, jota lukiessa välillä havahtuu suorastaan ihmettelemään, miten hienoa ja valmista tekstiä nuori nainen kirjoittaakaan. Harnon teos on luettu jo lukuisissa blogeissa ja se onkin herättänyt aika varauksetonta ihailua, eikä ihme. Harno kirjoittaa valtavan rikasta tarinaa tavalla, joka saa pysähtelemään yksittäisten lauseiden kohdalle ja vaalimaan niitä tovin mielessään. Hän onnistuu kiteyttämään usein kokonaisen maailman yhteen lauseeseen. Esimerkkinä vaikkapa kohta " Olin ollut hyvä pärjäämään, sellaisen taidon oppii varjoisissa kodeissa." Monin paikoin lauseet, ajatukset tulivat niin liki henkilökohtaisella tasolla minua, että melkein satutti. Kuitenkin, tarinan rikkaus jota ihastelin, teki välillä lukukokemuksesta jotenkin repaleisen ja keskittymiseni herpaantui erityisesti Pojun naistarinaosuuksissa, vaikka niillekin toki sijansa tarinassa on. Voisi sanoa, että monin paikoin suorastaan rakastin kirjaa, mutta se joku pieni etääntyminen tekstistä, tarinasta, saa minut päätymään pisteissä melkein täysiin, eli

4/5

Harnon teos on niin vahva debyytti, että ihmettelen suuresti ellei se olisi mukana HS:n Esikoiskirjakilpailussa. Lukijana on aina suorastaan kirjallinen löytöretki lukea jotain ihan uutta, tuoretta, joka on jo niin kypsää ja puhuttelevaa. Kertomalla niistä jotka lähtevät, Harno kertoo samalla väkevästi juuri heistä jotka jäävät. Ne jotka jäävät on kirja, jonka luin hiirenkorville ja joiden lainauksia kirjoitan tärkeään muistikirjaani, jotta voin palata niihin vielä uudestaankin irti tarinastaan, omia kokemuksia peilaten.

Koska kirja on luettu niin monessa blogissa, että kaikkien juttuihin linkkaaminen veisi pienen ikuisuuden, linkkaan nyt Leenan juttuun jonka lopussa komea lista muista blogijutuista! Harnon kirjasta saan myös yhden pisteen Koen 13 kotimaista kirjailijaa- haasteessa.