Enni Mustonen: Paimentyttö

Enni Mustonen: Paimentyttö
Kustantaja: Otava 2013
Sivuja: 363

  - Äiti?
Kosketin varovasti äidin olkapäätä. Iho tuntui jääkylmältä. Se oli tapahtunut ennenkin, silloin, kun juoksimme Bertan kanssa puutarhasta kohti makasiinia ja äiti huusi ja se hullu hevonen laukkasi meitä kohti...
  Äänet katosivat. En enää ollut puusängyssä äidin selän takana vaan leijuin ylhäällä ilmassa. Näin kaiken aivan selvästi mutta yläpuolelta, hiukan sivusta, eikä minua enää pelottanut.

Kolmetoistavuotiaan paimentytön Ida Erikssonin arki mullistuu perusteellisesti erään tragedian jälkeen. Onneksi Idan lähellä on ihmisiä, jotka haluavat auttaa Idaa ja antaa eväitä tulevaisuuteenkin. Toimelias Ida ymmärtää, että ei parane kysellä turhia vaan täytyy olla kiitollinen kaikista niistä mahdollisuuksista joita hän saa muiden hyvyyden myötä. Kun Östersundomin kartanon topakka karjakkoneiti Matilda, mamselli, ottaa Idan ns. siipiensä suojaan, pääsee Ida erityisasemaan karjapiikojen keskuudessa.Idan uutteruus ja halua oppia kantaa hedelmää, sillä hän päätyy lopulta vanhenevan runoilijan, Zachris Topeliuksen huvilaan pikkupiiaksi. Elämä vilkkaan kulttuurikodin piikana opettaa Idalle monia asioita elämästä, mutta usein hän on loppujen lopuksi aika yksin omalla tiellänsä kohti naiseutta ja aikuisuutta.

Sen kyllä ymmärsin, että kaikki tämä oli taatusti piinallista, vaikkei sitä kestäisi kuin muutaman päivän. Sitä en kumminkaan tajunnut, miksi tämmöinen verenvuoto oli naisen osa. Jos olisin kehdannut, olisin kysynyt mamsellilta, mistä verentulo oikein johtui. Joku syy siihen täytyi olla.

Paimentyttö aloittaa Enni Mustosen uuden, Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan. Sarja sukeltaa 1800-luvun lopulta alkaen suomalaisiin kulttuurikoteihin, joiden eloon lukija pääsee kurkistamaan nuoren Idan silmin. Samalla kun tarina tarjoaa tietynlaista ajankuvaa herrasväki/palveluskunta -asetelmalla, se kertoo nuoren tytön matkasti kohti aikuisuutta. En ole lukenut aikaisemmin Enni Mustosen teoksia, mutta huomannyt kyllä hänen aikaisempien sarjojen suosion. Nyt kun Mustonen aloitti uuden sarjan ja upean Myrskyluodon Maija-näytelmän jäljiltä kaipasin jotain vähän saman henkistä, tuli Paimentyttö enemmän kuin sopivaan saumaan minulle yllärinä luettavaksi. Viehätyin aika alusta lähtien Mustosen tyylistä kirjoittaa konstailematta. Koin myös hyvin uskottavan tuntuisena tuon 1800-luvun lopun kuvauksen, joka tarinan miljöönä näyttäytyy. Erityisesti ajankuvan lisäksi minua viehätti kirjassa tuo Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan idea; nuoren tytön silmin seurataan meille suomalaisille tuttujen kulttuurihenkilöidenkin elämää. Ennenkaikkea koin tarinan kuitenkin Idan tarinana. Hän on jotenkin yhtä aikaa niin jalat maassa -ihminen kuin toisaalta suloisen naiivi. Luen harvoin tämän tyylisiä kirjoja, mutta olen viime aikoina huomannut kaipaavani kirjoissa maailmaa, josta puuttuu kaikki se hektisyys, teknologia ja monimutkaisuus, mikä nykyään leimaa elämäämme. Paimentytössä oli paljon sitä samaa, minuun kovasti vetoavaa ihanaa "yksinkertaisuutta" arjessa ja elämässä ylipäätään, mitä Myrskyluodon Maijassakin. Uskon vahvasti, että tulen lukemaan sarjan seuraavatkin osat jo nähdäkseni, millaisia uomia Iidan elämä kulkee ja millainen aikuinen hänestä varttuu.

Yksinäisyys on äitimme, joka karaisee lapsensa, ihan niin kuin Alta oli sanonut. Heikot eivät kestä vaan tuhoutuvat. Vahvat se opettaa elämään muiden joukossa, mutta koskaan he eivät voi unohtaa sitä.

4/5

Paimentytöstä myös piste Koen 13 kotimaista kirjailijaa- haasteeseen!