Kustantaja: Tammi 2013
Alkuteos: Fallen 2011
Suomentanut: Annukka Kolehmainen
Sivuja: 419
Avokämmenellä läpsäisyt olivat muuttuneet nyrkiniskuiksi jo tuntikausia sitten. Vaiko kenties päiväkausia? Evelyn oli menettänyt ajantajun. Hänen silmänsä oli sidottua - oliko se hana tai räystäskouru, vai sittenkin verta vuotava haava? Joka paikkaa särki armottomasti. Jopa puristaessa silmänsä unohtaakseen edes hetkeksi kivusta kirkuvat lihakset ja murtuneet luut Evelyn tunsi selvästi, ettei hänessä ollut enää yhtään vahingoittumatonta kohtaa.
Agentti Faith Mitchell luulee jo elävänsä arkensa ruuhkahuippua sukkuloidessaan työnsä, epätasapainossa olevan diabeteksen ja pienen kuopuksensa hoitamisen myötä. Kunnes sitten eräänä päivänä hänen ajaessaan töistä kotiin, hän ei saa äitiään, entistä ylikomisariota Evelyn Mitchelliä puhelimella kiinni. Evelyn on hoitanut Faihin töissä ollessa lastenlastaan Emmaa, mutta nyt Faith ei saa äitiään kiinni ja huoli varsinkin Emmasta kuristaa Faithin kurkkua. Evelyn ei koskaan jättänyt vastaamatta tai ainakin soitti heti takaisin nähdessään tulleen tavoitelluksi. Ehkä vastaamattomuuteen oli kuitenkin looginen selitys, yrittää Faith rauhoitella itseään samalla kun tajuaa verensokerinsa laskeneen jo hälyttävälle tasolle. Kun Faith saapuu kotiinsa, löytää ovesta veriset jäljet, kuulee sisällä pauhaavan rokin ja lopulta törmää lattialla makaavaan tuntemattomaan, kuolleeseen mieheen, alkaa Faithin elämän toistaiseksi pahin painajainen. Missä on Emma, entä missä Evelyn? Liittyykö tämä kaikki jotenkin Evelynin vanhoihin lahjusepäilyjuttuihin vai kuka haluaa aiheuttaa heille tällaista tuskaa ja miksi? Faithin työpari, omalaatuinen Will Trent haluaa tehdä kaikkensa auttaakseen tapauksen selvittämisessä. Ja kaikkensa tekeminen tarkoittaa Willille myös sitä, että hän joutuu ottamaan yhteyttä Saraan...
Sara Linton, poliisimiehensä nelisen vuotta sitten menettänyt lastenlääkäri, yrittää elää normaalia arkea, käydä treffeillä vaikka miehensä jälkeen ainoa mies johon hän on tuntenut vetoa, on Will Trent. Will on kuitenkin naimisissa, joskaan harva tietää Willin ja Angien suorastaan häiriintyneen avioliiton syvempää luonnetta. Willin ja Angien yhteinen lastenkotimenneisyys on hitsannut parin yhteen, mutta tavoin jotka jopa Will on alkanut kyseenalaistaa, varsinkin Sarahin tavattuaan. Faithin juttua selvittäessään Will joutuu pyytämään apua Saralta, ja näin he kohtaavat jälleen. Silmukka Evelynin mysteerin ympärillä kirstyy ja samaan aikaan Saran ja Willin välillä leijuja, määrittelemätön konkretisoituu..
Lapsena Will oli opetellut luopumaan unelmista, jotka eivät koskaan toteutuisi. Hän lakkasi kaipaamasta uusimpia leluja, oikeankokoisia kenkiä ja kotiruokaa purkkilounaiden sijaan. Saraa hän ei kuitenkaan voinut olla kaipaamatta.
Yli rajan on jo viides Will Trent-sarjan osa. Parissa aikaisemmassa osassa Karin Slaughter on kiehtovasti laittanut kohtaamaan aikaisemman sarjansa, Grant Countyn päähenkilön, Sara Lintonin Will Trentin kanssa. Molemmat sarjat ovat olleet minulle erittäin mieluisia, tarinoidensa puolesta erityisesti Grant County on edustanut sitä karmaisevan hyytävää trilleri-genreä, josta pidän. Toisaalta taas Will Trentin todella kiehtova persoona ja henkilötarina ovat myös tämän genren kärkiluokkaa. Hieman jännitinkin, kun Slaughter laittoi nuo kaksi eri sarjan henkilöä kohtaamaan, mutta lopulta se kaikki sujuikin silkin pehmeästi, kuin tarkoitettu. Voi sanoa, että Slaughter on lukeutunut jo useamman vuoden lempidekkaristeihini. Odotukset aina uusinta kirjaa kohtaan ovatkin kohtalaisen korkeat. Yli rajan on siinä mielessä erityinen kirja keskellä sarjaa, että sen voi vallan mainiosti lukea ilman aikaisempien teosten lukemista, koska Slaughter kertaa taitavasti niin Sarahin kuin Willin historian. En tiedä miksi, liekö vielä niin väkevän lukukokemuksen jäljiltä en vain ollut sopivassa tunnetilassa tälle, vaiko mitä, mutta Yli rajan ei ollut minulle niin hyvä lukukokemus kuin aikaisemmat Slaughterit. Jotenkin se kaikki itse tapaukseen liittyvä osuus lopun yllätyskäännettä lukuunottamatta tuntui jopa vähän tylsähköltä..Huumeporukoiden välienselvittelyt ja niiden iso puiminen tapaukseen liittyen jotenkin herpaannutti mielenkiintoani. Ilman Saran ja Willin osuutta tämä olisi ollut minulle aika keskinkertainen lukukokemus. Siitä huolimatta vannon edelleen Slaughterin kirjojen nimeen ja odotan innolla seuraavaa käännöstä...ellen sitten innostu hankkimaan sitä alkukielisenä ennen sitä.
Yli rajan ovat lukeneet moni muukin bloggaaja, lukaiskaapas vaikka Leena Lumin juttu, jonka lopusta löytyy lisää linkkejä!
Susa, todellakin: Oliko sinulla ajoitus pielessä. Odotin sinun fanittavan tämän kirjan vuoden parhaaksi dekkariksi;) En vain tajua: Tämä 'kovis' on mulla nyt tosi kovassa luokassa eli paras Slaughterini ikinä. Ja versus muut tämän vuoden dekkarit myös, edelleen kuumassa ryhmässä. Tosin esim. Theorin on vielä tulematta/lukematta. Minä hiukan kaihdan kaikkein kovimpia jännityskirjoja, mutta mitä sille voi jos jokin sisällä hykertää Slaughterille ja Cornwellille. Tosin Cornwellin taso on alkuajoista heilahdellut rajustikin.
VastaaPoistaOijoi, odotin niin sinun pitävän tätä järkyttävän hyvänä...Ehkä minulla oli tälle taas kuin tilausaika ja sinulle ei.