Lars Kepler: Nukkumatti

Lars Kepler: Nukkumatti
Kustantaja: Tammi 2013
Alkuteos: Sandmannen 2012
Suomentanut: Anu Koivunen
Sivuja: 529

Nukkumatti haisee hiekalta... hänen sormenpäänsä ovat posliinia, ja kun hän ottaa pussista hiekkaa, sormenpäät kilahtelevat toisiaan vasten... ja sitten vain nukahtaa...

Kolmetoista vuotta sitten katosi hyvän perheen sisarukset, Mikael ja Felicia Kohler-Frost. Komisario Joona Linna kollegoidensa tavoin piti syyllisenä nyt jo psykiatrisen sairaalan suljetulla istuvaa sarjamurhaajaa, Jurek Walteria. Kun Mikael löytyykin yllättäen elossa, tosin täpärästi elämänlangan säikeistä enää kiinni pitäen, Joonan aavistus siitä, ettei Walter toiminut yksin, saa vahvistuksen. Sekava ja huonokuntoinen Mikael hokee itkien jättäneensä Felician, jonnekin sinne pimeään...jonnekin missä tuoksui hiekka...

Joona tajuaa hyvin pian, että Felicialla ei ole enää kauan aikaa jäljellä ja heidän on tehtävä kaikkensa saadakseen selville, missä Feliciaa pidetään. Mikael ei pysty kertomaan mitään sellaista, mikä auttaisi heitä edes oikeaan suuntaan. Yksin eristysosastolla istuva Walter on äärimmäisen vaarallinen ja ovela, eikä juuri kukaan halua jutella hänen kanssaan, sillä asiat joita hän suustaan päästää, saattavat koitua mystisesti kohtaloksi kuulijalleen. Joona ja kumppanit voivat vain tehdä oletuksia kuinka kauan Felicia vielä mahdollisesti pysyisi hengissä olinpaikassaan, olettaen että hän kärsii samoista vaivoista kuin Mikael. Niiden oletusten varassa heidän on pakko taistella aikaa vastaan parhaansa mukaan ja tehdä jotain sellaista, mikä saa paatuneemmankin poliisin ihokarvat pystyyn: heidän on solutettava joku omistaan suljetulle osastolle Walterin asuinkumppaniksi. Koska Walter on erittäin älykäs vaarallisuutensa lisäksi, ei soluttautuja voi olla kuka tahansa, sen on oltava joku erityinen. Joku, joka herättää Walterin kiinnostuksen niin voimakkaasti, että hän huomaamattaan antaa edes tiedonmurusia Felician olinpaikasta ja siitä, kuka hänen apurinsa oikein on.

  On taas hetken hiljaista. Hissi odottaa liikkumattomana porrastasanteella. Jossakin ulkona talon ohi kiitää auto sireenit ulvoen.
  - Jurek tekee kaikkensa päästäkseen pakoon, Joona sanoo painokkaasti. - Et saa antaa sen tapahtua. olet minulle kuin sisko, mutta on parempi että kuolet kuin päästät Jurekin pakoon.

Lars Keplerin neljäs, itsenäinen Joona Linna-sarjan osa Nukkumatti edeltäjiensä tavoin vie lukijansa yöunet koukuttavuudellaan ja jännittävyydellään. Nukkumatti alkaa hieman rauhallisemmissa merkeissä mitä esimerkiksi Hypnotisoija, missä lukijan verkkokalvolle heitetään mielikuva raa'asti surmatusta perheestä, mutta sivu sivulta jännite alkaa kasvamaan. Kirjan alussa myös päästään sisälle Joonan perheen tragediaan. Hieman rauhallisempi alku on tarpeen, sillä siinä vaiheessa kun eräs poliisi soluttautuu samalle osastolle Walterin kanssa, alkaa syke nousta. Kepler onnistuu jälleen kerran luomaan suorastaan paniikin tunteita herättävän tunnelman, mutta silti on käännettävä sivu toisensa perään ahnaasti, niin että loppua kohden mentäessä huomaa melkein huohottavansa jännityksestä. Kepler tarjoilee tarinassa taitavasti yllätyksiä matkan varrella. Nukkumatti tarjoaa hengästyttävää, suorastaan painajaismaista jännitystä ja vielä viimeisenkään sivun jälkeen syke ei tahdo laantua, sillä.......

.....toivon mukaan jatkoa on luvassa!!!