Herman Koch: Lääkäri

Herman Koch: Lääkäri
Kustantaja: Siltala 2013
Alkuteos: Zomerhuis met zwembad (2011)
Suomentanut: Sanna van Leeuwen
Sivuja: 447
Mistä minulle: a-kappale, kiitos

" Vaistoja ei voi kitkeä pois", hän sanoi. " Vuosikaudet sivistyksen parissa saattavat häivyttää vaistot näkymättömiin. Kulttuuri ja lait pakottavat meidät pitämään vaistomme kurissa. Mutta vaistot eivät ole koskaan kaukana. Ne odottavat ja iskevät silloin, kun kukaan ei pidä vahtia."

Keski-ikäinen yleislääkäri, Marc Schlosser on hyvä mies, tai näin hän ainakin itse asian kokee. Pelastihan hän aikanaan vaimonsa joutumasta yhteen tylsimyksen kanssa, on kasvattanut kaksi upeaa nuorta neitiä ja pitää edelleen omaa praktiikkaansa, missä parantaa sairaita, niitäkin jotka häntä mielessään ällöttävät. Kyllä Marcia ihmiset kiinnostavat, mutta häntä etoo koskea vieraisiin ihmisiin ja heidän sairaisiin, visvaisiin onkaloihinsa. Marcin keskiluokkaisen turvalliseen ja tyydyttävään arkeen on tullut nyt kuitenkin pieni särö, sillä häntä epäillään hoitovirheestä. Kuuluisan näyttelijän, Ralph Meierin kuolema oli jättänyt jälkeensä tukun kysymyksiä ja isoimpana niistä lienee se, oliko Marc teoillaan tai tekemättä jättämisillään vaikuttanut Ralphin kuolemaan. Oliko kaikki vain sattumaa, vai liittyikö Ralphin kuolema jotenkin edelliseen kesälomaan, kun Schlosserin perhe vietti lomapäiviä Meierien kesähuvilalla? Mitä noina kesäpäivinä oikein tapahtui? Jotain sellaistako, mikä sinetöi sairastuneen Ralphin kohtalon vai oliko kuitenkin kaikki lopulta vain sattumien summaa?

Herman Kochin viime vuonna tarjoilema viileän kamalan ihana Illallinen jätti vahvan jäljen lukumuistiini. Muistelen edelleenkin kirjaa voimakkaan wau-efektin kera. Lääkäri on jo odottanut vuoroaan hyllyssäni hyvän tovin, sillä kulunut syksy ja alkutalvi on vähän yllättänytkin minut kiireydellään, mutta toki tässäkin pätee sanonta, hyvää kannattaa odottaa. Kylmää kyytiä oli jälleen luvassa. Koch heittää lukijan hyvin pian Marcin pään sisälle, suoraan lääkärin vastenmielisiin ajatuksiin. Kaikkivoipaisuuden tunne, johon Marc on onnistunut itsensä ennen tuota kaikkea, joka muodostui heille kaikille niin käänteentekeväksi, käärimään, suorastaan puistattaa. Kochin tarkkanäköisyys ihmisten heikkouksien ja suoranaisen sisäisen rumuuden tulkitsijana on Lääkärissä vähintään yhtä voimakasta kuin se oli Illallisessa. Ulkoisesti kaikki on näennäisen hyvin, keskiluokkaisen ihanasti, mutta syvissä vesissä piileekin jotain tummaa, rumaa. Kun se lähtee leviämään kauniiden kesäpäivien toimiessa näyttämönä, punnitaan ihmisen hyvyys, moraali.

Kochilla tuntuu olevan kyky kirjoittaa yhtä aikaa todella sujuvaa proosaa ja samalla koukuttaa lukijansa ihanan häiriintyneeseen juonikudelmaan. Nyt jos koskaan tuntuu oikealta verrata Kochin kirjoja sipulin kuorimiseen, sillä kerros kerrokselta Koch riisuu ihmismielen paljaimmilleen, niin ettei lukijana välty vahvalta reagoinnilta. Lääkärissä Koch jättää mielestäni kuitenkin enemmän tulkinnan varaa, jotain avoimeksikin. Toisaalta sekä Illallinen että Lääkäri molemmat edustavat minulle tarinoita, joita pyörittelee mielessään vielä pitkään. Vaikka Lääkäri ei tarjoillut minulle ihan sellaista vahvaa jälkipotkua mitä Illallinen, voin sanoa olevani vaikuttunut tästäkin ja toivon todella saavani vielä lukea lisää Kochilta! Nerokas kirja, jonka jälkeen takuuvarmasti et katso enää omaa lääkäriäsi samoin silmin...

Mari A:n kirjablogista löytyy hänen juttunsa lopusta kattava listaus Lääkärin blogijutuista, kurkatkaahan sinne siis!