Kustantaja: Gummerus 2014
Alkuteos: The Storied Life of A. J. Fikry (2014)
Suomentanut: Tero Valkonen
Sivuja: 239 (ennakkokappale)
Mistä minulle: Kustantajalta
Muista, Maya: asiat jotka koskettavat meitä 20-vuotiaana eivät välttämättä ole samoja, jotka koskettavat meitä 40-vuotiaana, ja päinvastoin. Tämä pätee sekä kirjoihin että elämään.
Hyvää vauhtia keski-ikäistyvä A.J. Fikry pitää pientä kirjakauppaa Alicen saarella. Kirjakauppa on Fikryn ja sittemmin hänen traagisesti onnettomuudessa kuolleen vaimonsa yhteinen hanke. Yksinäinen Fikry ei saa enää lohtua edes kirjoista ja kirjakaupan oven suljettuaan hän eristäytyykin kotiinsa viinapullon kera. Voisi kai sanoa, että Fikryn elämä on monella tapaa rajussa laskusuhdanteessa. Eräänä päivänä Fikry löytää takahuoneesta pienen Maya-tytön saatekirjaan kera. Kirjeessä nuori äiti toivoo, että kirjakaupan omistaja kasvattaisi tytöstä todellisen lukijan ja että hän saisi varttua kirjojen ja kirjoista välittävien ihmisten keskellä. Fikryllä ei ole kokemusta lapsista, vain kipeitä haaveita, jotka kuolivat samalla kun Fikryn vaimo menehtyi raskaana ollessaan auto-onnettomuudessa. Kaksivuotias Maya ei kuitenkaan jätä valinnanvaraa kovin suuriin arpomisiin vaan vaatii Fikrya toimimaan: kuiva vaippa, ruokaa, seuraa. Mayan myötä Fikryn elämä tuntuu muuttuneen yhdessä yössä yksinäisesta kirjakauppiaasta saaren suosikiksi. Kaikki haluavat nähdä kirjakauppaan hylätyn tytön. Yhtäkkiä niin vanhoja kuin erityisesti uusia ihmisiä tuntuu tulevan ovista ja ikkunoista Fikryn elämään. Erityisesti kaukaa kustantamosta varta vasten Alicen saarelle matkustanut Amelia tuo tiettyä punaa Fikryn poskiin.
Gabrielle Zevinin kirjassa on periaatteessa kaikki hyvän kirjan ainekset: kiehtova miljöö (kirjakauppa!! Saari!!), koskettavuus ( nuorena kuollut vaimo), mysteeri ( Mayan kohtalo) ja toki ripaus romantiikkaakin. Aloin siis lukemaan kirjaa ihan hyvin odotuksin, ja pääsinkin jo tarinan imuun, kunnes sitten jotenkin vaan lätsähti. Zevin kyllä kirjoittaa sujuvasti ja erityisesti kirjakauppamaailmaan ja lukemiseen liittyvät kohdat luin suurella nautinnolla. Kirjassa on sivuja vain hieman päälle parisataa, mutta ajallisesti tässä harpotaan useita vuosia muutemien sivujen vauhdilla aina eteenpäin ja siinä ehkä syy, miksi kirja jäikin minulle aika pintapuoliseksi lukukokemukseksi. Kirjassa on iso määrä kiehtovia henkilöhahmoja, jotka kuitenkin jäävät väkisinkin etäisiksi. Lähtökohtaisesti oikein hyvän tarinan ainekset on menty puristamaan näin pieneen sivumäärään ja kyllä sitten näkyy valitettavasti. Toisaalta koin paikoin vähän ärtymystä uskottavuuden suhteen, sillä kaksivuotias Maya käyttäytyi kyllä minusta enemmänkin kuin vähintään 4-5 -vuotias lapsi kehitystasonsa suhteen. Ihan oiva kirja vaikka lukaista junamatkalla, rannalla..ja hypätä sitten seuraavan kirjan pariin. Jos kaipaa helppolukuista, kevyttä ja hyvin viihteellistä luettavaa, tämä on varmasti nappivalinta siihen.
Siinä missä minä en kauheasti ihastunut, Leena ja Krista tykästyivät senkin edestä! Kurkatkaahan heidän postaukset kirjasta. Tämähän se on kirjablogin pitämisessä yksi hauskimmista puolista, että yksi ja sama kirja voi ihastuttaa, vihastuttaa, tylsistyttää jne. Siinä kirjan A.J. Fikry on oikeassa, että "jokainen kirja on maailma."
Tuo oli "jännä" kirja. Luin sen kesällä. Minua jotenkin sykähdytti nähdä tuo taas luettuna eli siitä tuli taas se sama hyvä fiilis.
VastaaPoistaSusa, pidin, pidin ja pidin, vaikka myönnänkin odottaneeni lopulta muuta.
VastaaPoistaSehän tästä niin kiinnostavaa tekeekin, kun kaikki rakastavat niin paljon lukemista, mutta kirjamaku vaihtelee. Tuo rikkautta kehiin ja minusta on jännä miettiä ihmisen persoonaa hänen pitämiensä kirjojen kautta. Olen niitä, jotka mennessään eka kerran jonkun kotiin, seisoo heti kun aika on, kirjahyllyn edessä katsomassa kodin haltijan kirjamakua.
Minun lukukokemuksiin oli aika samankaltainen kuin sinun, Susa. Aineksia kirjassa olisi mielestäni ollut paljoon, suureen lukuelämykseen, mutta jotain tärkeää jäi puuttumaan. Tarina ei onnistunut koskettamaan, vaikka ihan viihdyttävänä kirjaa voikin pitää.
VastaaPoistaAika samoin taisimme lukea. Minustakin tässä oli kaikki hyvän kirjan ainekset, mutta kokonaisuus oli korkeintaan keskinkertainen. Lukiessani viihdyin, mutta mitä enemmän aikaa lukemisesa kuluu, sitä heikommalta tämä vaikuttaa. Elokuvana voisi toimia, tosin.
VastaaPoistaSusa, sinut on haastettu!
VastaaPoista♥
Hassua, ajattelin ihan samaa kuin Katja lukiessani juttuasi. Minä luin tämän varmaan kesälomalla ja oli jotenkin aika kivakin ottaa lukuun kirja, jonka tiesi olevan kevyt. Silloin olin valmis antamaan paljon anteeksi, varmaan noiden kiinnostavien alkuasetelmien vuoksi, mutta enää en. Nyt jälkeenpäin muistan vain jonkinlaisen häiritsevän keinotekoisuuden tai vähintään varman päälle laskemisen.
VastaaPoista