Inger Frimansson: Hyvää yötä, rakkaani

Inger Frimansson: Hyvää yötä, rakkaani
Kustantaja: Like 1999 ( Loisto-pokkari 3.s painos 2008)
Alkuteos: God natt, min älskade 1998
Sivuja: 339
Mistä minulle: Oma hankinta

Hän oli yksin. Hän oli vapaa tekemään kaiken, minkä oli päättänyt tehdä. Mitä piti tehdä. Jotta hänestä voisi tulla kokonainen ihminen. Vahva ja elävä, niin kuin kaikki muutkin. 
Siihen hänellä oli oikeus.

Keski-ikäinen Justine Dalvik asuu yhä isossa lapsuudenkodissaan seuranaan vain pari erikoista lintua. Isän perinnöksi jättämä iso hieno kivitalo järven rannalla kiinnostaa omia ostajia mutta Justine ei suostu lähtemään talosta millään hinnalla. Talo pitää sisällään niin hyvät kuin huonot muistot, mutta erityisesti ne jälkimmäiset. Justine oli vasta muutaman vuoden ikäinen kun hänen äitinsä kuoli kesken ikkunan pesemisen. Sittemmin äitipuolen virkaa toimittamaan tullut Flora oli puolestaan löytänyt rajut keinonsa pitää omalaatuinen Justine kurissa. Mutta nyt isä oli kuollut ja Florakin jo elämänsä ehtoopuolella laitoksessa.

Kerran Justine oli rakastunut korviaan myöten, viidakoissa seikkailevaan Nathaniin ja kaikki oli hetken näyttänyt valoisalta. Mutta sitten tapahtui jotain..ja Nathan oli enää vain Justinen muistoissa. Nathanin Justine päästi lähelleen, mutta Nathanin jälkeen hän on elänyt kuin erakon elämää. Vain suorastaan mielipuoliset linnut seuranaan hän on ihan tyytyväinen hallittuun elämäänsä. Mutta sitten eräänä päivänä hän löytää oveltaan vanhan luokkakaverin ja kipeät muistot nostavat taas päätään. Kun Justine sitten vielä tutustuu yksinäiseen hotellin yövahtimestariin Hans Peteriin, ei hän voi enää sulkeutua vain omaan rauhaansa kivitalon uumeniin. Mutta miksi Justine on halunnut erakoitua ja miksi ihmisiä hänen ympäriltään katoaa? Haluaako joku pahaa Justinelle vai onko hän vain kertakaikkisen pahaonninen ihminen? Vai onko totuus lopulta jotain siltä väliltä?

Inger Frimanssonin Hyvää yötä, rakkaani ei ole mikään perinteinen dekkari/jännäri. Tarina kulkee eteenpäin hyvin pitkälti kuin ollakseen taidokas kuvaus ruostalaisesta keskiluokkaisesta elämästä, kun on rahaa mutta silti ollaan niin yksin. Osin sitä se onkin, mutta se on vain pintaa. Psykologinen jännitys Justinen menneisyyden ja nykyisyydenkin suhteen rakentuu pikku hiljaa ja se mikä alkaa arkisesti, muuttuu matkan varrella suorastaan hyytäväksi. Hyvää yötä, rakkaani on vahvasti trilleri, mutta ei perinteisessä mielessä. Kerrassaan ovela, sanoisin. Ehkä genrelle aika tyypillisesti henkilöhahmoista puuttuu se tietty syvyys, mutta Ingemarsson kyllä pohjustaa hyvin Justinen taustaa, jotta hänestä rakentuu lukijalle aika tarkka, eläväinen kuva. Ei tule mieleen edes ketään, kenen kirjoihin voisin tätä verrata, sen verran omintakeinen tarina on kyseessä. Ruumiita kyllä on tullut ja tulee tulemaankin, mutta kaiken tapahtumisen ytimessä on jotain verkkaista, suorastaan rauhoittavaa kerrontaa Justinen sekä muiden henkilöiden arjesta. Ei varmasti jää viimeiseksi Inger Frimanssonin kirjaksi jonka häneltä luen!

Oli muuten hauska huomata, että tämä sinänsä kirjamaailman termein jo vanha kirja on ollut samoihin aikoihin luvussa myös parilla kanssabloggaajallakin! Kurkatkaahan siis myös Hurja Hassu Lukija:n ja Kirjavalaan blogista mitä he tästä tuumasivat.