Natalia Linsénin ja John Granlundin Porvoo




Merja Herranen - Olavi Hankimo: Natalia Linsénin ja John Granlundin Porvoo
Kustantaja: Siltala 2014
                                                                                   Sivuja: 133

Rakastan vanhoja mustavalkokuvia, tarinoita niiden takana. Vaikka en tunne useinkaan kuvien ihmisiä ja paikkoja, se ei estä minua aikamatkaamasta mielikuvituksessani kuvan aikaan. Minulla on myös sellainen selittämätön kaukokaipuu ja rakkaus muutamaan kaupunkiin, joissa en ole koskaan käynyt, mutta silti tiedän jo rakastavani niitä kunhan joskus pääsen paikan päällekin. Yksi tällaisista paikoista on Porvoo. Niinpä kun kuulin tästä kirjasta, tiesin että minun on saatava se käsiini. Kirjan esipuhe kertoo, että kirja on saanut alkunsa aikoinaan porvoolaisen kirjakauppiaan teettämästä kuvapostikortista, joka sitten myöhemmin päätyi helsinkiläiseen antikvariaattiin ja siellä korttimappiin. Lopulta teokseen kerättiin kahden vuosisadan vaihteessa toimineen valokuvaajan otoksia niin Porvooosta kuin porvoolaisista vuosilta 1890-1900.



Valokuvien tekstit ovat puolestaan Porvoon museon johtajan Merja Herrasen käsialaa. Hän on perehtynyt Porvoossa vaikuttaneiden valokuvaajien toimintaan perusteellisen hyvin. Vaikka usein yksi kuva itsessään kertoo jo enemmän kuin tuhat sanaa, ovat Herrasen tekstit ehdoton lisä teoksessa ja vievät lukijaa todellakin sadanvuoden takaiselle aikamatkalle Porvooseen.



Kuvista näyttäytyy vahvasti sen ajan Porvoo, kun Suomi oli vielä osa Venäjää ja sääty-yhteiskuntarakenne voimissaan. Kuvat välittävät siis voimakasta ajankuvaa. Huomasin usein jääväni yksittäisen kuvan lumoihin ja pohtimaan kuvien henkilöiden mahdollista elämäntarinaa. Kuka oli tuo pieni tyttö kuvan laidassa, mistä hän haaveili, elikö hän kauankin? Tai miltä Porvoossa näyttää nyt paikassa, jossa Myllykuja kiemurteli 1898?   




Tästä teoksesta on oikeastaan vaikea kertoa tämän enempää, sillä kuten muutkin kuvateokset, se vaatii oman kokemuksensa. Jotain tunnelmia toivon mukaan onnistun tällä lyhyellä tekstilläni sekä kuvilla välittämään, mutta kirjan lumo aukenee vasta kun kirja on omissa käsissäsi.

Ensi kesänä minun on vihdoin päästä Porvooseen.


Kommentit

  1. Kuulosta mielenkiintoiselta, lisäämpä tämän loputtomaan listaan;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä mielettömän hurmaava kirja monella tapaa!

      Poista
  2. Ooh! Minulle nousi aivan vedet silmiin, kun näin, mistä kirjasta olet postannut. Olen nyt lukenut tekstisi muutamaan kertaan, ja katsellut kuvat vähintään yhtä monesti. :) Olen siis syntyperäinen porvoolainen, ja asunut siellä noin puolet elämästäni, 19 vuotta. Ehkä juuri ne elämän merkittävimmät vuodet, lapsuuteni ja nuoruuteni. Ja vaikka olen asunut muualla jo pari vuosikymmentä, on ikävä Porvooseen kova, vuosi vuodelta kovemmaksi voimistuva. Minulle Porvoo on aina vain se rakas kotikaupunki, ei siitä pääse mihinkään. <3

    Ihan hurjaa, että tämmöinen kirja on tehty! Kahden ylimmän kuvan kadut olivat heti tuttuja, haluaisin heti päästä tutkimaan kaikkia muita kirjan kuvia. Tämä aarre on pakko saada omaan hyllyyn!! Kiitos Susa tästä ihanasta postauksesta!! <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, sinulla on siis vahvat juuret siellä! Varmasti aika jännä tutkia näitä kuvia kun mielessä vertauskuvat nykyisestä miljööstä :)

      Poista
  3. Sinun on Susa ehdottomasti tultava tänne omin silmin kokemaan, kuinka aika on upeasti pysähtynyt. Meillä on paljon paikkoja, jotka ovat kuin ennen.
    Tervetuloa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsekkaa postaukseni Porvoo ennen ja nyt
      :)

      Poista
    2. Siis juuri tuo pysähtyneen ajan tunne, oi että, se on jotain se! Minäpäs tulen kurkkaamaan sun postauksenkin hei!

      Poista
  4. Tiesin kirjasta, mutta vasta postauksesi sai huomaamaan kirjan upeuden. Pakko se on hankkia, sillä Merja Herranen tuntee kyllä Porvoon historian ja osaa kertoa siitä mielenkiintoisesti. Olen asunut Porvoossa vuodesta -63 joten voisin jo sanoa olevani ihan oikeasti porvoolainen.

    Edellinen Porvoo-kirja, joka oli pakko saada omaksi, oli Porvoo, rakastettuni. Suosittelen!
    Tervetuloa Porvooseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin sinä olet kyllä aito porvoolainen Anja :) Täytyypä etsiä muuten käsiini tuokin kirja!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)