Gillian Flynn: Paha paikka

Gillian Flynn: Paha paikka
Kustantaja: Wsoy 2014
Alkuteos: Dark Places (2009)
Suomentanut: Maria Lyytinen
Sivuja: 381 ( ennakkokappale)

Täystuho. Taas hän näki mielessään kirveitä, aseita, maahan lyötyjä verisiä ruumiita. Kirkuminen vaihtui inahduksiin ja linnunlauluun. Hän halusi vuodattaa enemmän verta.

25 vuotta sitten pieni Libby Day menetti traagisesti koko perheensä. Libbyn isoveli Ben tuomittiin äidin ja kahden pienemmän sisarensa raa'asta murhasta elinkautiseen. Libby selviytyi kuin ihmeen kaupalla juoksemalla metsään pakoon. Aikuiseksi varttunut Libby elää erakkomaista elämää eikä ole yhteydessä vankilassa edelleen istuvaan veljeensäkään. Libby vihaa itseäänkin eikä halua elää normaalia elämää työtä tehden. Pahasuinen-, ja sisuinen Libby joutuu haastavaan tilanteeseen kun häneen ottaa yhteyttä Kill Club-niminen salaseura, joka janoaa selvittää ratkaisemattomia murhia. Kill Clubin jäsenet ovat vakuuttuneita Benin syyttömyydestä ja uskovat, että Libby on ainoa joka voi selvittää totuuden. Mutta onko Libby todellakin valmis palaamaan lapsuutensa painajaiseen? Eikö Benin syyttömyyden pitäisi olla jo todistettu, miksi repiä auki vanhoja haavoja? Alituisessa rahapulassa elävällä Libbyllä ei kuitenkaan lopulta ole muuta vaihtoehtoa kuin suostua Kill Clubin pyyntöön. Libby ajattelee haastattelevansa vain paria tyyppiä ja tienaavansa sillä kivan summan rahaa, mutta voi kuinka väärässä hän onkaan. Libbyllä on edessä matka menneisyyteen, jossa ei voi enää valita, mitä haluaa tietää ja mitä ei. Onko totuus lopulta se, mikä satuttaa eniten? Oliko Ben todella sekaantunut lapsiin ja jopa saatananpalvontaan, kuten uskottiin ja mikä rooli heidän kadonneella isällä oli kaikessa?

Vajaa pari vuotta sitten luin Gillian Flynnin Kiltin tytön ja vaikutuin siitä vielä silloin antamieni viiden pisteen verran. Sen verran ovela ja hyytävä psykologinen trilleri Kiltti tyttö kokonaisuudessaan oli. Flynnin Paha paikka alkaa raflaavammin, onhan nyt näyttämönä raaka perhesurma. Tapahtumia käydään läpi pääsääntöisesti Libbyn nykyhetkessä sekä takaumina Benin ja kuolleen Patty-äidin kautta. Näin lukija on koko ajan askeleen edellä Libbyä tuon traagisen vuorokauden tapahtumista. Takaumia lukiessa lukija tuntee pahan painon jo harteillaan, vaikkei tiedä, mihin se lopulta viekään. Aikuinen Libby ei vielä muista miten hän pienenä ennen tragediaa aavisti pahan. Aavisti sen tulon, vaikkei tiennyt miten.

Libby istui takapenkillä hiljaa, meni sykkyrälle, veti polvet leuan alle.
" Sattuuko nyt jotain pahaa? " Libby lopulta kysyy.

" Ei, rakas."
" Tuntuu siltä, että jotain pahaa sattuu."


Flynn tuntuu olevan aikamoinen mestari psykologisen jännityksen suhteen. Hän kieputtaa tarinaa ja juonta siinä määrin, että kun lukija tempautuu mukaan, ei ulospääsyä ole heti. Niin ärsyttävä kuin Libby kaikessa karheudessaan aluksi onkin, häneen alkaa väkisin vähän kiintyä ja ymmärtää. Ymmärryksen myötä nousee huoli, minkä totuuden eteen Libby vielä joutuukaan perheensä tragediaa selvittäessään. Lukija elää ja hengittää Libbyn rinnalla, viimeiseen saakka. Hengästyttävää, karmivaa, koukuttavaa ja ah niin ihanan ovelaa! Kiltin tytön perusteella osasin jo olettaa jotain tvistiä tähänkin tarinaan ja siksi loppukäänteet eivät olleet niin isoja yllätyksiä kuin kiltissä tytössä. Siltikin kokonaisuutena ehdoton herkkupala karmaisevan psykologisen jännityksen ystävälle! Lisää Flynniä käännöksenä, kiitos!

Lapsi on minun
vaan ei oikeastaan
koska Saatana punoo synkkää juontaan
Surmaa äiti ja sen lapsi
Sit etsi heitä lisää
ja tapa nekin kaksi

Nyt ollaan pahassa paikassa, todella pahassa paikassa.

Kommentit

  1. Kiltti tyttö oli kyllä minunkin mieleeni, luin sen viime talvena enkä malttanut laskea sitä käsistäni. Täytyy ehdottomasti lukea myös tämä joskus. :)

    VastaaPoista
  2. Pidin Kiltistä tytöstä sekä kirjana että leffana (ensin luin kirjan sitten vasta leffaan). Paha paikka täytyy siis ehdottomasti myös lukea. Laitoinkin kyseisen kirjan vähän aikaa sitten kirjastoon varaukseen, nyt palautumista odotellessa (onneksi ei kovin montaa ollut jonossa edellä). //Leena

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)