Hugh Howey: Kohtalo

Hugh Howey: Kohtalo
Kustantaja: Like 2015
Alkuteos: Dust ( 2013)
Suomentanut: Einari Aaltonen
Sivuja: 392

Juliette seisoi ilmalukossa kaasun pihistessä hänen ympärillään. Puhdistusasu pusertui hänen ihoaan vasten. Häntä ei pelottanut niin kuin edellisellä kerralla kun hänet oli lähetetty ulos, mutta häneen ei myöskään pesiytynyt niin monia muita riipivä, pettävä toivo. Jossain järjettömien unelmien ja toivottoman kauhun välissä orasti halu tuntea maailma. Ja tarve tehdä siitä parempi.

Siilon saagan päätösosa Kohtalo heittää lukijan siihen, mihin sarjan ensimmäinen osa Siilo jätti; Siilo numero 18 ei ollutkaan ainoa Siilo, vaan niitä oli paljon enemmän. Totuus, jota heille oli uskoteltu, olikin tyystin toisenlainen. Alunperin siilon mekaanikkona toiminut Juliette, Jules, on päätynyt monen mutkan kautta siilonsa pormestariksi. Jules tietää siiloa ympäröivästä maailmasta jotain sellaista, joka on mullistanut hänen käsityksensa kaikesta. Jules yrittää saada muutkin siilolaiset näkemään sen mitä hänkin, mutta ihmiset ovat epäluuloisia. Mutta siilo numero 18 ei ole ainoa, joka taistelee selviytymisestään...

Ja sitten ajatus jysähti hänen päähänsä kuin jakoavain kalloon. se musersi hänet kuin valtava petos. Aivan kuin häntä aina hyvin palvellut kone olisi pettänyt hänet, aivan kuin luotettava pumppu olisi yhtäkkiä ja ilman syytä alkanut toimia takaperoisesti. Se musersi, ikään kuin rakastettu olisi kääntynyt selin, kun hän oli putoamaisillaan, ikään kuin hänelle olisi yhtäkkiä selvinnyt, ettei vahva side ollut katkennut, vaan ettei sitä ollut koskaan oikeasti ollutkaan. 

Siilon saaga on kokonaisuutena erittäin koukuttava ja kiehtova dystopia. Nyt kaikki osat lukeneena sanoisin, että ensimmäinen osa on yksittäisenä osana vahvin, mutta jokaisessa kolmessa osassa on kyllä omat vahvuutensa. Joskin Kohtalon kanssa oli aluksi samaa kuin Siirroksen; takeltelin hieman sen kanssa, että kuka kukin oli ja miten linkittyi tarinaan. Siksi uskon, että kaikista parhaimman lukukokemuksen saagasta saa lukiessaan kaikki kolme osaa lyhyellä aikavälillä. Kuitenkin, siilojen maailmat ovat miljöönä niin minun makuuni, että olisin viipynyt niissä pidempäänkin. Howey on luonut saagaan useita kiinnostavia henkilöitä, jotka tuovat oman juonteensa tarinaan. Juonen rakenne on mielestäni myös kunnianhimoinen, ajatuksia herättävä. Ihminen on itse itsensä pahin vihollinen. Sen verran kovasti pidin tästä saagasta, että uskon lukevani sen vielä joskus uudestaan juurikin niin, että luen kaikki osat joko putkeen tai ainakin lyhyellä aikavälillä. Näin vahvasti toisiinsa linkittyvistä trilogian osista on oikeastaan aika hankala kirjoittaa hirveästi ilman, että väkisin tulee jo kertoneeksi enemmän kuin haluaisi. Siksi päätänkin tämän tähän ja sanon, että jos haluat pohtia, onko maailma ja ihmiset pelastamisen arvoisia, lue ihmeessä Siilon saaga!

" Odota", Charlotte sanoi. " Haluatko tietää totuuden?" Hän kääntyi ja nyökkäsi pressujen alla lepäävien lennokkien suuntaan. " Mitä jos lakkaisit uskomasta siihen, mitä sinulle kerrotaan? Älä päätä vaiston varassa, kehen voit luottaa. Anna minun näyttää sinulle. Katso omin silmin, mitä ympärillämme tapahtuu.