Bea Uusma: Naparetki - Minun rakkaustarinani

Bea Uusma: Naparetki - Minun rakkaustarinani
Kustantaja: Like 2015
Alkuteos: Expeditionen. Min kärlekshistoria (2013)
Suomentanut: Petri Stenman

Mutta saanen toivoa. Ilmapallohan on käsitelty vernissalla ja sen pitäisi olla paljon tiiviimpi kuin viime vuonna, meillä on käytettävissämme kesä hyvine suotuisine tuulineen ja auringonpaisteineen. Miksi ei meidän yrityksemme onnistuisi. Minä uskon siihen tosiaan täysin.

Kesäpäivä vuonna 1987 nousee ilmaan kaasupallo, Kotka, kyydissään kolme miestä, Andrée-retkikunta suuntanaan pohjoisnapa. Kaksi insinööriä, Salomon Andrée ja Knut Fraenkel sekä valokuvaaja Nils Strindberg. Neljän päivän päästä yksi retkikunnan kyyhkyistä palaa takaisin, mutta muuten retkikunnasta ei kuulu enää mitään.

Nyt he seisovat jäällä ja kaikki, mitä he näkevät, joka puolella, on valkoista. Horisonttiviiva on sulautunut taivaaseen. Kolme miestä, joilla on mahdollisimman vähän tietoa arktisista olosuhteista, on äkillisesti keskellä valkoista painajaista.

Kuluu 33 vuotta, kunnes heidän jäännöksensä löydetään sattumalta arktiselta Valkosaarelta. Sitten...

...90- luvun puoliväli ja eräät tylsät juhlat, joissa nuori nainen tarttuu tylsyyttä torjuakseen kirjaan " Med Örnen mot polen. Andrées polarexpedition år 1897", ja alkaa lukea. Syttyy elinikäinen rakkaus, kiinnostus tuohon mysteeriin, johon ei monista yrityksistä huolimatta oltu saatu vastausta; mitä Andrée-retkikunnalle oikein tapahtui? Viidentoista vuoden ajan tuo nainen, Bea Uusma, elää ja hengittää Andrée-retkikunnan kohtaloa hetki hetkeltä. Lopulta hän kokoaa kaiken sen tiedon yksiin kansiin vaikka tietää, ettei hänen henkilökohtainen naparetkensä ole vielä päättynytkään. Naparetki - Minun rakkaustarinani on huikea kunnianosoitus noille kolmelle nuorelle miehelle, joiden elämät päättyivät traagisesti Valkosaaren hyiseen yksinäisyyteen. 


Vuosien varrella Uusma uppoutuu intohimolla, suorastaan pakkomielteisesti kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaankin tiedonrippeeseen, mitä retkikunnasta ja sen kohtalosta on dokumentoitu. Sekään ei riitä, vaan hän tekee myös omia retkiään napajäätikölle. Hän opiskelee myös lääkäriksi voidakseen yrittää vielä tarkemmin selvittää kolmikon kuolinsyitä. Uusman rakkaus aiheeseen tekee kirjasta monin tavoin poikkeuksellisen. Jokainen sivu suorastaan henkii sitä vahvaa sitoutumista ja intohimoa, jota hän Andrée-mysteeriä kohtaan on vuosikausia tuntenut. Se tekee hänestä uupumattoman tiedonhakija, joka kääntää pienenkin kiven löytääkseen jotain uutta, ettei mitään jäisi näkemättä. Naparetki on myös visuaalisesti hurjan hieno teos. Uusman omia tutkimuksia nivoo yhteen kuvat miesten päiväkirjamerkinnöistä, otetuista valokuvista. Hän tekee omia päätelmiään, taulukoita ja avaa kiehtovin keinoin lukijalle eri teorioita siihen, mitä kolmikolle oikein oli saattanut tapahtua. Samaan aikaan taustalla kulkee koskettavasti Nilsin ja hänen kihlattunsa Anna Charlierin rakkaustarina. Nilsin päiväkirjamerkinnöistä nousee esille väkevänä rakkauden luoma toivo, joka saa uskomaan pitkään, että kaikesta vielä selvitään. Että vielä jonain päivänä he kaksi taas kohtaavat ja saavat jatkaa yhteistä elämäänsä. Mutta kohtalo on päättänyt toisin.

On pakko todeta ensiksi, etten ole ikinä lukenut näin upeaa tietokirjaa. Naparetki on järisyttävän hieno kudelma eloonjäämistaistelua, seikkailua, rakkaustarinaa ja mysteeriä. Uusman tuntema kiinnostus ja intohimo välittyvät lukijalle niin voimakkaana, että jossain vaiheessa kirjaa huomaa tuntevansa itsekin suuria tunteita retkikunnan puolesta. Samaan aikaan sydäntä raastaa Nilsin kihlatun Annan kohtalo kaipaamaan jääneenä. Lukijana saattaa jo ensi sivuilta nähdä, miten tuhoontuomittu koko yritys alkujaan oli: kokemattomia miehiä, naiiveja odotuksia, tietämättömyyttä tuhoisissa asioissa, huonoa tuuria. Naparetkeä lukee kuin suurta romaania, jossa tunteet välillä seilaavat laidasta laitaan hyökyaallon voimalla. Välillä taas huomaa löytävänsä itsestään salapoliisin pähkäillessään kaikkia niitä faktoja, joiden valossa kolmikon kohtaloa tarkastellaan. Järisyttävää.


Minä en voi tulla sinun mukaasi.

Pakahdun.

Kommentit

  1. Tämä kirjahan se pitikin lukea. Hyvä kun muistutit. Voisi jopa harkita ostoakin :). Hieno bloggaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä sain tämän lahjaksi ja olen todella iloinen. Olisin kyllä hankkinut joka tapauksessa itse omaan hyllyyn, on tämä niin hieno!

      Poista
  2. Kuulostaa todella loistavalta tietokirjalta! Se, kun joku suhtautuu tekemisiinsä suurella intohimolla on aina pakahduttavaa seurattavaa ja luettavaa. Ja hieno on myös bloggauksesi aiheesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri se aito intohimo ja kiinnostus ovat Uusmalla selkeästi niin voimakkaat, että se välittyy koko kirjasta ja tekee siitä hienon lukukokemuksen. Kiitos :)

      Poista
  3. Valkosaaren hyinen yksinäisyys, komeasti sanottu, ja niin osuvasti, kun kuolemansyitä miettii. Hieno kirja, intohimoineen. Andrée matkusti kuumailmapallolla myös Suomeen, ja sekin reissu meni ihan poskelleen. Henkikulta sentään säilyi, vaikka päällä oli vain frakki - piti olla näytöslento, mutta se päätyikin pienelle saarelle Korppooseen, josta kalastaja miehen seuraavana aamuna pelasti. Jotenkin pakko ihailla näitä rohkeita kokeilijoita, vaikka järki olisi pelastanut monesta pulasta, suuren innon sijaan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)