Andrés Neuman: Vuosisadan matkustaja

Andrés Neuman: Vuosisadan matkustaja
Kustantaja: Tammi 2015
Alkuteos: El viajero del Siglo (2009)
Suomentanut: Tarja Härkönen
Sivuja: 602

Taivaalta katsottaessa kaupunki on kuin vedessä kelluva kynttilä. Kynttilän keskellä, kaupungin sydämessä, hohtavat Kauppatorin kaasulyhdyt. Torin ympärillä pimeys etenee hiljalleen laajenevina aaltoina. Kaikki muut kadut haarautuvat sieltä kuin hermojen verkosto valonsäikeitä mukanaan raahaten. Kalvaina muratteina seiniä pitkin kurottelevat öljylyhtyjen valokiilat ulottuvat hädin tuskin maahan asti. Wanderburgin yö ei ole sudensuu: se on sitä mitä susi ahneena ahmii.

Wanderburg. Saksalainen pikkukaupunki, jonka kadut tuntuvat vaihtavan paikkaa, ainakin jos sinne eksyneeltä matkamieheltä Hansilta kysyttäisiin. On 1800-luvun alku ja Eurooppa elää kovan murroksen aikaa. Hansin on tarkoitus viipyä Wandernburgissa vain yön yli, mutta tutustuessaan vanhaan viisaaseen posetiivariin, hän ei maltakaan ihan vielä jatkaa matkaa. Hans tutustuu moneen kaupunkilaiseen mutta erityisesti Wandernburgiin myöskin jumittuneeseen espanjalaiseen kauppiaaseen Álvaroon sekä ihastuttavaan porvarisneitoon Sophieen, joka emännöi kiehtovaa keskustelusalonkia. Kun Hans saa kutsun Sophien salonkiin, hän pääsee mukaan huikeisiin keskusteluihin ja välttelyihin, joissa ei arastella vähän vaietumpiakin aiheita. Keskustelujen lomassa Hans tarkkailee Sophieta ja kerta kerran jälkeen huomaa kiinnostuvansa enemmän. Sophie on kuitenkin kihloissa, vaikkakaan ei vaikuta järin innostuneelta sulhasestaan. Samaan aikaan pikkukaupungin pimeillä kujilla vaanii jotain vaarallista.

... ja kun hän hentoa valoa hohtavine keihäänkärkineen sulautuu yöhön, niin silloin, niin kuin eräinä muinakin öinä, joku astuu kapean varjoisan kaistaleen suojasta ja hatun musta lieri pistää esiin. Kädet ovat kyynärpäitä myöten piilossa pitkän ulsterin taskuissa, ohuiden ihonmyötäisten hansikkaiden peittämät kädet, ja odottavat sormet pitelevät veistä, naamaria ja narua. 

Päivä päivältä Hans kietoutuu vahvemmin osaksi Wandernburgin eloa. Uudet ystävät ja heidän kanssa vietetyt kotoisat ja hauskat hetket sekä kasvavat tunteet Sophieta kohtaan saavat Hansin toviksi asettumaan juuri sinne missä on. Varsinkin posetiivari ja hänen kanssa käydyt keskustelut saavat Hansin pohtimaan elämäänsä ja matkustamisensa levottomuutta. Hän saa Hansin näkemään, että joskus asioista suurimmat tapahtuvat paikoillaan pysymällä, ei alati sitä vaihtamalla.

Myös minulle käy niin että näen mysteereitä joka puolella, posetiivari sanoi mietteliäänä, mutta ne tapahtuvat minulle täällä, kuten kerroin sinulle tänään, ilman, että minun tarvitsee poistua torilta. Vertaan sitä mitä näen siihen mitä näin edellisenä päivänä ja voin vakuuttaa, ettei tori näytä koskaan samanlaiselta.

Salongin keskustelujen käydessä yhä kiivaammiksi, monet salaiset tunteet roihuvat tahoillaan. Pimeillä kaduilla väiljyvä henkilö naamiossaan kiihdyttää myöskin vauhtiaan ja kauhun silmukka tiukkenee. Monet asiat tuntuvat alkavan vyöryä varsinkin Hansin ympärillä hyökyaallon lailla, ja hänen on päätettävä, mitä hän todella elämältään haluaa. Mutta sitä ennen pitäisi selvittää, mitä muut hänestä haluavat. Ja mitä ihmettä hän säilyttää mukanaan tuomassa painavassa matka-arkussa?

Latinalaisamerikkalaisen kirjailijan Andrés Neumanin Vuosisadan matkustaja on Keltaisen kirjaston juhlaa. Se ilmentää kaikkea sitä, mistä moni on tottunut Tammen Keltaisen kirjaston nimikkeet tunnistamaan: huikeaa tarinankerrontaa, hienon kielen ilotulitusta lennokkaiden dialogien myötä ja vahvaa tematiikkaa. Vaikka tarina sijoittuu 1800-luvun alkuun, on kiehtovaa huomata, että monella tapaa salongissa käydyt keskustelut sivuavat juuri niitä teemoja, joita nyky-yhteiskunnassammekin ruoditaan: monikulttuurisuus, ihmisen juurien merkitys, tasa-arvo, sananvapaus. Mm. näiden teemojen ympärille punoutuvat nuo käsittämättömän taidokkaasti kirjoitetut dialogit, joita kirjassa käydään alusta loppuun. Neuman kirjoittaa suorastaan hengästyttävällä vauhdilla ja lukijana ei saa päästää keskittymistä herpaantumaan. Vuosisadan matkustaja ei siis ole kirja helpoimmasta päästä. Se vaatii aikaa ja keskittymistä, jotta pääsee kunnolla mukaan tuohon moninaisten dialogien maailmaan. Kuitenkin ihastuin kirjan maailmaan jo parinkymmenen sivun jälkeen. Tuntui, kuin olisin tullut imaistuksi mukaan johonkin mystiseen maailmaan, jossa salakuuntelen raotetun oven takaa kiinnostavia keskusteluja, niistä nauttien. Välillä heikon keskittymiskyvyn takia jouduin pistämään kirjaa hetkeksi sivuun, kunnes taas jatkoin. Välillä meinasin kokea pientä uupumusta dialogien lomassa, kun aihepiirit olivat vahvasti poliittisia, mutta sitten taas intouduin ja nautin enemmän. Kaikkinensa Vuosisadan matkustaja on kaikessa vaativuudessaan tarinoiden aatelia.

Harvoin mainitsen mitään kirjan käännöksestä, mutta nyt haluan sanoa siitäkin muutaman sanasen. En luonnollisestikaan ole lukenut kirjaa alkukielisenä, mutta siitä huolimatta uskon voivani todeta, että kääntäjä Tarja Härkönen on tehnyt huikean hienon työn suomennoksen kanssa. Heräsi heti halua tutkia, mitä muuta Härkönen on kääntänyt ja lukea lisää hänen käännöksiään. Jo käännöksestä näkee, millainen kielellinen kunnianhimoinen kudelma alkukielinenkin teos on ollut ja Härkönen on todella taitavasti saanut puettua tarinan suomennokseksi. Kirjassakin muuten puhutaan paljon kääntämisestä, sillä Hans ja Sophie kääntävät yhdessä runoja Hansin kustantajalle. Parisen viikkoa se tosiaan otti tämän lukujärkäleen kanssa, mutta jokainen hetki kirjan parissa oli sen väärti. Tämän luen joskus vielä uudelleenkin.

Wandernburgissa ovat piipahtaneet myös mm. Katja ja Omppu!