Samuel Björk: Minä matkustan yksin
Kustantaja: Otava 2016
Alkuteos: Det henger en engel alene i skogen (2013)
Suomentanut: Päivi Kivelä
Sivuja: 428 (ennakkokappale)
" Puussa roikkuu enkeli yksinään."
" Mitä? "
" Puussa roikkuu enkeli yksinään."
Tobias kietoi kätensä pikkuveljen ympärille, poika vapisi.
" Keksitkö sinä juttuja, Torben? "
" En. Tuolla se roikkuu."
" Näytä missä."
Pikkuveli katsoi häneen.
" Sillä ei ole siipiä, mutta kyllä se melko varmasti enkeli on."
" Näytä ", Tobias sanoi vakavana ja työnsi pikkuveljeä edellään kuusikkoon.
Henkilökohtainen tragedia on suistanut nuoren lahjakkaan poliisin Mia Krügerin elämän raiteiltään ja hän on eristäytynyt muulta maailta synkät suunnitelmat mielessään. Mian hautoessa lohduttomia ajatuksia toisaalla hänen entiset työtoverinsa painivat pelottavan tapauksen kimpussa: metsästä on löytynyt murhattuna pieni tyttö, eikä hän jää ainoaksi. Vanhempi poliisi Holger Munch saa tehtäväkseen ottaa yhteyttä Mian, sillä kaikki apu on nyt enemmän kuin tarpeen. Lääke-ja viinatokkurainen Mia ei ilahdu kuullessaan, että hänen apuaan kaivataan mutta Munchin hänelle jättämät tutkintamateriaalit saavat kiinnostuksen heräämään. Kun hän mielessään löytää yhteyden erääseen vanhaan tapaukseen, ei hän voi olla lähtemättä Munchin mukaan ja yrittää auttaa selvittämään vielä tämän rikoksen. Mutta sitten, sitten hän on vapaa tekemään sen mitä on jo kauan aikonut.
18. huhtikuuta.
Kymmenen päivää jäljellä.
Hän selviäisi siitä, kestäisi vielä kymmenen päivää. Hän söisi väkisin kaksi palaa näkkileipää ja harkitsi maitolasillista, mutta päätyi juomaan vettä. Kaksi lasillista vettä ja kaksi tablettia housuntaskusta. Aivan sama mitä. Yksi valkoinen ja yksi sininen tänään.
Vaikka poliisi valjastaa massiiviset joukot selvittämään kansalaisia järkyttäneitä pikkutyttöjen murhia, tuntuu tutkinta aluksi polkevan paikoillaan todellisten johtolankojen puutteessa. Selvää kuitenkin on, että rikosten takana oleva taho on älykäs ja haluaa leikkiä kissahiiri-leikkiä poliisin kanssa. Mia joutuu tosissaan pistämään oman ahdinkonsa sivuun tapausta selvittäessään. Kun Munchin tyttärentyttärenkin henki on uhattuna, alkaa painajaismainen kilpajuoksu aikaa vastaan.
Minä matkustan yksin on norjalaisen moniosaajan Samuel Bjørkin ensimmäinen trilleri. Hän on mm. käsikirjoittaja, mikä näkyykin mielestäni vahvasti kirjassa. Kirjan intensiteetti on alusta loppuun saakka voimakas ja voin kuvitella tapahtumat hyvin valkokankaallekin. Tarinassa on selkeästi käytetty genren ominaispiirteitä laaja-alaisesti hyödyntäen alusta loppuun. Hitusen kriittinen jos haluaa olla, voisi sanoa, että paikoin ehkä liiankin kanssa. Tietyllä tapaa esimerkiksi Munch ja Mia ovat niin tutunoloisia persoonineen ja onhan heitä verrattukin mm. Wallanderiin ja Saga Noreniin. Juonikuvioihin puolestaan on sisällytetty monenmoista tragediaa aina uskonlahkosta kadonneisiin vauvoihin ja huumekuvioihin. Kuitenkin tarina kulkee koko ajan niin vetävästi ja väkisin huomaa hieman kiintyvänsäkin joihinkin henkilöhahmoihin. Kirjaa tekee mieli lukea koko ajan lisää ja lisää. Olen käyttänyt aikaisemminkin dekkareiden kohdalla mainintaa oikein kelpo genrensä edustaja ja teen sen nytkin. Tämän parissa saa kyllä hetkeksi arkikuvionsa unohdettua ja viihdyttyä!
Kustantaja: Otava 2016
Alkuteos: Det henger en engel alene i skogen (2013)
Suomentanut: Päivi Kivelä
Sivuja: 428 (ennakkokappale)
" Puussa roikkuu enkeli yksinään."
" Mitä? "
" Puussa roikkuu enkeli yksinään."
Tobias kietoi kätensä pikkuveljen ympärille, poika vapisi.
" Keksitkö sinä juttuja, Torben? "
" En. Tuolla se roikkuu."
" Näytä missä."
Pikkuveli katsoi häneen.
" Sillä ei ole siipiä, mutta kyllä se melko varmasti enkeli on."
" Näytä ", Tobias sanoi vakavana ja työnsi pikkuveljeä edellään kuusikkoon.
Henkilökohtainen tragedia on suistanut nuoren lahjakkaan poliisin Mia Krügerin elämän raiteiltään ja hän on eristäytynyt muulta maailta synkät suunnitelmat mielessään. Mian hautoessa lohduttomia ajatuksia toisaalla hänen entiset työtoverinsa painivat pelottavan tapauksen kimpussa: metsästä on löytynyt murhattuna pieni tyttö, eikä hän jää ainoaksi. Vanhempi poliisi Holger Munch saa tehtäväkseen ottaa yhteyttä Mian, sillä kaikki apu on nyt enemmän kuin tarpeen. Lääke-ja viinatokkurainen Mia ei ilahdu kuullessaan, että hänen apuaan kaivataan mutta Munchin hänelle jättämät tutkintamateriaalit saavat kiinnostuksen heräämään. Kun hän mielessään löytää yhteyden erääseen vanhaan tapaukseen, ei hän voi olla lähtemättä Munchin mukaan ja yrittää auttaa selvittämään vielä tämän rikoksen. Mutta sitten, sitten hän on vapaa tekemään sen mitä on jo kauan aikonut.
18. huhtikuuta.
Kymmenen päivää jäljellä.
Hän selviäisi siitä, kestäisi vielä kymmenen päivää. Hän söisi väkisin kaksi palaa näkkileipää ja harkitsi maitolasillista, mutta päätyi juomaan vettä. Kaksi lasillista vettä ja kaksi tablettia housuntaskusta. Aivan sama mitä. Yksi valkoinen ja yksi sininen tänään.
Vaikka poliisi valjastaa massiiviset joukot selvittämään kansalaisia järkyttäneitä pikkutyttöjen murhia, tuntuu tutkinta aluksi polkevan paikoillaan todellisten johtolankojen puutteessa. Selvää kuitenkin on, että rikosten takana oleva taho on älykäs ja haluaa leikkiä kissahiiri-leikkiä poliisin kanssa. Mia joutuu tosissaan pistämään oman ahdinkonsa sivuun tapausta selvittäessään. Kun Munchin tyttärentyttärenkin henki on uhattuna, alkaa painajaismainen kilpajuoksu aikaa vastaan.
Minä matkustan yksin on norjalaisen moniosaajan Samuel Bjørkin ensimmäinen trilleri. Hän on mm. käsikirjoittaja, mikä näkyykin mielestäni vahvasti kirjassa. Kirjan intensiteetti on alusta loppuun saakka voimakas ja voin kuvitella tapahtumat hyvin valkokankaallekin. Tarinassa on selkeästi käytetty genren ominaispiirteitä laaja-alaisesti hyödyntäen alusta loppuun. Hitusen kriittinen jos haluaa olla, voisi sanoa, että paikoin ehkä liiankin kanssa. Tietyllä tapaa esimerkiksi Munch ja Mia ovat niin tutunoloisia persoonineen ja onhan heitä verrattukin mm. Wallanderiin ja Saga Noreniin. Juonikuvioihin puolestaan on sisällytetty monenmoista tragediaa aina uskonlahkosta kadonneisiin vauvoihin ja huumekuvioihin. Kuitenkin tarina kulkee koko ajan niin vetävästi ja väkisin huomaa hieman kiintyvänsäkin joihinkin henkilöhahmoihin. Kirjaa tekee mieli lukea koko ajan lisää ja lisää. Olen käyttänyt aikaisemminkin dekkareiden kohdalla mainintaa oikein kelpo genrensä edustaja ja teen sen nytkin. Tämän parissa saa kyllä hetkeksi arkikuvionsa unohdettua ja viihdyttyä!
Näin tästä paljon ylistäviä arvioita ja siksi odotin ehkä liikaa. Olihan tämä hyvä mutta minulle ei mitenkään ylitse muiden. Näitä eronneita ja päihdeongelmaisia poliiseja tuntuu nykyään olevan dekkarit pullollaan, joten siitäkään ei tule persoonallisuuspisteitä. Mutta siis oli viihdyttävä ja lukemisen arvoinen.
VastaaPoistaLuin tämän ja koukutuin täysillä. Kuvaat hyvin kelpo dekkariksi. Minusta tämä oli lupaava aloitus. Erilaiset hahmot miellyttivät minua.
VastaaPoista