Marko Hautala: Kuiskaava tyttö

Marko Hautala: Kuiskaava tyttö
Kustantaja: Tammi 2016
Sivuja: 255
Ennakkokappale

Kerroin että tunnen joskus hengityksen korvalehdelläni. Se ei ole mikään tavallinen hengitys. Ääni ei koskaan pidä taukoja, se ei koskaan hengitä sisäänpäin, pelkästään ulospäin. Sillä ei ole mitään tekemistä sydämen tai unien kanssa. Vaikka ääni on tytön, sen takana on ehkä jotakin vanhempaa ja kylmempää. Taustakohinaa. Maan puhetta. Taivaan puhetta. Tähtien puhetta. Tähtityttö.

Ilokseni postilaatikkooni kolahti ennakkokappale Marko Hautalan Kuiskaavasta tytöstä. Olen lukenut Hautalalta aikaisemmin neljä romaania ja pitänyt niistä jokaisesta todella paljon. Siksi jätinkin muut kirjat huomiotta toviksi ja hyppäsin pikimmiten Kuiskaavan tytön pariin. Jälleen kerran ollaan todella jännittävän, kammottavan äärellä. Psykoterapeutti Antonin kollega Mäkilä on tapettu raa'asti heidän työpaikallaan Säteessä ja Mäkilä on jättänyt Antonille viestin sekä punaisen kansion. Punainen kansio pitää sisällään nuoren naisen, Iida Hallaston potilaskertomuksen. Anton ei ole kuullut vuosiin tyttärestään Iidasta mitään, ja nyt hänen käsissään on todella pelottavaa ja omituista tietoa juuri Iidasta. Miten Mäkilä, joka oli työskennellyt Säteessä ennen kuolemaansa vain vähän aikaa, saattoi tietää Antonin yhteyden Iidaan? Mutta ennen kaikkea mitä Iidalle oikein oli tapahtunut, että hän oli päätynyt Mäkilän asiakkaaksi aikanaan ja missä Iida oli nyt? Potilaskertomuksen lukeminen herätti suuren levottomuuden Antonissa. Oliko Iida kuullut ääniä, kuiskausta korvan juuressa? Anton sukeltaa syvemmälle pimeään saadakseen selville tyttärensä kohtalon ja huomaa, että Iida ei ole ollut ainoa hyvin poikkeuksellisine oireineen. Mistä oikein on kysymys?

Surullinen ajatus: ehkä minä pysähdyin pahaa aavistamatta yhden ainoan kerran kuuntelemaan. Muuta ei vaadittu. Kun Tähtityttöä alkaa kuunnella, taajuutta ei enää voi säätää uudelleen. 

Olen aikaisemminkin todennut, että Hautala hallitsee kauhun elementit hyvin. Erityisesti Käärinliinat sekä Kuokkamummo pistivät pelkäämään ja vilkuilemaan olan yli. Jostain syystä Kuiskaava tyttö osuikin nyt niin tanakkaa johonkin omien pelkojen ytimeen, että jotta ristus että pelotti lukiessa. Ja silti piti saada koko ajan lisää ja lisää. Tässä on nyt se taitavan kirjailijan merkki, että voi kirjoittaa yliluonnollisesta aiheesta niin uskottavasti, ettei lukijana tule kyseenalaistettua mitään vaan kaikki  uppoaa kuin kuuma veitsi voihin. Kauhukirjallisuus on minusta yksi niistä genreistä, joissa herkästi lukijana alan järkeistämään, kyseenalaistamaan ja tarina tuntuu jotenkin falskilta. Hautalan kirjoissa ei ole tätä ongelmaa. Siksi olenkin verrannut jo aikaisemmin Hautalaa Kingin kykyyn tuottaa uskottavaa kauhukirjallisuutta. Jos Stephen King on edelleenkin minulle ykkönen ulkomaisten kirjailijoiden joukosta kauhun genressä, niin kyllä taitaa olla Hautala vienyt sen tittelin kotimaisella saralla.

Kuiskaava tyttö ei siis todellakaan ole herkimmille lukijoille, kuten varmaan on jo käynyt selväksi. Mutta kaikille kauhun ystäville suosittelen hyytävän kylmästi, ei kun lämpimästi. Kuiskaava tyttö oli lukukokemuksena ihanan kamalan kauhean jännittävä. Se sai sydämen hakkaamaan lujaa ja jopa jättämään kirjan keskellä yötä kesken, koska alkoi pelottaa niin paljon. Ai että! Herkullisen pelottava tarina, jonka myötä varmaan vielä pitkään säpsähtelen aina kun kuulen yhtäkkiä jonkun kuiskaavan jotain...

Jolla on korvat,
se kuulkoon.

MATT. 11:15

Onneksi minulla on vielä lukematta Hautalan Torajyvät! Morre olikin muuten lukenut sen juuri ja tykännyt kovasti! Kuiskaavan tytön varsinainen ilmestymispäivä on muuten 17.8, eli vielä tovin joudutte odottelemaan, mutta hyvää kannattaa odottaa!