Mats Strandberg: Risteily

Mats Strandberg: Risteily
Kustantaja: Like 2016
Alkuteos: Färjan 2015
Suomentanut: Stella Vuoma
Sivuja: 517

Kaikki sujuu rutiinilla. Baltic Charisma kyntää samaa reittiä vuorokausi toisensa jälkeen vuoden jokaisena päivänä. Se pysähtyy Ahvenanmaalla hieman ennen puoltayötä ja on perillä Suomen Turussa seitsemän aikaan aamulla, jolloin suurin osa ruostalaisista matkustajista yhä nukkuu. Kahdenkymmenenkolmen tunnin kuluttua laiva kiinnittyy jälleen Tukholman satamalaituriin. Tällä risteilyllä on kuitenkin mukana kaksi matkustajaa, jollaisia Charismalla ei ole aiemmin ollut. 

On marraskuun alku ja syyslomakausi on ohi. 80-luvun lopulta lähtien liikennöinyt Baltic Charisma on varmasti hohdokkaimmat päivänsä jo nähnyt, mutta edelleen yli tuhat matkustajaa sulloutuu sen sisuksiin valmiina unohtamaan hetkeksi arjen velvoitteet ja säännöt. Tällä kertaa kuitenkin mukaan astuvat erikoisen näköiset äiti ja poika, jotka kiinnittävät monen matkustajan huomion mutta vain hetkeksi, sillä niin moni haluaa vain nopeasti solahtaa osaksi Baltic Charisman villiä menoa. Matkustajien joukkossa astelee vanhempi yksinäinen nainen Marianne, joka ennen toivoi saavansa voivan olla edes hetken yksin, mutta nyt elämällä ei ole tarjota hänelle juurikaan muuta kuin yksinäisyyttä. Ennen laivalla työskennellyt Calle on päättänyt lähteä risteilylle puolisonsa Vincentin kanssa aikeissa kosia häntä. Nuoret serkukset Albin ja Lo ovat päätyneet laivalle Albinin vanhempien ja Lon äidin mukana. Varsinkin Albin on kaivannut ennen niin läheistä Lota, mutta nyt heidän kohdatessaan Lo tuntuukin hieman vieraalta. Kaksi perheenäitiä, Madde ja Zandra ovat päättäneet tehdä kunnon irtioton risteilyn merkeissä. Karaokebaarin isäntä Dan on totaalisen kyllästynyt työhönsä, mutta ei osaa lähteä poiskaan laivalta. Baaritiskin takana työskentelevä Filip puolestaan kaipaa maissakin takaisin laivalle. Baltic Charisman irrottautuessaan satamalaiturista Tukholmassa, kätkee se sisuksiinsa niin monenlaisia unelmia, aikeita, pettymyksiä, salaisuuksia. Mutta kukaan ei ole valmistautunut siihen, mitä seuraava vuorokausi tulee sisältämään.

Hän nielee, mutta enää verta ei juurikaan vuoda.
Yhtäkkiä hän tajuaa mistä hiljaisuus johtuu. Hän ei kuule korvissaan pulssia. Verenkierto on pysähtynyt.
Hänen sydämensä ei lyö.
Rintakehä kumisee tyhjyyttään sydämenlyöntien lakattua.
Ajatus on melkeinpä rauhallinen. Ihmettelevä.
Sitten tuskan seuraava aalto iskee, kun hänen kehonsa alkaa tehdä kuolemaa.

Ruotsalaisen kirjailijan ja toimittajan Mats Strandbergin Risteily osui kohdalleni sattumalta. Sen hyytävä kansi kiinnitti siinä määrin huomioni, että päädyin lukemaan kirjan. Kun vielä takakansi kertoo, että risteily muuttuu verilöylyksi veden päällä, arvelin kyseessä olevan oikeasti aika tehokkaan kauhukirjan. Strandberg kuvaa kirjan alussa useamman henkilön taustoja, ja ensin hieman pelkäsinkin, että tuleeko tarinasta liian sekava ja jaksanko olla kiinnostunut jokaisesta henkilöstä, mutta pelkoni sen suhteen osoittautui onneksi aiheettomaksi. Oikeastaan yksi kirjan vahvuuksista on juuri se, että Strandberg osaa niin kiinnostavasti luoda erilaisia taustatarinoita niin muutamille matkustajille kuin laivan henkilöstöllekin. He tulevat siten nopeasti tutuksi ja kirjan edetessä monen heidän puolesta kokee pelkoa. Kaiken taustalla häilyy koko ajan tuo merkillinen kaksikko; äiti ja poika, joiden ulkonäössä on jo jotain kovin pahaenteistä, pelottavaa.

Tummahiuksinen nainen etsii poikaa toisella kannella. Hän tuntee veren ja kuoleman hajun. Hän on ymmärtänyt. Hän on vasten tahtoaan tajunnut, että hänen poikansa ei ole toiminut sattumalta. Päinvastoin. Poika on päästänyt irti kaikista estoistaan. Nainen pelkää seurauksia. Vanhojen vihaa. Hänen täytyy estää katastrofi. Hän tuntee koko kehossaan, miten se lähestyy. Se on kaikkialla laivassa. Kaikki nämä ihmiset, jotka eivät vielä aavista mitään...

Risteily on todellakin verenhuuruinen kauhutarina, joka ansiokkaasti toteuttaa kauhugenren perintöä. Risteilylaiva tapahtumapaikkana on äärimmäisen kutkuttava, sillä se tarjoaa niin herkullisen muusta maailmasta hetken eristyksissä olevan näyttämön, jossa kukaan ei ole turvassa. Strandberg kuvaa hienosti sitä pienoismaailmaa, joka herkästi syntyy toviksi ristelijän sisälle, kun monet ihmiset luopuvat normaaliarjen tuomista rajotteistaan. Toisaalta laivahenkilökunnan näkökulma tuo sopivan ironista otetta tarinaan. Varsinkin karaokeisäntä Dan tarkkailee aluksi matkustajia suuren inhon ja ärtymyksen vallassa, vaikka näyttäytyy matkustajille hymyilevänä komistuksena. Serkukset Albin ja Lo ovat puolestaan matkustajien joukossa erityisen kiinnostava kaksikko. Kauhujen yön edetessä huomasin jännittäväni erityisesti heidän puolesta.

Albin katsoo Lota.
Tämä on kuin niinä öinä Grisslehamnissa, kun he pelottelivat toisiaan. Nyt sitä verhoa on raotettu, sitä jonka olemassaolon hän vain aavisti silloin. Nyt hän tietää, millaisia hirviöitä sen takana on ollut piilossa koko ajan. Ne ovat täällä nyt.

Risteily on kokonaisuudessaan kertakaikkisen toimiva, verenhuuruinen kauhuannos kaikille kauhukirjallisuuden ystäville, jotka eivät herkästi kavahda raakojakaan käänteitä. Risteily tarjoaa sen verran hurjan kauhumatkan, että itse ei ihan heti tee mieli lähteä risteilylle. Oletko valmis astumaan kyytiin...