Kustantaja: Otava 2017
Alkuteos: The Fire Child ( 2015)
Suomentanut: Jaana Iso-Markku
Sivuja: 365
Kuulostan lapsekkaan innostuneelta. Mitä on tapahtunut sille kipakalle feministille, joka Rachel Daly ennen oli? Minne hän oli kadonnut? Ystäväni todennäköisesti paheksuisivat minua. Kuusi kuukautta sitten minä olisin paheksunut itseäni, nuorta naista, joka luopui vapaudestaan ja työpaikastaan ja ilmeisen jännittävästä lontoolaiselämästään ryhtyäkseen itseään vanhemman, rikkaamman ja pidemmän leskimiehen morsiameksi.
Rachelin elämä on muuttunut lyhyessä ajassa järisyttävän paljon. Elämä Lontoon vuokrakasarmeissa on muisto vain kun hänestä tulee emäntä vanhaan, upeaan taloon, joka seisoo jykevänä Atlantin rannalla. Talon alla kulkee muistona kaivostyöstä tunneleita ja se ajatus kieltämättä hämmentää Rachelia. Hän ei kuitenkaan anna hämmennyksen vaivata liikaa mieltään, eikä edes sen, että Davidin edesmenneen vaimon Ninan kädenjälki näkyy vielä niin selvästi talossa. Kaikki tuntuisi täydelliseltä, ellei Davidin ihana pieni poika Jamie alkaisi puhua levottomia. Ninan kuolemasta on vasta kaksi vuotta, Rachel koittaa muistuttaa itseään. Jamie varmasti kaipaa vielä äitiään. Jamien puheet kuitenkin alkavat käydä hurjemmiksi, eikä Rachel ole enää varma omastakaan mielenterveydestään. Mitä kaikkea täydellinen kulissi kätkeekään taakseen?
Tulilapsi on S. K. Tremaynen toinen suomennettu romaani. Vuosi sitten luin Jääkaksoset ja se oli kyllä todella hyvä psykologinen trilleri! Tulilapseen latautui siis kieltämättä aika paljon odotuksia. Itse tarinan aihiohan on kutkuttava; upea talo jylhissä maisemissa meren rannalla, vanhaa kaivoselämän ympärille sijoittuvaa mystiikkaa ja psykologista jännitettä. Jostain syystä Tulilapsesta muodostui minulle ehkä jopa hienoinen pettymys lukukokemuksena. Olen koittanut miettiä, mistä se johtuu, mutta en tunnu itsekään pystyvän sitä kovin hyvin avaamaan. Jotenkin päähenkilöt tuntuivat vähän kuin Kauniiden ja Rohkeiden henkilöiltä, hitusen "muovisilta" ja kliseisiltä enkä oikein jaksanut syttyä juonestakaan, vaikka se kyllä tarjoaakin todellisen yllätyksen. Kyllä Tulilapsi jännitettäkin tarjoaa ja sen miljöö on kyllä ehdoton plussa, mutta jostain syystä tämä jäi minulla aika pannukakuksi. Kuitenkin esimerkiksi Leena on tykännyt tästä jopa enemmän kuin Jääkaksosista! Kannattaa lukaista hänen bloggauksensa teoksesta! Kyllähän Tulilapsi on sellainen peruskelpo psykologinen trilleri, jonka voisin kuvitella sopivan hyvin varsinkin sellaiselle lukijalle, joka ei välttämättä muuten lue dekkareita, psykologisia jännäreitä. Sillä on paikoin hetkensä ja jännityksen pitkä koura hamuilee pelottavasti sydänalaa, mutta sitten ei minulla kuitenkaan tarpeeksi. Toisaalta pelkkä meren läsnöolo kirjassa kiehtoo minua. Jotain oli liikaa, jotain liian vähän. Jääkaksoset oli kuitenkin niin hyvä, että tulen lukemaan kyllä Tremaynelta lisääkin, mikäli kirjoja vielä kirjoittaa.
Äiti yöllä näen unta että sinä kellut vedessä. Koulussa joku sanoi että ruumiit tulevat takaisin tuletko sinä takaisin? Ne sanovat että jos joku hukkuu mereen niin ruumis huuhtoutuu rantakiville kuin meritähti miksi sinä et huuhtoutunut rantaan Morvelanissa kuin meritähti?
Ai hitsiläinen, tuli tästä postauksesta mieleen, että en ole vielä tullut lukeneeksi sitä Jääkaksoset-kirjaakaan, vaikka sen jo aikaa sitten laitoin "korvan taakse" - ja unohdin sinne :) Nyt kun toinenkin kirja jo ilmestynyt, niin olisikohan se aika käydä tonkimassa kirjastoa Jääkaksosten suhteen :)
VastaaPoista