Kustantaja: Nemo 2017
Alkuteos: Glöm mig 2016
Suomentanut: Raija Rintamäki
Sivuja: 183
On kuin katselisi tragediaa teatterissa, viimeinen näytös, kaiken loppu. Ja on aivan käsittämätöntä että se tapahtuu täällä, tässä paikassa. Tämä on nollapiste. Kaikki elämässäni lähtee tästä mökistä. Puutalo kohoaa koivujen keskeltä. Aurinko on polttanut punaisen maalin tummaksi vuosien mittaan. Vesi lepää tyynenä alhaalla. On kesän kaunein päivä.
70-luku. Varhaisimmat muistot äidistä ovat kauniita. Ihana, säkenöivä Lisette ja kolme pientä poikaa: Niklas, Calle ja Alex. Sitten, kuin varkain, heidän elämään hiipii jokin selittämätön paha, joka muuttaa äitiä vähän kerrassaan. Ennen hyväntuulinen äiti ei ota enää syliin, tiuskii ja sulkeutuu yhä useammin makuuhuoneen oven taakse. Pitää olla hiljaa, pitää osata käyttäytyä. Isä muistuttaa, että eiväthän pojat halua lisätä äidin pahaa oloa. Perheen keskimmäinen poika, Alex ymmärtää, että tämä on salaisuus, josta ei kerrota kodin ovien ulkopuolella. Ei vaikka mikä tulisi. Alex oppii myötäilemään äidin ailahtelevia mielialoja ja auttamaan äitiä peittelemään juomisensa jälkiä. Epänormaalista tulee vähitellen normaalia heille. Alex ymmärtää, mutta ei kuitenkaan ymmärrä. Kukaan ei selitä, miksi äiti on muuttunut. Vaihe vaiheelta lapset yrittävät sopeutua siihen, että elävät keskellä omanlaista helvettiä. Omille tunteille ei yksinkertaisesti ole tilaa, äiti imee kaiken ympärillä olevan hapen.
Koko pelikenttä muuttui. Kaikesta tuli epävarmaa. Tämä ylimenovaihe oli hämmentävä, sillä se mitä olin oppinut lapsena olemisesta tässä perheessä ei yllättäen pitänytkään paikkaansa. Ymmärsin vähitellen että äitiä, joka minulla oli joskus ollut, ei ollut enää. Minulla oli uusi äiti, ja hänen kärsivällisyytensä minua kohtaan oli melkein aina lopussa. Tämä uusi käyttäytyminen ihmetytti meitä veljeksiä. Opimme sen, mutta emme ymmärtäneet sitä.
Vuodet kuluvat ja veljeskolmikko varttuu aikuisiksi miehiksi. Äiti murenee tunnistamattomaksi pala palalta, mutta Alex yrittää yhä ymmärtää. Hän perustaa oman perheen ja silti samaan aikaan kantaa syvää huolta äidistä. Yhdessä veljekset yrittävät vaihtelevalla menestyksellä hyysätä äitiä, mutta sitten tapahtuu jotain, joka saa Alexinkin lopulta murtumaan. Vuosikymmeniä pidätelty salaisuus ja tuska puskevat nyt pintaan sellaisella voimalla, ettei sitä voi enää pysäyttää. Alex ymmärtää, että vaikenemisen on loputtava. Mutta ymmärtääkö äiti sitä? Vai onko vuosikymmenien ajan ylläpidetty kulissi niin vankka, ettei se murene? Voiko toista pelastaa, jos hän itse haluaa hukkua?
Ruotsalainen toisen polven julkkis Alex Schulman kantoi suurta salaisuutta sisällään yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Äidin alkoholismi oli asia, josta ei puhuttu muille, ei edes omalle vaimolle aluksi. Kun äidin alkoholismin mustat lonkerot alkoivat jo kietoa otettaan vaarallisesti Alexin omankin perheen ympärille, hän tajusi, ettei niin voi enää jatkua. Mutta oliko jo liian myöhäistä yrittää auttaa äitiä? Miten koota kaikki ne identiteetin sirpaleet, joista on koko elämänsä rakentanut, uuteen muotoon? Onko ainoa pelastus katkaista kaikki siteet vai löytyykö anteeksiannolle tilaa kaiken jälkeen?
Unohda minut on vahvasti tositapahtumiin perustuva tarina ennen kaikkea äidistä ja pojasta äidin alkoholismin varjossa. Se on myös tarina sovinnon etsimisestä ja omien rajojen löytämisestä. Schulman ei pelkää laittaa itseään likoon tarinaa kirjoittaessaan. Hän kuvaa viiltävän koskettavasti niin pienen pojan kuin aikuisen miehen silmin sitä hämmennystä ja tuskaa, mitä äidin alkoholismi aiheuttaa. Kaiken pelon, surun ja vihakin takana kuitenkin piilee aina se lapsen loputon rakkaus äitiä kohtaan. Hän avaa äidin lapsuutta ymmärtääkseen, mikä vaikutus sillä oli äitiin. Mutta entä sitten kun ne vähätkin hyvät ja kauniit muistot alkavat hautautua niiden pahojen alle kokonaan? Schulman kirjoittaa lauseita, jotka usein suorastaan tihkuvat syvää merkitystä. Kaikesta huolimatta tarinassa on omaa kauneuttakin. Unohda minut on puhuttelevan hieno pienoisromaani, jossa pientä on ainoastaan sen sivumäärä.
Unohda minut on luettu mm. täällä:
Kirjasähkökäyrä
LM-mummin kirjastossa
Reader, why did I marry him?
Tämä on minullakin lukemattomana tuossa pinossa vuoroaan odottamassa, en ole vielä uskaltanut aloittaa kun aihe on tuntunut vähän liian rankalta tähän hetkeen. Mutta ehkä pitäisi antaa mahdollisuus, kiinnostukseni kasvoi kyllä huomattavasti postauksesi ansiosta!
VastaaPoistaTämä oli todella hienosti kirjoitettu kyllä, tartu siis rohkeasti vaan ;)
VastaaPoista