Kustantaja: Minerva 2017
Alkuteos: Trois jours et une vie 2016
Suomennos: Susanna Hirvikorpi
Sivuja: 270
Katastrofin laajuus sai hänet laantumaan. Parissa sekunnissa hänen elämänsä suunta oli muuttunut. Hän oli murhaaja.
Kaksi seikkaa eivät käyneet yksiin: kukaan ei voinut olla kaksitoista ja murhaaja...
Hänen surunsa oli niin syvää, että häntä huimasi.
Juuri ennen joulua pienessä ranskalaiskylässä tapahtuu jotain järkyttävää; kuusivuotias Rémi katoaa jäljettömiin. Vain kaksitoistavuotias Antoine tietää, missä Rémi on ja kauhunsekaisin ajatuksin seuraa kyläyhteisön kasvavaa hätää Rémin kohtalosta. Äkillisen raivokohtauksen vallassa nimittäin juuri Antoine on iskenyt pientä Rémiä kepillä päähän sillä seurauksella, että Rémi kuolee. Antoine on itsekin järkyttynyt teostaan, sillä ei hän ollut aikonut satuttaa Rémiä. Hirveä syyllisyys painaa Antoinea ja Rémin etsintöjen jatkuessa hän meinaa pakahtua salaisuuden tuoman taakan alle. Sitten tapahtuu jälleen jotain odottamatonta, joka keskeyttää Rémin etsinnät. Antoine ehtii jo ajatella selvinneensä teostaan vuosien vieriessä, mutta Antoine ei tiedä, että menneisyys seuraa häntä...
Antoine tunsi paniikin kasvavan sisällään, vastaavaa hän ei ollut tuntenut niinä neljänä vuotena, joina hän oli uskonut elämänsä olevan lopullisesti turvassa. Nyt kun hänen päivänsä hukkuivat rutiineihin kuin lentohiekkaan, kaikki palasikin yhtäkkiä: Rémi Desmedtin kuolema, lapsen ruumiin kantaminen Saint-Eustachen metsän halki, tämän pienet kädet, jotka katosivat kuiluun kaatuneen pyökin alle... Hän pyyhki hikipisaroita otsaltaan.
Silmukka on minulle ensikosketus Pierre Lemaitren tuotantoon. Silmukka on dekkari, mutta ei missään määrin perinteinen sellainen. Vaikka pienen Rémin kohtalo on hirveä, sillä ei mässäillä kirjassa eikä kyse ole mistään perinteisestä murhaajan jahdista. En liene kauheasti spoilaa, kun kerron samaa mitä takakannessa, eli tekoon syyllistyy kaksitoistavuotias Antoine eikä aikuinen ihminen. Lemaitre kuvaa äärimmäisen voimakkaalla psykologisella otteella niin pienen yhteisön tunteita ja reaktioita tragedian äärellä kuin tekoon syyllistyneen Antoinen mielen maailmaa syyllisyyden aallokossa. Juuri tästä nousee kirjan vahvuus mielestäni. Lukija elää ja hengittää Antoinen syyllisyyden mukana tekohetkestä vielä nykypäiväänkin hypäten ja tuntee, miten silmukka vain jatkaa kiristymistään.
Voinee sanoa, että Lemaitre tarjoilee taidokkaasti syyllisyyden anatomiaa lukijalle tässä teoksessa. Sen lisäksi hän on onnistunut luomaan sinänsä jo ensimetreiltä ratkaistuun mysteeriin yllätyksellisyyttä muutamalla juonenkoukulla. Silmukka edustaa mielestäni myös hyvin dekkaria, joka sopii lukijalle joka ei yleensä lue dekkareita. Vaikka aihe onkin niin rankka, osaa Lemaitre luoda tarinan sen ympärille hienovaraisesti. Tarina voisi olla hyvinkin erilainen jos tekijänä olisikin ollut aikuinen. Nyt kun lukija sukeltaa lapsen mieleen teon jälkeen, se tuntuu jotenkin niin intensiiviseltä, sillä siinä missä suree kuolleen lapsen kohtaloa, kokee myös syvää ymmärrystä tekijää kohtaan. Toisaalta nautin todella paljon siitä, kun Lemaitre kuvaa pienen yhteisön toimintaa tällaisen tragedian äärellä. Miten pelko ajaa ihmisiä etsimään syyllisiä yllättävistäkin tahoista vain saadakseen rauhan. Silmukka on luettu aika monessa blogissa, tässä muutama linkki:
Kirja vieköön!
Kulttuuri kukoistaa
Leena Lumi
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)