Kustantaja: Tammi 2018
Sivuja: 320
Nyt taskulampun valokeilassa näkyi esine, joka olisi voinut olla nuken kasvojen puolikas. Paitsi että se oli liian suuri. Paitsi että siinä oli jotakin luotaantyöntävää. Se ei johtunut piirteiden rujoudesta, vaan jostakin alkukantaisemmasta.
Kasvot olivat turpeat, sienimäiset. Ne olivat kauttaaltaan mustien pisteiden peitossa. Meeri kumartui lähemmäs, vaikka jokainen vaihto käski pysymään kaukana. Sieraimiin tunkeutui kylmänkostea, turpeinen tuoksu.
Meeri ei ole varma, onko hän sekoamassa, mutta sen hän tietää, että hänen on suljettava kotinsa ovi taakseen ja jätettävä sinne perheensä. Voimakas sisäinen levottomuus ajaa häntä pois omasta tutusta arjesta, pois miehensä Miskan ja heidän pienen poikansa Aapon luota. Pienen poikansa, jota kohtaan hän ei tuntenut mitään. Kolme viikkoa sitten alkaneet painajaiset äidistä eivät jättäneet häntä rauhaan. Menneisyys, jonka Meeri oli jo kauan sitten jättänyt taakseen Orismalan pikkupaikkakunnalle, vaati tulla nyt kohdatuksi. Yön pimeydessä Meeri ajaa takaisin Orismalaan, takaisin lapsuudenkotiinsa, äidin luokse. Vanha kotitalo on entisellään, mutta mikään sen sisällä ei. Isä on kuollut kauan aikaa sitten ja Lari-veli on ollut jo pitkään psykiatrisen hoitolaitoksen asukas. Vain vanha, hauras äiti muistuttaa Meeriä kaikesta siitä, mitä hän aikanaan on jättänyt taakseen. Veljen huonetta tutkiessaan Meeri törmää omituiseen esineeseen, joka hämmentää Meerin jo ennestään levotonta mieltä. Kaiken taustalla häälyy mystinen Leväluhta, pieni soinen lähde, joka kantoi yllään synkkää historiaa. Meeri ajautuu yhä syvemmälle omituisten tapahtumien verkossa ja saa huomata, ettei Leväluhta ole paikka, joka niin vain jätetään.
Meerin veli Lari ei ole aina ollut psykiatrisen hoitolaitoksen asukas. Silloin kauan sitten, Lari oli metallimusiikkia rakastava nuorukainen, joka kaipasi traagisesti kuollutta isäänsä ailahtelevan äidin kanssa asuessaan. Silloin kauan sitten oli Lari myös tavannut Annan, tytön joka oli erilainen kuin kukaan muu. Anna oli jotain sellaista, joka sai Larin silmät syttymään. Mutta Anna tunsi kummaa vetoa Leväluhtaan, tuohon pieneen suonpahaseen, jonka Lari olisi halunnut vain unohtaa. Hetken kaikki olikin täydellisesti Larin elämässä, mutta sitten Leväluhta osoitti jälleen kerran mahtinsa, eikä mikään ollut sen jälkeen enää ennallaan.
Kotimaisen kauhukirjallisuuden kiistaton kuninkaamme Marko Hautala on uusimmassa teoksessaan löytänyt pureskeltavakseen jälleen kerran vanhan todellisen mysteerin, jonka ympärille tarina rakentuu. Isossakyrössä Orismalan pikkukylässä sijaitsee todellakin vanha arkeologinen kohde, Leväluhta. Kautta aikojen Leväluhdan punertavasta vedestä on löydetty luita, lähinnä naisten ja lasten. Kukaan ei kuitenkaan koskaan ole saanut selville, miten ruumiit ovat Leväluhdan suonsilmäkkeeseen päätyneet ja ennen kaikkea miksi. Uutuusromaanissaan Leväluhta tarjoaa yhdenlaisen vastauksen. Kirjan ennakkokappaleen etukansiliepeen tekstissä Hautala kertoo tunteneensa suurta ja synkkää riemua kirjaa kirjoittaessaan, enkä yhtään ihmettele, että miksi näin. Yhtä teosta vaille olen lukenut kaikki Hautalan romaanit ja niin loistavia kuin ne ovatkin kaikki jo olleet, Leväluhta räjäyttää potin. Leväluhta on niin täydellinen kauhuromaani, että vaikea kuvitella kenenkään enää sen jälkeen kyseenalaistavan vertauksia Stephen Kingin tuotantoon. Alkuvilkaisu voi saada kuvittelemaan, että kyseessä on ns. vain kauhutarina, mutta hyvin pian lukiessa käy selväksi, että nyt ollaan paljon kunnianhimoisemman tarinakudelman äärellä. Leväluhdan keskiössä on vanhan kauhulegendan mysteerin lisäksi perhe-, ja ihmissuhteiden vaikeus, pikkukylän kuristava henkinen ote sekä myös annos metallimusiikin maailmaa.
Hautalalla on timanttinen taito kuljettaa tarinaa eteenpäin niin, että kauhun tunne kietoo pikkuhiljaa otettaan lukijan ympärillä. Toisina hetkinä ollaan niin vahvasti läsnä realistisessa nykyhetkessä, mutta sitten yhtäkkiä sinkoudutaankin jonnekin syvälle selittämättömän suorastaan psykedeeliseen maailmaan; Leväluhdan ytimeen. Sujuvasti vaihdellen tosi muuttuu epätodeksi, uni valveeksi ja toisin päin. Tarinan henkilögalleria on jälleen kerran kiinnostava. Sisaruspari Meeri sekä Lari ovat molemmat henkilöitä, joista haluaa kuulla lisää. Toisaalta myös heidän äitinsä sekä varsinkin Anna ovat henkilöitä, jotka luikertelevat ihon alle. Nautin suunnattoman paljon Leväluhdan maailmasta! Kirjan maailma on kaikkinensa niin rikas, että sen voisi huoletta lukea pian uudelleen ja uskon silti löytyvän taas jotain lisää lukukokemukseen.
Vapautukoot kaikki aistivat olennot kärsimyksestä.
Leväluhta solahaa Helmet- lukuhaasteessa kohtaan 4: kirjan nimessä on jokin paikka.
Tämä kirja kiinnostaa minua kovasti ja nyt, kun luin siitä tarkemmin, niin kiinnostus vaan kasvoi! Leväluhdan arvoitus on kyllä erikoinen tapaus ja olen siitä aiemmin lukenutkin. Pitänee laittaa varaus ja katsoa miten Hautala on tarinansa siihen linkittänyt.
VastaaPoista