Minna Rytisalo: Rouva C.

Minna Rytisalo: Rouva C.
Kustantaja: Gummerus 2018
Sivuja: 367

Tämä oli kaikille heille yhtä uutta, ja tuonne, luokan etuosan suljetulle ovelle he katsoivat, odottivat pelkoa tuntien rehtoria ja lehtoreita, joiden vallassa oli tehdä opettajia tästä jännittyneestä, tempoilevasta laumasta.

Tätä hän oli halunnut. Tämän takia hän oli itkenyt ja tämän tähden taistellut, tehnyt hakemuksen omin päin, kirjoittanut aineen kertomatta kenellekään ja hankkinut suosituskirjeet salassa isältä.  


Nuorelle Minnalle oli jo isän toimesta pedattu tulevaisuutta kauppiaan rouvana Kuopiossa, mutta Minnan sisällä kyti jo silloin liekki, joka vei hänet Jyväskylään opettajaseminaariin opiskelemaan opettajan ammattiin. Enää hän ei ollut isän hienosteleva Mina eikä maalaismainen Miinu. Hän oli oli nyt Minna Johnsson. Taakse jäivät niin epäonniset kosioleikit kuin valmiiksi suunniteltu elämä. Uusi elämä harjukaupungissa näyttäytyi edessä lupaavana, mahdollisuuksia täynnä. Kaiken täydentää vahva ystävyys toisen oppilaan, Floran kanssa. Vaikka he olivat erilaisia, he täydensivät toisiaan täydellisesti. Florasta Minna löysi sielunsisaren, sydänystävän, jonka kanssa saattoi jakaa arkensa asiat. Oli kuitenkin asioita, joista ei puhuttu, kuten Floran perhetausta. Vaietut aiheet olivat kuin kivikkoja, joiden yli he oppivat yhdessä hyppäämään kevein askelin. Molemmat tytöt syttyvät lehtori Canthista, mutta eri tavoin. Flora näkee Canthissa sopivan ihastuksen kohteen kun taas Minna ihailee Canthin tapaa selittää asioita ja ilmiöitä. Mutta kun lehtori Canth, Ferdinand luo katseensa Minnaan, syntyy särö Floran ja Minnan välille. Ei Minna tullut seminaariin puolisoa etsimään, vielä mitä! Juuri sellaista elämäähän hän pakeni. Minnaa kiinnosti sanojen voima, tyttöjen ja naisten asema. Mutta elämä tuo Minnan eteen haasteita, jotka saavat hänet palaamaan harjukaupungista kotiin Kuopioon. Kuitenkin elämällä on vielä yllätyksiä takataskussaan Minnaa varten ja lopulta hän päätyykin takaisin harjukaupunkiin, mutta tällä kertaa Ferdinandin vaimona, ei enää oppilaana. Vähitellen ystävyys syvenee rakkaudeksi ja yhdessä suunnitellut unelmat kodin ja elämän suhteen tuntuvatkin hetken Minnasta hyvältä. Lapsia syntyy, Ferdinand palvoo perhettään, mutta levottomuus Minnan sisällä kasvaa.

Ehkä se joillekin ihmisille riittää, se että saa alkaa tähän. Ehkä minä olen luonnonoikku kun en ymmärrä tyytyä ja asettua, Minna miettii, vääränlainen naisena ja vaimonakin, sillä Ferdinand on onnellisen oloinen ja vielä sama kuin ennen avioliittoa, hänellä on kateederinsa ja oppilaansa ja koko entinen elämä, rouva vain on tullut siihen lisäksi, mutta minun kohdallani se on toisinpäin: menetin kaiken enkä saanut näköjään mitään muuta kuin murhetta ja tylsyyttä.

Vaikka Ferdinand palkkaa Minnan avuksi kotia ja lasten arkea pyörittämään piian, Riikan, ajelehtii Minna vaihtuvien mieliajojen aallokossa kuin kaarnalaiva merellä. Minna kaipaa Floraa, heidän ystävyyttään joka ei ollut enää aikoihin ollut entisensä. Eniten Minna kuitenkin kaipaa saada tehdä jotain oikeasti merkityksellistä tämän ahtaan lapsiperhearjen sijaan. Ferdinand kannustaa vaimoaan kirjoittamaan, sillä hän tietää, että Minnan kynässä ei ollut mustetta vaan tulta. Vuodet vierivät ja lapsilauma kasvaa kasvamistaan. Kaikki olisi niin hyvin, jos Minna vain tyytyisi osaansa. Mutta jos sisällä palaa sellainen liekki, kuin hänellä, tyytyminen on yhtä kuin kuolema. Täytyy olla jotain enemmän, jotain, joka rauhoittaa tuon sisäisen roihun ja valjastaa sen käyttöön, muidenkin iloksi ja avuksi. Pitkän matkan on Minna kulkenut nuoresta tytöstä ison talon emännäksi, lapsikatraan äidiksi ja lehtorin vaimoksi. Vuodet vievät ja vuodet tuovat. Nuoren Minnan kasvu Rouva C:ksi, naiseksi jona hänet tullaan tuntemaan, ei ole helppo, kuten ei naisen osa ylipäätään tuolloin. Se on vaihdellen valoja ja varjoja, iloja ja suruja. Mutta ennen kaikkea se on suurta tunteen ja ajatuksen paloa. Loputonta oppimisen ja kokemisen nälkää.

Minna olisi halunnut jatkaa, kysyä: Etkö koskaan kaipaa muuta, ajattelua, haastetta, mielen virkeyttä, omaa aikaa, omaa järkeilyä, omia ajatuksia ja oman pään sisäistä maailmaa, riittääkö sinulle se että istut lapsi sylissä pää tyhjänä väsymyksestä tai turtumuksesta, etkö kaipaa suuria aatteita, omaa tehtävää tai paikkaa maailmassa, muutakin kuin olla syli? 

Minna Rytisalon uutuusromaanin Rouva C:n sivuilla tuo mustavalkokuvien vakavakatseinen nainen herää eloon ja millaisella roihulla! Nuoren Minnan elämisen ja oppimisen vimma suorastaan säteilee kirjan sivuilta. Lukijaa pääsee kokemaan niin mielialan nousut kuin melankolian pohjavedet Minnan mukana. Suomalainen kirjailija, uranuurtaja, lehtinainen, naisten oikeuksien puolesta puhuja. Oma tietämykseni Minna Canthista on perustunut lähinnä noihin tunnettuihin faktoihin. Määrätietoinen nainen, suurperheen emäntä. Rytisalo halusi romaanillaan lähteä pohtimaan, millainen oli nuori Minna ja millaista oli elämä nuorena emäntänä harjukaupungissa. Rouva C. ei ole elämäkerrallista vaan puhdasta fiktiota, jolla on toki todellinen esikuvansa. Myös tietyt asiat, kuten se, että Canth opiskeli ja eli elämäänsä täällä harjukaupungissa, on totta. Olen ymmärtänyt, ettei juuri ole jäänyt dokumentoitua tietoa, millainen nuori Minna oli ja varsinkin millainen oli hänen liittonsa Ferdinandin kanssa. Erityiseksi siksi minusta oli ihana sukeltaa kaunokirjallisin keinoin tuohon maailmaan. Rouva C. on vahvasti avioliittoromaani, mutta myös väkevä kuvaus vahvan ystävyyden eri sävyistä. Kuitenkin minulle lukijana merkityksellisimmäksi nousi Minnan oman ajatusmaailma, tunteiden palo ja mielialojen keinunta pohjalta korkealle. Elin ja hengitin usein Minnan ailahtelevan mielen mukana. Oman kiehtovan lisänsä kirjaan tuo se, että se sijoittuu pääosin tänne Jyväskylään. Oli ihanaa lukea pystyä mielessään sijoittamaan monia paikkoja itselle tuttuihin paikkoihin.

Rytisalo kirjoittaa varmoin, persoonallisin ottein tekstiä. Pitkät, polveilevat virkkeet vaativat varsinkin aluksi keskittymistä, mutta imaisevat mukaansa hyvin pian. Tämä tyylilaji tekee tekstistä monin paikoin ihanan lennokkaan, ilmavan. Monet sanat, lauseet ovat kuin pieniä yksittäisiä helmiä, joita tekee mieli jäädä ihastelemaan. Mielestäni Rytisalo osoittaa Rouva C:llään, miten kaunokirjallisin keinoin voi tehdä historiallisen merkkihenkilön nykyihmiselle tutuksi, jopa läheiseksi. Oma suhteeni Minna Canthiin ennen Rouva C:tä on ollut muodollinen, etäinen. Rouva C:n lukemisen jälkeen olen tuntenut levottomuutta, hengenheimolaisuutta ja jopa kaipuuta tuota merkittävää naista kohtaan. Kirkkopuiston ohimennessä jään entistä pidemmäksi aikaa katsomaan Minna Canthin patsasta ja tunnen voimakasta yhteyttä. Näen sieluni silmin tuon vakavakatseisen naisen seisomassa ovensuussa ja mietin, mitä hän sanoisi nykypäivän Minnalle, Minna Rytisalolle. Olen varma, että hän sanoisi, kuten Ferdinand sanoi vaimolleen: Kirjoita. Se on sinun lajisi.

Sijoitan upean Rouva C:n Helmet- lukuhaasteessa kohtaan 48: haluaisit ollan kirjan päähenkilö.
Tällä viikolla muuten julkaistaan kauno-Finlandian ehdokkaatkin. Rouva C:n kuuluisi olla sillä listalla.

Kommentit

  1. Minä rakastuin Minna Rytisalon tekstiin ja tietysti tarinaan. Minna Canth on ollut erityinen nainen, ehkä olisin kaivannut enemmän hänen luovuutensa kuvailua, nythän hänestä huokuu arki. Siinä arjen keskellä, suurperhettä pyörittäessä, hänestä kehittyi kuitenkin kirjailija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Canthista olisi kyllä mielenkiintoista lukea monestakin eri näkökulmasta ja "roolista" käsin tarinaa! Nyt jotenkin minuun upposituo arki ja sen kaikkinielevyys.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)