keskiviikko 19. lokakuuta 2011

David Safier: Huono karma

David Safier: Huono karma
Kustantaja: Bazar 2011
Alkuteos: Mieses Karma
Suomentanut: Tiina Hakala
Sivuja: 280

Silmäluomieni takaa havaitsin, että näky muuttui yhä kirkkaammaksi. Kuin majakan valo. Se piti myös yhä kovempaa ääntä. Korvia huumaavaa. Räväytin silmäni auki ja näin hehkuvan tulipallon, joka syöksyisi suoraan minua kohti.
Tajusin välittömästi, etten mitenkään ehtisi väistää. Niinpä ajattelin vain: "On tämäkin älytön tapa kuolla!"

Kolmekymppisellä Kim Langella on ainakin ulkopuolisten silmin katsottuna sangen täydellinen elämä: upea ura televisiossa, rakastava aviomies, suloinen pieni tytär. Todellisuus pinnan alla on kuitenkin toinen. Kim on alaisilleen ilkeä, väheksyy aviomiestään jopa niin kovasti, että päätyy pettämään häntä ja yhteinen aika suloisen tyttärenkin kanssa on Kimille harvinaista herkkua. Aina tulee jotain tärkempää. Juuri kun kaikki Kimin mielestä on kuitenkin hyvin, putoaa venäläisestä avaruusasemasta lavuaari, jonka alle Kim epäonnekseen jää. Ei mikään kaunis loppu. Kim on kerännyt maan päällä niin paljon huonoa karmaa, että hän syntyy uudelleen -muurahaiseksi. Uuteen olomuotoonsa totutellessaan hän saa hyvin pian huomata, että hänellä on pitkä tie edessään hyvän karman hankkimiseksi. Apua hän saa yllättäen kohtalotoveriltaan itse Casanovalta, joka viettää ties monettako muurahaisen elämäänsä. Itsekästä elämää viettänyt Kim palaa muurahaisen elossaan kirjaimellisesti ruohonjuuritasolle ja monista uuden olomuodon tuomista fyysisistä rajoittuvuksistaan huolimatta kokee myös yllättäviä elämyksiä.

Kakun syöminen muurahaisen makuhermoilla oli kerrassaan räjähtävä kokemus vaikka vertaa. Se tuntui paremmalta kuin yksikään orgasmi - lukuun ottamatta niitä, jotka olin kokenut ensimmäisinä vuosina Alexin kanssa, sekä sitä, jonka olin saanut viettäessäni lemmenyön Daniel Kothin kanssa.

Mutta muurahaisena elossa on omat haasteensa. Ei riitä, että yrittää hankkia hyvää karmaa, sillä jonain päivänä voi yksinkertaisesti tulla tallotuksi, auringon kärventämäksi tai vaikka joutua entisen pahimman kilpasiskonsa suuhun. Silloin ei auta kuin toivoa, että on ehtinyt kerätä sen verran hyvää karmaa, että syntyy seuraavaksi edes vähän isompana eläimenä. Kim ei kestä katsoa sivusta, miten hänen perheensä jatkaa elämää ilman häntä. Itsekkyyden rippeitä on vaikea kitkeä, sen saa Kim huomata konkreettisestikin päätyessään välillä kastemadoksi. Sinnikäs Kim ei kuitenkaan halua luovuttaa, sillä pikku hiljaa hän ymmärtää, mikä hänen elämässään oli todella tärkeintä ja kuinka se kaikki oli hänen saatavillaan, mutta hän ei arvostanut sitä. Mutta tuottavatko Kimin ja kohtalotoveri Casanovan suorastaan hurjat yritykset puuttua Kimin perheen uuteen elämään tulosta? Kuinka paljon hyvää karmaa pitää ansaita, että saa oikeasti uuden mahdollisuuden? Ja ennen kaikkea, miten se on enää mahdollista, sillä se Kim Lange, jonka muut tottuivat näkemään, makaa jo syvällä maassa arkussa mullan alla.

Huono karma kirjassa on niin raikas, hauska ja houkutteleva kansi, että se itsessään innosti lukemaan kirjaa. Toisaalta ajatus uudelleen syntymisestä ja karman vaikutuksesta elämään vähän humoristisemmassa muodossa, kiinnostivat myös. Kirjan takakansi lupaa tikahduttavia nauruja, ja kyllä, niitä sain! Huono karma on kuin villi sekoitus toimivaa chick lit:iä (joskaan ei perinteisessä muodossa, mutta tuulahduksia tuosta gengrestä), fantasiaa, hirtehistä komediaa ja absurdia maailmaa. Lukijana asettuu itsekin kuin ruohonjuuritasolle tarkkailemaan maailmaa ja tämän jälkeen voi olla vaikea suhtautua muurahaisiinkaan enää vain "tuholaisina". Kirjoittaja David Safier on tunnettu saksalainen käsikirjoittaja ja kirjasta tietyllä tavalla henkiikin sellainen elokuvamaisuus. Jotenkin tuli lukiessa sellainen jännä mielleyhtymä jopa Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille- elokuvan hauskasta absurdista maailmasta. Toisaalta päähenkilö Kimin persoonasta tuli mieleen välillä Sophie Kinsellan luoma himoshoppaaja-Rebecca, tosin hieman terävämmässä paketissa. Todellakin erilainen, virkistävä poikkeus gengressään.

"Elämässä ei ole pelättävää" - sepä vasta hienoa olisi, mutta ensin halusin tietää, kenen elämää elin. Sokean myyränkö ehkä? Emme olleet kuitenkaan maan alla, tunsin auringon lämmön. En siis ollut myyrä. Mikä sitten? Sokea lammasko? Sokea koira? Sokea kana? Löytäisinkö jyvän?


P.S: Myös Maija on lukenut tämän, hänen arvionsa voit lukea täältä!

3/5

10 kommenttia:

  1. Vaikuttaa tosiaankin virkistävältä kirjalta. Minäkin aion lukea tämän ja taidan säästellä sellaisen pakahduttavan hyvän kirjan jälkeiseen lukujumiin. Tämä nimittäin lie sellainen romaani, joka pitää otteessaan?

    VastaaPoista
  2. Katja: Kun on sellainen tosiaankin hauskan, vetävän viihdekirjallisuuden fiilis, tartu silloin tähän! Sillä tämä on tosiaan puhtaasti viihdettä, ripauksella chikc lit:iä tiettyjen ennalta-arvattavuuksien jm sille genrelle tyypillisen ominaisuuden myötä. Minulla oli niin sopiva sauma tälle kirjalla juuri nyt, että nautin tosi paljon tästä. Monien raskaiden kirjojen jälkeen on ihanan virkistävää lukea tällaista. Mutta on tämä toki vähän valtavirrasta poikkeavaa, eli vaikea arvella, mitä kukin pitää, mutta se selviää lukemalla ;)

    VastaaPoista
  3. Juuri se valtavirrasta poikkeavuus tässä innostaakin. :) Se on varmasti koko kirjan juju.

    VastaaPoista
  4. Heh, olipas tosiaan yhtenäinen ajoitus :D Douglas Adams mielleyhtymä ei ole mitenkään huono, vaikka eihän tämä ihan yhtä räiskyviin ulottuvuuksiin yltänyt.

    Käyn linkittämässä sinut juttuuni :)

    VastaaPoista
  5. Maija:Juu lähinnä tässä oli jotenkin välillä aavistus sellaista samaa hassua absurdia menoa ja tunnelmaa, vaikkei tosiaan samoihin ulottuvuuksiin toki ylläkään ;)

    VastaaPoista
  6. Voisin sanoa samaa kuin Katja, kiinnostaa ja johonkin sopivaan väliin varmaan tosi osuva kirja. Tuo kirjan alkuhan kuulostaa ihan omalta elämältä (kun kaikki menee rytinällä huonosti, mitä tapahtuu usein).

    VastaaPoista
  7. Susa, minusta tuntuu, että...;-)

    VastaaPoista
  8. PS. Kansi tosin on aivan mykistävän hurmaava!

    VastaaPoista
  9. Vau mikä kansi!

    Ja miltä kuulostava kirja! Tämän laitan ehdottomasti keväälle muistiin kun on harjoittelua ja muuta, tämä voisi olla silloin oikein paikallaan.

    Kiitos hulvattomasta arvostelusta, Susa! <3

    VastaaPoista
  10. Mari A:: Päähenkilö Kim oli kyllä ehtinyt vissiin kerätä huonoa karmaa niin paljon, että kun se venäläisen avaruusaluksen allas tippui päähän, siitä se kommelluksien sarja tosiaan alkoi :)

    Leena: Tässä on kyllä niin erikoisen hauska ja raikas kansi :)

    linnea:Laita ihmeessä tbr-listalle odottamaan sopivaa hetkeä!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)