lauantai 5. marraskuuta 2011

Sormet sahramissa - ruokaa ja kirjoja Intiasta

Seija Vilén & Anna Kortesalmi: Sormet sahramissa - ruokaa ja kirjoja Intiasta
Kustantaja: Avain 2011
Kannen valokuva: Anna Kortesalmi
Sivuja: 139

Seija Vilénin ja Anna Kortesalmen rakkaus intialaiseen ruokakulttuurin jalostui teokseksi, joka on herkullinen kurkistus niin intalaiseen keittiöön kuin myös kirjallisuuteen. Sormet sahramissa tarjoaa kotikokeille niin vaativampia kuin helpompiakin reseptejä kokeiltavaksi. Vilénin reseptit yhdessä Kortesalmen kuvien kanssa vievät lukijan kuin pienelle aikamatkalle Intiaan ja jo sivuja selatessa alkaa väkisinkin tuoksua intialaisen keittiön mausteet nenässä. Ennen reseptejä kerrotaan yleistietoa intialaisesta ateriasta, maustamisesta sekä mielestäni hyvin tärkeä asia: millä korvata erikoisemmat kirjassa mainitut mausteet, jos niitä ei löydy omasta hyllystä tai kauppareissullakaan kaupan hyllyltä? Reseptit jaetaan seuraaviin kategorioihin: Vihannekset, Kala, Lisukkeet, Juomat ja Jälkiruoat. Osat kirjan resepteistä ovat perinteisiä intialaisia ohjeita, osa taas Vilénin itsensä soveltamia tai keksimiä.

Intialainen ruoanlaitto sallii leikkimielisyyden, eikä sen ainoa malli ole intialaisravintolan riisi ja curry.

Kirjan kuvat ovat tosiaan Kortesalmen ottamia, eikä niitä ole stailattu missään studiossa vaan kaikki kuvatut ruoat ovat valmistuneet kotikeittiössä ja tulleet myöskin syödyiksi. Kuvat ovatkin kuin arkisen ruoanlaittohetken keskeltä napattuja, niissä ei ole mitään ylimääräistä kikkailua. Tietyllä tapaa se kannustaa ehkä ujompiakin ruoanlaittajia itsekin kokeilemaan vähän haastavampiakin ruokalajeja, toisaalta olisiko pieni visuaalisuuden lisäys kuvissa toiminut houkuttimenakin?


Olen itse suuri ruokakirjojen ystävä ja saatan usein vain selailla eri reseptikirjoja vaikken juuri olisikaan ryhtymässä kokkaamaan. Ensimmäistä kertaa käsissäni on ruokakirja, jossa reseptien ohella on paljon tietoa maan ruokakulttuurista sekä maahan liittyvästä kirjallisuudesta kirjailijaesittelyineen ja tekstilainauksineen, mm. kirjailijoiden omia lempireseptejä. Intia maana kiehtoo minua valtavasti, vaikka en olekaan koskaan vieraillut siellä muutoin kuin nojatuolimatkailun merkeissä. Erityisesti intialaisen keittön maailma on ollut sellainen pieni haaste minulle tutustua. Intialaista kirjallisuutta olen lukenut todella vähän, mutta omassa hyllyssä on jo odottamassa mm. Kamila Shamsien Kartanpiirtäjä, joka mainitaankin kirjassa. Ruokakirjojen ystävänä pakko todeta, että tällainen kokonaisuus on toimiva. Reseptien ohella kirjassa on paljon muutakin kiinnostavaa tietoa.

Pidän myös ns. jutustelevasta sävystä, joka reseptienkin yhteydessä on. Ei ole vain lueteltu raaka-aineita ja ohjetta, vaan reseptinkin yhteydessä on aina jotain pientä tarinaa, asiayhteyttä tms.


Koska haaveenani on ollut pitkään tutustua mm. intialaisen, thaimaalaisen ja kiinalaisen keittiön maailmoihin, halusin heti kokeilla kirjasta jotain helpohkoa ohjetta, jota voisin ajatella myös muunkin perheen syövän. Päädyin sahramiriisiin ja olikin mukava huomata, että omasta kaapista löytyi sahramia lukuunottamatta kaikki ainekset. Tosin vihreää kardemummajauhetta minulla ei ollut enkä löytänyt sitä kaupastakaan, joten käytin tavallista kardemummajauhetta hyppysellisen.




Lopputulos näkyy postauksen ensimmäisessä kuvassa, jossa on myös näkyvillä kirjan upea kansi. Perheen kuopusta lukuunottamatta kaikki muut tykkäsimme todella paljon sahramiriisitä ja ihmettelimmekin, miksi yleensäkin on tullut syötyä niin kauan riisiä ihan vain perinteisillä mausteilla, kun vähän vaivaa näkemällä voi saada jotain niin taivaallisen hyvänmakuista?

Kiitosta annan myös siitä, että ruokaa voi valmistaa hyvin ihan suomalaisistakin raaka-aineista ja lisäksi vegaanit on huomioitu mainitsemalla ohjeiden yhteydessä, sopiiko ruoka sellainenaan tai pienin muutoksin vegaanillekin. Raaka-aineissa huomioidaan myös eettisyys, esimerkiksi kehoittamalla suosimaan katkarapuja, jotka ovat  MSC- tai KRAV-sertifioituja. Kokonaisuudessaan Sormet sahramissa on monipuolinen intialaisen ruoan ystävän keittokirja tai kuten minä, intialaiseen keittiöön vasta tutustuvalle vaikka ihana lahjakirja.

Mitä voisinkaan kertoa ruoasta? Että mikään ei ole ikinä maistunut paremmalta. Että sanat paljastuvat kykenemättömiksi joka kerta, kun yritän sitä kuvailla.
Kamila Shamsie: Salt and Saffron

Sormet sahramissa on olleet myös:
Sallalla
Karoliinalla ja
Mari A.:lla

8 kommenttia:

  1. Kiva lukea arvostelu ruokakirjasta, josta joku on oikeasti kokeillut jotain reseptiäkin jo! Aina näin ei ole.

    Tämä on jo toinen arvostelu tästä kirjasta ja oma mielenkiintoni heräsi. Olen kasvissyöjä ja meillä syödään pääasiassa vegaaniruokaa, mutta tämä sopisi varmaan meillekin. Ja pienellä mielikuvituksella useimmista ruoista saa vegaanisen version.

    Tänään esimerkiksi meillä on perunoita ja nakkikastiketta. Täysin vegaanista! Eikä tähän kyllä vaadita mielikuvitusta jos on joskus kuullut sanan kasvisnakki.

    VastaaPoista
  2. Näitä teidän kokkauspostauksia on ihana lukea :). Tykkään intialaisesta ruuasta, pitäisi varmaan tutustua tähän kirjaan itsekin.

    Tuo ulkonäön "vaatimattomuus" tekee kirjasta ehkä enemmän keittokirjan kuin ruokakirjan - sen uskaltaa viedä keittiöön ;)

    VastaaPoista
  3. Vilénin blogissahan oli taustaa noista kuvista.

    Itse tykkäsin kirjasta, jossa oli myös vinkkejä intialaiseen kirjallisuuteen.

    Myöskin ruoantekovinkit tulivat tarpeeseen. Mun 'intialainen' ruokani on opittu katselemalla vierestä, ja mukavaa oppia vähän lisääkin.

    VastaaPoista
  4. hyvä kirja ehdotus.. ihan vaihtelunkin vuoksi kannattaa kokeilla

    VastaaPoista
  5. Kiitos, Susa! :)

    Katri: myös kirjan kalaosiosta löytyy reseptjä, joista voi valmistaa vegaaniversion. :)

    VastaaPoista
  6. Katri: Olen itse innokas ruoanlaittaja ja tykkään itsekin jos jonkun ruokakirjan yhteydessä on jaettu oikeita kokemuksia kirjan reseptien kokeilusta. Varmasti vegaanillekin on paljon tässä kirjassa kivoja ohjeita niin suoraan kuin sovellettunakin!

    Maria: Tuo on kyllä totta, että tätä kirjaa jotenkin helpommin uskaltaa pitää mukana siinä ruoanlaitossa vaikka vähän jotain roiskahtaisikin kirjan sivuille ;) Jotkut kirjat ovat niin viimeisen päälle stailattuja, että tuntuu ettei niitä uskalla keittiössä edes avata.

    Mari A.:Sinulla onkin ihanasti oikeaa tuntumaa ruoanlaitoon ns. paikan päältä :) Mutta voi olla tosiaan vaikea sitten jälkikäteen alkaa miettimään, että miten mikin tehtiin.

    : Kyllä, vaihtelu virkistää!

    Seija: Kuin myös, tämä on ihanan virkistävä erikoisuus ruokakirjojen maailmassa ja kun varsinkin olen kaivannut mm- intialaisesta ruoasta omaa kirjaa suomalaisella otteella!

    VastaaPoista
  7. Oli kiva lukea kokemuksiasi tästä ja ihanalta näyttää tekemäsi sahramiriisi. Pitää itsekin kokeilla!

    VastaaPoista
  8. Karoliina: Suosittelen kokeilemaan, se oli aivan ihanaa!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)