sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Camilla Läckberg: Merenneito

Camilla Läckberg: Merenneito
Kustantaja: Gummerus 2012
Alkuteos: Sjöjungfrun (2008)
Suomentanut: Outi Menna
Kannen suunnittelu: Sanna-Reeta Meilahti
Sivuja. 489

Hän katsoi äitiä kiitollisena siitä, että tämä oli pelastanut hänet eikä ollut antanut hänen vajota syvyyksiin. Mutta tunne, jonka hän näki heijastuvan äitinsä katseesta, oli inho. Hän oli siis tehnyt jotain väärin, hän oli pettänyt äidin taas kerran. Kunpa hän vain tietäisi miten. Mustelmat pysyivät käsivarressa monta päivää.

Pienessä Fjällbackan kylässä katoaa pidetty perheenisä Magnus Kjellner, kesken työmatkan, jälkiä jättämättä. Rikospoliisi Patrik Hedström kollegoineen on tehnyt kaikkensa löytääkseen miehen. Kun selviää, että kadonnut mies on juuri kohutun kirjan julkaisseen Christianin ystävä ja Christian on saanut uhkaavia kirjeitä, herää myös Patrikin kirjailijavaimon Erican kiinnostus tapausta kohtaan. Christian on Erican hyvä ystävä ja vaikka Christian itse yrittää vähätellä uhkaavia kirjeitä, herää Ericalla huoli ystävästään. Kun sitten lopulta Magnus löytyy jään alta ja selviää, että hänet on surmattu raa'asti, alkaa omia kirjojaan varten intensiivistäkin taustatutkimusta tekemään tottunut Erica tutkimaan tapausta itsekseen. Erica on vakuuttunut, että Christianille lähetetyt uhkakirjeet ja Magnusin murha liittyvät toisiinsa. Salaa yhden kirjeen Christianilta vienyt Erica antaa kirjeen Patrikille, jos hän saisi kirjeestä jotain vihjeitä lähettäjästään. Jo valmiiksi omituista väsymystä tuntevan Patrikin oloa ei helpota se, kun hän huomaa miten syvälle Erica tapaukseen uppoutuu, vaikka on viimeisillään raskaana. Kaksosia odottava Erica ei kuitenkaan ole tottunut vain olemaan paikoillaan ja edes iso maha tai uhmaikäinen kuopus eivät estä häntä tekemästä omia tutkimuksia virallisten poliisitutkimusten rinnalla. Erica on varma, että joku vihaa Christiania niin paljon, että on valmis tuhoamaan kaiken hänen ympäriltään, ennen lopullista kohdettaan, Christiania.

Tutkimusten edetessä käy ilmi, että Christian ei ole ainoa, joka on saanut uhkaavia kirjeitä. Myös kaksi hänen ystäväänsä, kiero bisnesmies Erik joka pettää viinan lumoihin joutunutta vaimoaan melkein naisen kuin naisen kanssa sekä Erikin alaisuudessa työskentelevä Kenneth, joka hoitaa syöpäsairasta vaimoaan parhaansa mukaan, ovat saaneet uhkauskirjeitä. Niin Patrik kuin Erica uskovat, että Christian tietää jotain uhkaajan henkilöllisyydestä, mutta vaikenee sitkeästi. Kun uhka lopulta konkretisoituu koskettamaan myös Christianin vaimoa ja kahta pientä poikaa, ja Christian edelleen väittää, ettei tiedä kuka häntä voisi uhata, ovat kaikki ymmällään. Selvästi Christianin ympärille liittyvä tapaus on kuin hajallaan oleva palapeli. Lopulta Erica löytää sen palasen, joka vie Christianin salattuun menneisyyteen ja siten paljastaa yllättäviä asioita. Kuka on tuo tummahiuksinen kaunis nainen, joka tuntuu liittyvän niin Christianin kirjaan kuin tapaukseenkin, sekä jonkun vaiettuihin muistoihin? Onko kuitenkin jo liian myöhäistä, sillä ...

Hän avasi silmänsä. Tuijotti kattoon ja tunsi kyynelten valuvan pitkin poskiaan. Hän oli valmis haettavaksi. Hän ei pakenisi enää.


Silmä silmästä, hammas hampaasta.

Merenneito on Läckbergin kuudes dekkari, mutta minulle vasta toinen häneltä lukemani teos. Tykästyin jo Läckbergin Saarnaajaan, mutta Merenneito räjäytti kyllä potin ja Läckberg kipusi vauhdilla dekkarisuosikkieni kärkisijoille! Merenneidossa on niin moni elementti kohdillaan näin dekkarifanin silmin: on kiehtova ruotsalainen pikkukylämiljöö, ihanan todentuntuiset henkilöhahmot ja toisessa vaakakupissa suloinen arki kun taas toisessa kylmiä väreitä selkään nostava jännitys. Pidän siitä, miten Läckberg tuo tarinaan arjen kuvailua eikä vain keskity rikokseen tai sen selvittämiseen. Erityisesti Patrikin ja Erikan perhe-elämän kuvaus tuo muutoin traagisen tarinan rinnalle tiettyä kepeyttä ja helppoutta. Merenneidossa etenee tavallaan kaksi tarinaa, kun nykyhetken tapahtumien ohella lukija pääsee näkemään myös jonkun henkilön muistoihin. Vaikka tuon henkilön henkilöllisyys selviääkin jo hyvissä ajoin ennen loppua, osasi Läckberg yllättää ainakin minut totaalisesti kirjan viimeisten käänteiden suhteen. Ja se huikean jännittävä cliffhangeri, jonka hän loppuun vielä heitti, saa minut kyllä odottamaan malttamattomana elokuussa ilmestyvää Majakanvartijaa! Vaikka Läckbergin dekkareissa ei ole suoranaisesti yhteiskunnallista otetta, on siinä isoja teemoja, jotka  tuovat tarinaan lisää syvyyttä, tehden siitä paljon enemmän kuin vain dekkaritarinan: traumaattisten tapahtumien vaikutus ihmisen psyykkeeseen, pettäminen parisuhteessa, vanhemmuuden myötä syntyvät pelot ja epävarmuudet sekä ylipäätään ihmisen inhimillisyys elämän eri haasteista selviytyessä.

Merenneito on luettu monessa blogissa ja tässä muutamia linkkejä arvioihin. Jos haluat omasi listaan, lisään mielelläni kun kommenttiboksiin jätät linkkiä juttuusi!

Leena Lumi
Lumiomena
Ankin kirjablogi
Nenä kirjassa
anni. M

Tästä piste Ikkunat auki Eurooppaan-haasteeseen!

9 kommenttia:

  1. Merenneito on minulle tärkeä kirja siinä mielessä, että se palautti intoni dekkareihin - tai no, minulle riittää 2-3 dekkaria vuodessa, mutta Merenneito katkaisi vajaan 10 vuoden dekkaritauon. :)

    Pidin kirjasta ja odotan innolla Läckbergin tulevaa romaania. Mutta minua Merenneito ei päässyt yllättämään, arvasin muutaman keskeiskuvion melkein heti. Se söi hieman oman lukukokemukseni lumoa, mutta lajissaan Merenneito on koukuttava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten minulla on mennyt kokonaan ohi näihin vastaaminen!!

      Minäkin odotan kyllä innolla Läckbergin syksyllä ilmestyvää!

      Poista
  2. Merenneito oli minusta mielettömän hyvä dekkaripaketti, muistan viime kesänä että väitin ripustavani pyykkiä mutta itseasiassa olikin pakko lukea Merenneito loppuun. Mies ihmetteli että menipä pyykkien kanssa pitkään... Koukuttava kirja siis! Ja se cliff hanger... Odotukset ovat korkealla seuraavan kirjan suhteen, onneksi se ilmestyy ihan pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli sen luokan dekkari, että minäkin luin tätä kyllä ahmien vähän joka paikassa missä vaan saatoin lukea ;)

      Poista
  3. Susa, teen jossain vaiheessa listan elämäni dekkarikympistä ja siinä on mukana Mereneneito. Tässä kirjassa on kaikki niin kohdillaan, että melkein mykistyy. Arvaa odotanko Camillan seuraavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanos muuta, kuten omassa arvostelussasi kirjoitit, minullekin on kyllä alkanut muodostua Läckbergistä jo parin kirjan perusteella suosikki..kenties jopa ohi Cornwellin...Seuraava Cornwellin kirja ratkaisee paljon ;)

      Poista
    2. Jos katsot viimeistäni eli Uhrilahjaa ja sen kommentteja, niin lataan Saralle kaiken, mitä nyt olen mieltä Cornwellista....huoh.

      Läckberg on epätasainen, tai ollut tähän asti ainakin. Ehkä hänellä on itsellkäkin jo paineita tämän Mereneidon jälkeen. Jännitän hänen syksyn uutuuttaan ihan todella.

      Poista
  4. Minäkin tykkäsin tästä tosi paljon, vaikka en dekkareita juuri luekaan. En minäkään malttaisi odottaa sitä seuraavaa, jäihän tuo sen verran jännään kohtaan.

    http://ootaluenekaloppuun.blogspot.fi/2011/11/camila-lackberg-merenneito.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vaan jäänytkin jännään kohtaan ;) Lisään sun arvostelun linkkilistaan!!

      Poista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)