Lukutoukan kootut tunnustukset

Ei, älkää pelätkö, en ole haastamassa ketään nyt yhtään mihinkään, vaan aion avautua vain itse. Toki siinäkin voi olla haastetta jo kerrakseen lukijoille, jos jaksatte postauksen loppuun asti. Nyt on kuulkaa niin, että minulla on mielen päällä monta asiaa ja säästääkseni teidät kymmeneltä eri postaukselta, aion tehdä tunnustukseni tässä nyt, yhdellä kertaa.

Ihan ensin on tunnustettava, että minä olen kuulkaa jumissa Ian McEwanin kanssa. Noin niin kuin symbolisesti vain. Meillä on lukupiirin kirjana Sovitus, jonka olen nähnyt elokuvana ja pidin siitä kovasti. Niinpä päätin ehdottaa sitä yhdeksi lukupiirimme kirjaksi. Mutta voi että. Tapahtumarikkaan ja runsaan Kirotun Istanbulin jälkeen minulla on nyt joko asennoitumisvaikeuksia toiseen äärilaitaan eli hyvin kuvailevaan ja hidastempoiseen kerrontaan, tai sitten on vain selkeä lukujumi. Olen jutellut kirjan alusta useamman kanssa ja moni on sitä mieltä, että se hidas alku on haastava ja melkein raivostuttavankin hankala. Elokuvasta tiedän kuitenkin kirjan juonen ja tiedän myös, että alun jälkeen tyyli muuttuu ja kirja imaisee mukaansa. Ja kahden aikaisemmin lukemani McEwanin perusteella olen melko varma, että tulen pitämään tästäkin. Mutta voi kumpa tämä jumi vähän helpottaisi! Sanokaa kirjan lukeneet, että helpottaa!

Senkin tunnustan, että oli aika mukavaa, kun Sarah Watersin Vieras kartanossa voitti meidän bloggaajien Globalian äänestyksen! Kirja oli hilkulla päästä omalle kuuden ehdokkaan listalle, mutta päädyinkin antamaan sille erityismaininnan, koska selvästi luin viime vuonna niin monta hyvää käännöskirjaa, että lopulta kuudenkin ehdokkaan päättäminen oli melkein mahdoton tehtävä. Kurkatkaapa muuten kirjan jo lukeneet aikaisemmin aloittamaani Vieras kartanossa- juonikeskusteluun! Siellä saa luvan kanssa jutella kirjan käänteistä. Globalian tuloksista löytyy muuten tarkemmin tietoa Karoliinan Kirjavasta kammarista.

Aikeissa on ollut jo tovin myös tunnustaa, mutta aina se on unohtunut, että kylläpä kuulkaa lämmitti mieltä, kun mm. Lapin kansa sekä Aamulehti olivat vuodenvaihteessa nostaneet jutussaan Ensi vuoden uutiset kirjablogit yhdeksi ilmiöksi, jotka tänä vuonna tulevat nousemaan otsikoihin! Kohta 5: Kirjablogit nousevat kukoistukseen! Sinne niin vaan nätisti kaikkien isojen poliittisten, taloudellisten ja Olympialaisiinkin liittyvien asioiden rinnalle oli nostettu kirjablogit. Ja erityisen hyvässä valossa nimenomaan. Ja voin kertoa, että allekirjoittanut oli pyllähtää pyrstölleen, kun kuuli että tämä oma pieni piskuinen, mutta niin rakas blogi oli päässyt tuohon juttuun mukaan. Hienointa kuitenkin jutussa oli se, että kirjablogit saavat yhä enemmän sijaa kirjavaikuttajien joukossa. Sehän on toki jo selvää, että kirjablogeista puhutaan jo nyt, mutta tietenkin on aina kivempi mitä enemmän ;) Selvittelin vähän noita lehtileikkeiden lainaamisen/kuvaamiseen liittyviä kuvioita ja ymmärtääkseni on oikeus julkaista ote lehtijutusta, jos se koskee itseä. Joten, tässä pätkä jutusta:

Ja en minä vielä lopettanut, nyt kun vauhtiin pääsin. La petite lectrice- blogin ihana Katri heitti minullekin blogeissa paljon jo kiertäneen Jos minä saisin valita-haasteen. Olen pyöritellyt kysymystä mielessäni useina päivinä aina hetken aikaa ja päätin yrittää tiivistää omat vastaukseni kolmeen...todellakin vain kolmeen! Ja päätin myös jättää siksi ne tietyt itsestäänselvyydet pois tällä kertaa, sillä eikö meistä jokainen nyt oikeasti toivoisi maailmanrauhaa, nälänähädän loppumista ja sitä, että itse kukin kohtelisimme toisiamme kunnioituksella ja välittäen? Tai ainakin minä toivon. Niinpä kolme vastaustani ovat omaan tähän hetkeen liittyviä:

Jos minä saisin valita....

...niin jokaisella ihmisellä olisi päivässä edes yksi sellainen hetki, jolloin saisi puhtaan itsekkäästi toteuttaa itseään ja siten saada hyvää mieltä ja oloa. Toiselle se voi olla hetki liikunnan parissa, toiselle hetki lukea ihan rauhassa tai toiselle vaikka hyvä elokuva...Tärkeintä olisi kuitenkin se, että hektisenkin tai raskaan arjen keskellä emme unohtaisi kuunnella omiakin toiveitamme ja tarpeitamme. Onnellinen ihminen voi hyvin!

...oppisin oikeasti tajuamaan jotain niistä neulomusohjeista ja osaisin neuloa villasukkia ja lapasia. Tekisin kaikille ystävilleni sellaiset käsin ja jalkojen lämmikkeiksi.


...jokainen tänään nukkumaan käydessään voisi ajatella, että olipa hyvä päivä!

Kirja-arvosteluja ei ole tänä viikonloppuna blogissani luvassa, sillä aion tahkota tuon Sovituksen kanssa nyt tovin jos toisenkin ja ainakin nauttia myös tästä huikean kauniista talvisäästä (postauksen alussa oleva kuva on keskiviikkona ottamani), käydä äänestämässä, näprätä kieli keskellä suuta VIHDOINKIN oppimiani isoäidin neliöitä ( no joo, ovathan ne vielä aika muotopuolia, mutta katsotaan tekeekö harjoitus mestarin!), katsoa keräämiäni upeita BBC:n British classics-sarjoja DVD:ltä ( Talo jalavan varjossa, Erään avioliiton muotokuva, Northanger Abby, Aristokraatit jne). Mitä sinä aiot tehdä viikonloppuna?