Kustantaja: Wsoy 2011
Alkuteos: Sager hyss & äventyr
Suomentaneet: Vappu Vainio, Irmeli Järnefelt, Kristiina Rikman, Aila Meriluoto, Laila Järvinen, L. Aro, Riitta Mäyrälä
Kuvittaneet: Ingrid Van Nyman, Ilon Wikland, Björn Berg, Hans Arnold, Kristiina Digman, Marit Törnqvist
Sivuja: 189
-Nyt ajamme huvipuistoon. Haluatko ohjata linja-autoa?
- En tiedä osaanko, minä sanoin. Ajattelin näet, että se on vielä vaikeampaa kuin raitiovaunun ohjaaminen.
-Ei merkitse mitään, sanoi Herra Liljanoksa- -Ei se merkitse mitään Hämäränmaassa. Ja hups vaan, niin siinä seisoi punainen bussi, ja minä kiipesin rattiin ja poljin kaasua.
Uskaltaisin varmaan väittää, että jokainen meistä aikuisista on jollain tavalla ollut lapsuudessa tekemisissä Astrid Lingrenin hurmaavien ja hauskojen satujen kanssa. Meillä koulussa luettiin mm. Ronja Ryövärintytärtä, tv:stä muistan katsoneeni Katto Kassista ja kirjoista lukeneeni itse niin Peppi Pitkätossusta kuin Eemelistäkin. Nyt vasta aikuisena olen ylipäätään tiennyt mm. koskettavan Punasilmäisen lohikäärmeen, ihanan Marikin ja kauniin Kultasiskoni olemassa olosta. Satuja, seikkailuja ja kepposia- kokoelma kerääkin yhteen niitä monille tuttuja satuja kuin monelle varmasti vähän vieraampiakin. Osa saduista on yksittäisiä tarinoita isommista kokonaisuuksista ja osa taas omia kokonaisuuksia.
Eri satujen myötä keskenään hyvinkin erilaiset kuvitukset nousevat
voimakkaasti kirjasta esille. Pepissä on ihanan värikylläinen ja
yksityiskohtainen kuvitus, joka on syntynyt Ingrid Vang Nymanin kynästä,
kun taas herkässä Hämäränmaassa on taas utuisen vesivärimäinen
Marit Törnqvistin kuvitus. Pidän tätä ominaisuutta kokoelmakirjan
yhtenä rikkautena, sillä kun jokainen satu on myös kuvitukseltaan
selkeästi omanlaisensa, jaksaa paksukin kokoelma kiinnostaa alusta
loppuun. Toisaalta yksi vahvuus mielestäni on myös siinä, että sadut
ovat luonteeltaan, tunnnelmaltaan niin erilaisia. Lukija saa nauraa
hulvattomille Pepille ja Eemelille, kun taas Hämäränmaassa -satu tuo
vähän surullisiakin tunnelmia.
Meillä on nyt luettu tätä iltasatuna toista viikkoa ja esikoisen lisäksi minäkin olen aika ihastuksissani! Esikoinen on tykästynyt erityisesti Hämäränmaahan ja haluaisi kuunnella sen useampaankin kertaan. Itse olen lumoutunut erityisesti Kultasiskosta, Marikista, Punasilmäisestä lohikäärmeestä kuin Hämäränmaastakin, ai että! Harmittelin ensin sitä, että nämä ihanat sadut ovat livahtaneet minulta lapsuudessa ohi, kunnes tajusin; ei vieläkään ole liian myöhäistä! Kyllä aikuinenkin voi uppoutua ennakkoluulottomasti sadun maailmaan ja nauttia, helliä sydäntään. Olen vahvasti sitä mieltä, että koskaan ei saisi olla liian vanha lukemaan satuja, ei koskaan! Tämä Lindgrenin satujen kokoelma on aivan ihana kirja monella tapaa. Ja tämä on muuten ensimmäinen kirja, josta esikoinen jaksoi kuunnella kiinnostuneena pitkät sadut aina loppuun saakka! Sen sijaan kuopus, vähän vajaa kolmevee puolestaan kuunteli sieltä täältä ja huuteli välillä omia kommenttejaan " hei tuo setä lentää !!" En ole antanut pisteitä lastenkirjoille, mutta nyt on pakko antaa ja vieläpä täyden 5 pistettä, tämä on niin ihana!
Lukekaa ihmiset satuja, isot ja pienet! Nuoret ja vanhat! Ne tekevät hyvää sydämelle ja mielelle!
5/5
Tuo on varmasti ihana kokoelma! Kuten toisaalla jo mainitsin, minullekin monet Lindgrenin lyhyemmistä saduista ovat tulleet tutuiksi vasta aikuisiällä, ihania löytöjä nuo Kultasiskot ja muut!
VastaaPoistaKokoelma on tosiaan aivan ihana! Ja nimenomaan, aikuisenakin voi vielä hurmaantua saduista, ja pitääkin ;)
PoistaIhanan oloinen kokoelma :)
VastaaPoistaMä olen päättänyt, että jos meitä siunataan tyttölapsilla, niin nimiksi tulee Astrid ja Ronja. Ronja ryövärintytär oli yksi lemppari satuhahmoistani lapsena ja Astrid suosikki satukirjailijani :) Sopisivat nimet vielä hyvin mieheni saaristolaistaustaan!
Minä muistan ekaluokkalaisena ajatelleeni, että jos saan joskus tytön, hänen nimeksi tulee Ronja ;)
PoistaHyvin puhuttu! Minä en lakannut lukemasta satuja edes teini-iässä, miksi lakkaisin nytkään? Lindgren on minulle yhtä rakas kuin (ainakin) miljoonalle muulle suomalaiselle. Kultasiskoni on jostain syystä jäänyt minulta välistä. Taidanpa siis hankkia tämän pukinkonttiin "lapsille" :D
VastaaPoistaNiinpä! Sadut tekevät hyvää aikuisenkin sydämelle, väitän mä!
PoistaTämä on ehdottomasti hankkimisen arvoinen, koko kokoelma, mutta vinkkaan Elma Ilonalle, että ihana Kultasiskoni löytyy myös itsenäisenä kuvakirjana ja siitä otettiin viime vuonna uusintapainos, joten löytynee vielä kaupoistakin. :)
PoistaIhana Lindgrenin kokoelma, tämä täytyy hankkia! Olen löytänyt viime aikoina kirpputoreilta ja antikvariaateista useamman Lindgrenin kirjan. Viimeksi kirjoitinkin, kun löysin Eemelin ja Liinan poskihampaasta hauskan tarinan. Marikkiin en ole ehtinyt muuten vielä tutustua, mutta lukulistalla on! Olen samaa mieltä, satuja kannattaa lukea lapsista vanhuksiin :)
VastaaPoistaOi, hienoja löytöjä olet tehnyt kun olet löytänyt Lindgreniä kirppariltakin!
PoistaAstrid Lindgren on ihana. Harva kirjailija on saanut minut yhtä usein nauramaan ja itkemään.
VastaaPoistaLindgrenin tekstissä on paljon sellaista aikuistakin puhuttelevaa, huvituttavaa ja liikuttavaakin!
PoistaIhan liikutuin siitä, miten olet löytänyt ja ilahtunut ikisuosikkini Lindgrenin saduista vielä aikuisenakin! Minä en tahdo löytää häneltä enää uutta, mutta rakastun vanhoihin tuttuihin joka kerta uudelleen, ja olen samoin tosi iloinen, kun meidän Stellakin on näihin ihastunut nyt. :)
VastaaPoistaLapsena suurimmat suosikkini olivat juuri Marikki, Melukylän lapset sekä Saariston lapset, ja yksittäisistä saduista Kultasiskoni. Vähän vanhempana aloin lukea yhä innokkaammin Kultasiskon tapaisia, koskettavia Lindgrenin satuja. Punasilmäisen lohikäärmeen lisäksi suosittelen esim. Päivärinne- sekä Soittaako lehmus, laulaako satukieli -satuja. Ai että!