Markus Zusak: Kirjavaras

Markus Zusak: Kirjavaras
Kustantaja: Otava 2008
Alkuteos: The Book Thief 2005
Suomentanut: Pirkko Biström
Kannen kuva: Jeff Cottenden
Sivuja: 558

*** PIENIÄ LISÄTIETOJA***
Joskus tulen liian aikaisin. Hätiköin,
ja jotkut ihmiset tarrautuvat elämään
    odotettua pitemmäksi aikaa.

On vuosi 1939, talvi. Sodan runtelemassa maassa, Saksassa, pysyy kuolema kiireisenä. Noutaessaan taas erästä pientä lasta, kiinnittää kuolema huomiota kuolleen pojan siskoon, Lieseliin. Vastoin kaikkia tapojaan kuolema jää seuraamaan tyttöä ja pääsee todistamaan kun Liesel veljensä hautajaisissa varastaa ensimmäisen kirjansa, Haudankaivajan käsikirjan.

Liesel päätyy sodan monessa perheessä aiheuttaman ahdingon myötä kasvatusperheeseen Münchenin laidalle. Jokin tuossa sinnikkäässä, kirjan varastaneessa tytössä tekee kuolemaan niin suuren vaikutuksen, että se päätyy seuraamaan Lieselin vaiheita toisen maailmansodan keskellä. Kasvattikotinsa kellarissa Liesel opettelee lukemaan kasvatti-isänsä avulla ja uppoutuu yhä syvemmälle kirjojen maailmaan. Siinä missä vääränlaisia kirjoja poltetaan kaduilla rovioilla, Liesel neuvokkaana löytää paikkoja, joissa voi lukea kiehtovia kirjoja...ja joskus poimia niitä mukaansakin.

Kirjojen tarjoaman pakopaikan ohella Lieselin elämään tuo sisältöä naapurinpoika Rudy, mutta myös kellariin piilotettu juutalainen Max. Lieselin kautta kuolema näkee kaiken kurjuuden keskellä toivonkin värejä, mutta joutuu myös miettimään oman työnsä mielekkyyttä. Mutta kukapa hänen tilalleen tulisi? Työnsä luonteesta huolimatta kuolemakin näke ympärillään sodan järjettömyyden tuoman epätoivon, mutta selvitäkseen joutuu kääntämään ajatuksensa muualle. Lieselin tarinan kertominen muistuttaa niin itse kertojaa kuin kuulijaakin olemassaolon ainutlaatuisuudesta. Olivatpa olosuhteet ihmisen ympärillä mitkä tahansa, kaunis sielu ja utelias mieli voivat olla matkaseuralaisistamme ne tärkeimmät.

Kirjavaras on ollut jo pidemmän tovin hyllyssä odottamassa lukemistaan. Se löytyy myös TBR 100-listaltani. Kirja valikoitui lukupiirimme kirjaksi ja näin ollen tuli vihdoin lukuun. Olen lueskellut tässä aikojen saatossa ylistäviä juttuja kirjasta, joten toki omatkin odotukset olivat kirjalle kohtuulliset. Toisaalta osasin odottaa, ettei kirja ole aihepiiristään huolimatta kirjoitettu kovin rankasti ja koska olen lukenut tosipohjaisia tarinoita natsi-Saksasta, mietin miten kevyempi kerronta minuun uppoaa. Myönnän, että alun kanssa oli vähän hankalaa, koska kuolema kertojana ja tietty vahva "yritteliäisyys" tekstissä häiritsi. Kuoleman omat pienet "välispiikkaukset/huomiot" pitkin tekstiä pätkivät lukemista alussa. Kun pääsin kerronnan erilaiseen rytmiin, sitten se kyllä veti ja sai huomioni. Kuoleman käyttäminen kertojana teki kuolemasta jotenkin inhimillisen. Toisaalta Lieselin tarinan kertominen ikäänkuin ulkopuolelta etäännytti sopivasti sinällään rankasta aiheesta. Tämä toki toimi minulla myös niin, että paikoin kirja tuntui aiheeseen nähden ehkä liiankin kevyeltä kerrontansa/kertojan myötä, ristiriitaista, tiedän! Ehkä olen tämän aihepiirin kirjoissa tottunut siihen että tarina vihlaisee syvältä sisimmästä ja vetää ihon kananlihalle. Kyllä Kirjavaraskin kosketti ja vaikutti, muttei ihan niin paljon kuin olin olettanut. Silti pidin siitä aika tavalla ja hassua kyllä, nyt kun kirjan lukemisesta on jo joitakin viikkoja, tarina nousee voimakkaammin mieleen kuin heti lukemisen jälkeen. Kiehtovinta antia lopulta Kirjavarkaassa oli minulle kuoleman rooli kertojana ja jotenkin inhimillisenä sivustakatsojana.

                                                               *** PIENI TEORIA***

Ihmiset panevat merkille päivän värit vain sen alkaessa

ja päättyessä, mutta minulle on ilmiselvää,

että päivä koostuu lukuisista sävyistä ja vivahteista,

jotka sulautuvat toisiinsa vuoron perään sitä mukaa kuin hetket

kuluvat. Jopa yksi ainoa tunti voi sisältää tuhansia värejä.

Vahamaisen keltaisia, pilvisyljen täplittämiä sinisiä.

Synkkia pimeyksiä.

Pidän työssäni huolen että huomaan ne.