Renée Knight: Kenenkään ei pitänyt tietää

Renée Knight: Kenenkään ei pitänyt tietää
Kustantaja: Otava 2016
Alkuteos: Disclaimer (2015)
Suomentanut: Arto Schroderus
Sivuja: 319 (ennakkokappale)

Kirja kutsui häntä pidemmälle, houkutteli kääntämään sivuja, edemmäs ja edemmäs, kunnes hän tajusi olevansa satimessa. Sanat kimpoilivat hänen aivoissaan ja iskivät sydänalaan yksi toisensa jälkeen. Aivan kuin ihmisiä olisi vyörynyt jonossa laiturilta metrojunan eteen, eikä hän avuttomana kuljettajana voinut mitenkään estää kohtalokasta törmäystä. Oli myöhäistä jarruttaa. Paluuta ei ollut. Catherine oli vahingossa löytänyt itsensä kirjan sivuille kätkettynä.

Sen piti olla vain viaton kirja, jonka lukeminen rentouttaisi Catherinea. Järkytyksekseen hän saa kuitenkin todeta, että salaisuus jonka hän on pitänyt vain itsellään pian parikymmentä vuotta, on päätynyt nyt kirjan sivuille. Paniikissa Catherine yrittää miettiä, miten kirja on päätynyt hänelle, onko joku käynyt heidän kotonaan. Kun Catherine saa kuulla pojaltaan hänen lukevan samaa, lahjaksi saamaansa kirjaa, tietää hän olevansa satimessa. Kuka voi tietää Catherinen menneisyydessä tapahtuneesta asiasta ja miksi hän haluaa tuoda sen julki vasta nyt? Pelko alkaa suistaa Catherinea raiteiltaan ja hänen puolisonsa ihmettelee, mikä Catherinea oikein vaivaa. Miksi hän nousee öisin valvomaan? Onko menneisyys saanut Catherinen vihdoin kiinni?

On jo valoisaa, ja Catherine on aivan uuvuksissa. Jäsenet ovat raskaat, niin painavat, että tuntuu kuin kaikki hänen huomansa tee olisi valunut suoraan käsiin ja jalkoihin painolastiksi.Hän on pehmeä, turvonnut, vetinen möykky. Liikkuessaan hän kuulee nesteen loiskahtelevan sisällään. Myös hänen mielessään kuohuu: hallitsemattomat mielikuvat ja pohjamudista nousseet muistot paiskovat ajatuksia edestakaisin eivätkä suostu kaikkoamaan.

Globe and Mail on kritiikissään todennut Renée Knightin Kenenkään ei pitänyt tietää teoksesta: " Tässä trillerissä kysymys kuuluu miksi, ei kuka tai miten, ja se esitetään äärimmäisen vakuuttavasti." Mielestäni tuohon on kiteytetty todella hyvin teoksen idea. Tarinaa kertoo minä-muodossa ensin mysteerihenkilö, jolla on tietoa Catherinen menneisyydestä. Samaan aikaan tarina etenee myös Catherinen silmin mutta kolmannessa persoonassa kerrottuna. Tämä vaihteleva kerronnanmuoto tekee oman kiehtovan lisänsä kirjaan. Aika pian selviää, kuka minä-kertoja on ja lukija saattaa jo hetken harmitella, että tässäkö tämä nyt oli? Että kaikki on jo selvää ennen kuin puoliväli on kunnolla ylitetty. Mutta vähänpä lukija tietää. Vetävä ja koukuttava teksti vaatii kääntämään ahnaasti sivu toisensa jälkeen siitä huolimatta ja ennen kuin lukija tajuaakaan, häntä on kalautettu yllätyksen halolla päähän.

Mielestäni Knightin teos asettuu aika luontevasti esimerkiksi Gillian Flynnin ja Paula Hawkinsin psykologisten trillereiden joukkoon. Kirjojen joissakin päähenkilöissä on aina vähemmän pidettäviä, suorastaan välillä jopa vastenmielisiäkin henkilöitä. Toisaalta psykologinen lataus on aika voimakas ja jossain vaiheessa tarinaa lukijan jalkojen alta vedetään matto tehokkaasti. Sinällään Kenenkään ei pitänyt tietää ei nouse genressään mitenkään ylitse muiden, mutta onnistuu kyllä lunastamaan paikkansa joukossa. Ehdottomasti psykologisten trillereiden ja pageturnereiden ystäville!