Elisabeth Norebäck: Sano että olet minun

Elisabeth Norebäck: Sano että olet minun
Kustantaja: Like 2018
Alkuteos: Säg att du är min 2017
Suomentanut: Ida Takala ja Sirje Niitepõld
Sivuja: 408

Olen haaveillut tästä päivästä. Kuvitellut, millaista se olisi. Miltä se tuntuisi, mitä sanoisin. Ei sen kuulunut mennä näin. Ja se sattuu enemmän kuin olisin pystynyt kuvittelemaan.
Makaan lattialla. Jalat koukussa, käsivarret polvien ympärillä.
Hengitä sisään. Hengitä ulos.
Hän on palannut.
Hän elää.

Tai näin ainakin luulee nelikymppinen psykoterapeutti Stella Widstrand, kohdatessaan nuoren naisen, Isabelle Karlssonin. Stella on ollut aina vakuuttunut, että yli 20 vuotta sitten kadonnut Stellan ja Danielin pieni Alice-tytär on elossa, jossain. Teinirakastavaisten Stellan ja Danielin suunnitelmiin ei kuulunut tulla vanhemmiksi vielä siinä iässä, mutta Alicen tulo muutti kaiken. Jos raskausaikana Stella tiesi, että hän haluaa pitää vauvan ja vain se oli tärkeää. Kaikki muu sai odottaa. Vastoin muiden odotuksia ja epäilyjä, tuoreet vanhemmat pärjäävät hyvin pienen vauvansa kanssa. Kunnes sitten eräs kesäinen päivä suistaa heidän maailmansa radaltaan. Stella jättää Alicen nukkumaan vaunuihinsa puiden katveeseen, ja vaunuille palatessaan Alicea ei näy missään. Alicea etsitään intensiivisesti, mutta turhaan. Osa arvelee, että vaunut ovat kaatuneet ja Alice on kontannut esimerkiksi veteen ja hukkunut. Osa epäilee, että Stellalla on jotain tekemistä Alicen katoamisen kanssa. Vuodet kuluvat ja Alice pysyy kateissa. Stella opiskelee, tapaa Henrikin ja lopulta syntyy Milo-poika. Elämä tuntuu kulkevan tuttuja turvallisia uomiaan, mutta Stellan kuvitelmat Alicen näkemisestä vievät hänet välillä jopa psykiatriselle hoitoon. Stella oppii kuitenkin hallitsemaan paniikkiaan ja ahdistustaan, elämään hyvää elämää Henrikin vaimona, Milon äitinä ja arvostettuna psykoterapeuttina. Kunnes...

Vuosien työn ansiosta olen rakentanut elämäni uudelleen, päässyt siihen, missä olen nyt. Mutta vaikka olen jättänyt kaiken tapahtuneen taakseni, en ole unohtanut. Ei sellaista voi koskaan unohtaa.
Makaan lattialla. 
Jalat koukussa, käsivarret polvien ympärillä.
Hengitä sisään. Hengitä ulos.

Parikymppinen Isabelle Kalrsson astelee Stellan vastaanotolle omien sisäisten riivaajiensa kera. Hänen rakas isänsä on kuollut ja suhde äitiin on kaikkea muuta kuin hyvä. Isabelle kokee vahvaa ulkopuolisuutta kaikessa ja yrittää opinnoissaan sulautua joukkoon ja saada opiskelukavereilta sitä hyväksyntää ja normaaliuden tunnetta, jota hän niin kovasti kaipaa. Isabelle vaikuttuu Stellan kyvyistä ja lupaa osallistua Stellan ehdottamaan ryhmäterapiaan. Isabellen sisimmässä on niin paljon kaikkea, joka vaatii ulospääsyä, huomioimista. Ehkä ryhmäterapiassa hän uskaltaa kertoa, mitä todella ajattelee asioista.

Istun uudelleen alas. Toivon, että elämäni olisi toisenlaista. Että kuuluisin joukkoon ja olisin aivan kuin kaikki muutkin. Ettei minussa olisi pimeyttä. Ettei minun tarvitsisi enää kätkeytyä. Mutta mikään minun elämässäni ei muistuta muiden elämää.

Elisabeth Norebäckin esikoisteos Sano että olet minun sukeltaa aika vaivattoman oloisesti genrensä edustajien joukkoon sankkaan. Joku taikahan siinä tuntuu olevan, että erityisesti Ruotsissa tunnutaan osaavan dekkareiden ja ennen kaikkea psykologisten trillerien tekeminen. Olin ehtinyt ennen kirjaan tarttumista nostattaa itsessäni jo aikamoiset odotukset kirjaa kohtaan. Ensimmäiset sata sivua menivätkin suorastaan ahmien. Mutta sitten mieltäni alkoi kalvaa tunne, että "tässäkö on kaikki, että juonenkulku on tosiaan niin kuten arvelen.." Ystäväni kuitenkin kehoitti jatkamaan ja sanoi, että jippoa on luvassa. Luin kirjan loppuun ja kyllähän se sellainen perushyvä trilleri on joka tapauksessa, vaikka näköjään juonikuvio ei minulle tarjonnutkaan ylläreitä. Norebäck kirjoittaa sen verran koukuttavasti. Aihe, mistä hän kirjoittaa, lienee jokaisen vanhemman painajainen. Se tuo näin äitinä kirjaa lukiessa oman tunnelmansa kirjaan. Norebäck kertoo tarinaan niin Stellan, Isabellen kuin Isabellen äidin Kerstinin äänellä. Stellan päiväkirjamerkinnät mm. ajalta jolloin hän odotti Alicea ja kun Alice oli jo kadonnut. Niiden myötä nykyhetki ja menneisyys linkittyvät vahvasti toisiinsa. Suosittelen kyllä lämpimästi tätä esikoistrilleriä genren ystäville, vaikka itsellä lukukokemus jäikin aavistuksen pliisuksi lopulta.

Kannattaa kurkata esim. Annikan, Leenan sekä riitta k:n postauksen kirjasta!

Helmet-lukuhaasteessa päätin sijoittaa kirjan kohtaan 32: kirjassa käydään koulua tai opiskellaan