Lars Wilderäng: Tähtikirkas

Lars Wilderäng: Tähtikirkas
Kustantaja: Jalava 2017
Alkuteos: Stjärnklart 2014
Suomentanut: Sirpa Parviainen
Sivuja: 488

" Oletko sinä ihan tärähtänyt?"
" Sekopää !"
" Hullu !"
" Jätä minut rauhaan !"

Lopulta Anna luovutti. Ihmiset eivät halunneet kuulla, eivät halunneet tietää. He halusivat vain elää omassa, pienessä kieltämisen kuplassaan. Hänen pitäisi keksiä toinen keino tavoittaa ihmiset. Ripustaa julisteita, järjestää kokouksia.

Melkein kolmekymppinen koodari Anna ei ole ainoa, joka havahtuu tajuamaan, ettei ympäri Ruotsia piinanneet sähkökatkokset ja elektroniikan oikkuilut ole enää pikku juttu. Kuitenkin hämmästyttävän moni ihminen ei tunnu ymmärtävän miten vakavasta asiasta on kyse. Muutokset alkavat niin pikkuhiljaa, ettei pelkkä kännykän oikkuilu tunnu vielä vakavalta. Elektroniikan kyllästämä ihmiskunta on tottunut myös siihen, ettei elektroniikka aina toimi kuten pitäisi. Puhelinhuollossa aletaan vähitellen ihmetellä rikkinäisiä kännyköitä, joiden sisältä pelmahtaa omituista pölyhiukkasta. Preppausta harrastava barista Filip on kyllä jo pidemmän aikaa varustautunut mahdollisiin hätätilanteisiin, mutta kun todellinen kaaos iskee päälle, onko preppauksesta ollut mitään hyötyä? Poliisina toimiva Peter ei kaihda kovimpiakaan keinoja työtään toteuttaessaan, ja suorastaan nauttii kaaoksen tuomasta uudesta epäjärjestyksestä kaduilla. Porvariperheen isä Magnus tuntee olonsa kumman heikoksi, auto lakkaa toimimasta eikä julkinenkaan liikenne tunnu toimivan. Kansanedustaja Maria ei odottanutkaan, että kesällä eduskunnassa olisi juurikaan väkeä, mutta alkaa ihmetellä vasta kun mitkään koneet eivät tunnu toimivan. Majuri Gustav odottaa, milloin hänen partionsa saa kutsun Afganistaniin samalla kun valmistelee kotona toista lastenhuonetta tulevalle kuopukselle. Samaan aikaan Afganistanissa eräs partio taistelee erityisen vaarallisissa oloissa elektroniikan pettäessä. Vähän kerrassaan maailma alkaa luisua kohti kaaosta, jollaista ei aikaisemmin ole koettu. Helteinen kesä muuttuu huikean tähtitaivaan valaisemaksi syksyksi, kunnes lopulta koittaa talvi, jossa kyse on enää siitä, kuka selviää ja kuka ei.


Lars Wilderängin Tähtikirkas aloittaa scifitrilogian ja voi miten komeasti sen tekeekin! Tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Ruotsiin eli ihan naapuriin. Wilderäng kuljettaa tarinaa monen kertojan kautta ja aluksi sainkin aina välillä vähän palailla taaksepäin kertaamaan, kuka oli kukin. Runsas henkilögalleria ei kuitenkaan häirinnyt, päinvastoin koin sen lisäävän kiinnostusta. Nyt vähän kerrassaan romahtavaa yhteiskuntaa pääsi tarkastelemaan useasta eri vinkkelistä. Toki osa henkilöistä tuntui kiinnostavammilta kuin osa, mutta jokaisella kertojalla on kuitenkin tarinassa oma funktionsa. Osalla ihan juonen kannalta, osalla ehkä enemmän näkökulmaan rikkautta lisäävänä tekijänä. Tulee tunne, ettei kirjailija ole todellakaan halunnut mennä sieltä, missä aita matalin, sen verran rikas kirja on niin henkilögalleriansa kuin tarinansa puolesta. Se, että kirjassa ollaan pääosin Ruotsissa, tuo varmasti oman tehonsa tarinaan. Se, miten Wilderäng kuvaa sortoon luisuvaa ihmiskuntaa, on todella vaikuttavaa ja koukuttavaa. Eikä voi välttyä ajattelemasta, että entä jos jonain päivänä käy juuri noin. Tähtikirkas on hemmetin uskottava ja siten pelottava dystopia, jonka lukeminen sai janoamaan jatkoa tarinaan. Netissä on tieto, että molemmat osat julkaistaisiin jo tänä vuonna, mutta en ole löytänyt tarkempaa tietoa edes osien nimistä vielä mistään. Toivottavasti osat kuitenkin julkaistaan jo tänä vuonna.

Tähtikirkas herättää todella paljon ajatuksia ja tunteita. Aika moni varmaan on edes joskus miettinyt, että entä jos jonain päivänä kävisi juuri noin, että sähköt katkeaisivat lopullisesti ja muukin elektroniikka sammuisi pikkuhiljaa. Elämme kuitenkin niin elektroniikan kyllästämässä maailmassa, että ilman sitä moni arkipäiväinenkin asia muuttuisi hankalaksi. Toisaalta on kiinnostavaa, joskin pelottavaa pohtia, miten äkkiä elämän peruspilareiden sortuessa ihmisestä tulee melkein kuin eläin. Halu selviytyä ajaa hurjimpiinkin tekoihin. Ja sitten viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä se olennainen seikka; mikä tai kuka on syynä tähän kaikkeen? Herkullisen koukun Wilderäng kirjan loppuun ainakin jättää, eli kakkososaa tuskaisesti odotellessa....

He istuivat ja syleilivät toisiaan metsänlaidassa ja katselivat ulos merelle. Kuu ja tähtikirkas taivas heijastuivat merenpinnan pienestä aallokosta. Lena hytisi, ja Magnus rutisti häntä vieläkin lujempaa.
Se oli ollut täydellinen ilta, jonka Magnus muistaisi lopun ikänsä.

Helmet- lukuhaasteessa sijoitan tämän kohtaan 22, eli kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin. Varsinkin Annan osioissa alussa tämä tulee esille.