~Jussi Siirilä: Juoksija~

(Gummerus 2009)

"Tajuan olevani käännekohdassa - Olen Juoksija, ja takaa-ajo on juuri alkanut. Minun on karsittava elämästäni kaikki ylimääräinen."

Ja siitä alkaa entisen kittiläläisen Oulan, nykyisen Helsinkiläisen Matin huikea matka halki Euroopan. Matka, jonka jälkeen ei ole monellakaan tapaa paluuta enää entiseen. Matkakumppanina on yllätten "mokkapintainen" kuusivuotias Osman, eikä aikaakaan kun takapenkillä istuu myös vietnamilaissyntyinen Joy sekä kurdi-Murat. Mattia lainatakseni: " Loistavaa. Nyt puuttuu enää Vaeltava juutalainen."

Vaan jos on edessä pitkä matka halki Euroopan, pitkän matkan muutoksen tiellä on Matti käynyt jättäessään juurensa osa-kolttana taakseen ja aloittaessaan uuden elämän uudessa ympäristössä. Ainoa konkreettinen todiste omista juuristaan satunnaisten mieleen pulpahtavien muistojen lisäksi lienee Matin omalaatuinen äiti, joka uskollisesti matkustaa parin kuukauden välein Kittilästä Helsinkiin poikaansa tavatakseen. Äidin vierailut aina hieman järkyttävät Matin maailmaa, sillä äidin tuntema tyytymättömyys Matin uuteen elämään aina jossain määrin heilauttaa sitä pientä sisäistä poikaa, joka yhä kaipaa äidin hyväksyntää. Lisäksi niin työ- kuin henkilökohtaisessa elämässään riskianalyyseja laativan sekä elämäntimanttikaavioita piirtelevän Matin on vaikea aina kontroloida äitinsä käytöstä vierailujen aikana ja se aiheuttaa usein noloja tilanteita. Ryysyisissä vaatteissa räävittömästi puhuva äitimuori kun ei ehkä ole se toivotuin vieras Matin hienossa työpaikassa ainakaan Matin ylläpitämän julkisivun suhteen. " Äiti jatkaa paljastuksiaan. Kun hän kertoo imettäneensä minua viisivuotiaaksi asti, teen kuten olen tämänkaltaisissa tilanteissa aina tehnyt. Kuvittelen irtautuvani kehostani ja liitäväni ulos lähimmästä ikkunasta."

Työssään Matti kartoittaa asiakkaiden markkinointikohteita jakamalla niitä tiettyihin luokitusryhmiin; yläpäästä löytyy niin Kultahampaat kuin Paritaloeliitti ja alapäästä puolestaan Tangorainerit ja Mokkakorvat. Sanomattakin selvää, että Matti ei suhtaudu kovin suopeasti luokituksen alapäässä sijaitsevian ryhmien edustajiin. Hän onkin tarkkaan kartoittanut oman asuinalueensa, ettei vahingossakaan joudu näiden ryhmien lähelle. Niinpä hänen viimeisen päälle varusteltu kotinsa sijaitseekin turvallisesti kerrostaloporvareiden ryhmittymässä, haaveena toki muutto aikanaan paremmille alueille.

Matin suuria intohimoja ovat juokseminen ja haasteellisten palapelien kokoaminen, joita suorastaan lapsenomaisella hartaudella kootessaan hän usein pääseekin flow-tilaan. Myös juokseminen on erityisen tärkeää hänelle mentaalisten ominaisuuksien vuoksi; missä muussa harrastuksessa saa nauttia rauhassa yksinäisyydestä samalla. Massamaratonit eivät Mattia kiinnosta, ainoastaan oma suoritus ylhässä yksinäisyydessään. Toki Matti on kiinnostunut myös juoksemisen tekniikasta, kuinka muuten hän voisi kehittää askeltaajuuttaan eli frekvenssiä aina vain ylemmille tasoille. " Oloni on loistava. Kontrollin tunne on väkevä, ohjailen elämääni kevyellä kosketuksella. Minua ei pysäytä mikään kunhan pysyn liikkellä ja pidän tahdin kiivaana."

Matin hyvin hallittu arki kokee kuitenkin suunnattoman keikauksen, kun alakertaa muuttaakin yllättäen somaliperhe. Ennen niin hiljainen talo saa uuden perheen myötä ääniä ja eloa, mikä ei miellytä Mattia. "Äänet hiljenevät hetkeksi mutta palaavat parissa minuutissa ennalleen. Alan aavistella, että kyseessä on Ahmedien perheen normaali taustameteli. Olenko sijoittanut rahani slummiutuvaan taloon? Kohteen luokitus voi laskea nopeasti, jos asukkaiksi alkaa valikoitua vääränlaisia kuluttajia. Olen nähnyt sen omin silmin useita kertoja. Tartunnan saanut talo kuihtuu, kunnes kaikki asukkaat ovat Tangorainereita tai Mokkakorvia."

Matti päättääkin tehdä asialle jotain, ennen kuin on liian myöhäistä. Ahmedit on saatava talosta ulos. Matti laatii tarkan suunnitelman, mutta kaikki ei menekään sen mukaan. Eräänä aamuna Matin oven takana seisoo itkuinen naapurin somalipoika Osman, jonka muu perhe on kadonnut. Nyt on Matin aika laatia uusi elämäntimantti- ja riskinhallintakaavio...
                                                                 ***

Kiitos Leena Lumi:n arvostelun, törmäsin tähän kertakaikkisen mainioon kotimaiseen kirjahelmeen. Kirjan päähenkilö, varsinainen antisankari Matti Järvi, on kirjahenkilönä niin poikkeuksellinen, ettei ihan heti toista vastaavaa mieleen muistu. Suorastaan budhamaisella hartaudella hän suorittaa lenkkinsä, optimoi vessakäynneistä lähtien työpäivänsä sisällön ja huolehtii, että elämä on hallinnassa pienintä piirtoaan myöten. Mikään ei tunnu olevan Matille mahdotonta; kun vain tarpeeksi tahtoo ja yrittää, kaikki kyllä onnistuu.Tavallaan Matin melkeinpä tragikoominen persoona ilmentää jotain tästä meidän ajastamme; halutaan hallita kaikkea, hinnalla millä hyvänsä ja pahin pelko on olla liian erilainen, silmiinpistävä toisinaan niin harmaan massan keskellä. Toisaalta tämä on mielenkiintoinen yhden ihmisen kasvutarina ja ennen kaikkea tämä on huikean hauska matka halki Euroopan. Nauroin ääneen tätä lukiessani ja myönnettäköön nyt samalla, että taisinpa saada muutamat liikutuksenkin kyyneleet silmiini loppupuolella.

4/5