Kerron sinulle...

..Koska Aslamin kirja on yhä kesken (luen sitä kyllä jokaisessa mahdollisessa välissä, aamuin öin..), ajattelin vähän muita juttuja tuoda hetkeksi blogiini. Blogini alussahan kerroin oman "lukutoukkahistoriani", mutta en juurikaan muuta. Siksipä nyt jokainen saa halutessaan kysyä mitä vain, mikä liittyy minuun, elämääni tms. Kohtuuden rajoissa vastailen, heh! Osahan teistä lukijoistani on ihan vanhoja tuttujani, ystäviä, mutta aika moni on vielä aika uusi tuttavuus täällä blogimaailmassakin. Ja siinä missä itse tykkään aina saada vähän enemmän perspektiiviä pelkän nimen/nimimerkin taakse, vastavuoroisesti haluan jakaa jotain itsestänikin. Kysykää siis rohkeasti!

Kommentit

  1. :) Aika paljon sinusta, ystäväni, tiedänkin, mutta saanko esittää kaksi kysymystä?

    Ensimmäinen liittyy lukemiseen:
    Luet kirjoja ihailtavan laajalla skaalalla; Millä tavoin kirjamakusi on vuosien varrella muuttunut?

    Ja toinen liittyy sinuun itseesi:
    Jos saisit matkustaa minne tahansa, minne suuntaisit?

    VastaaPoista
  2. lumiomena, todellakin tiedät paaaaljon;) ♥ Kivoja kysymyksiä..hmmh...

    Kirjamakuni on muuttunut ehkä enemmän vakavempaan suuntaa, sillä vielä vaikka joku viitisen vuotta sitten luin enemmän hömppää ja viihteellistä mitä nykyään.

    Jos saisin matkustaa minne tahansa, ehkä ensin suuntaisin jonnekin pieneen espanjalaiseen kylään:)

    VastaaPoista
  3. Susa:

    Mitä olet mieltä

    1) koirista
    2) seksuaalivähemmistöistä
    3) armomurhasta
    4) metsästyksestä
    5) turkistarhauksesta
    6) Nadeem Aslamista
    7) elämästä ilman kirjoja
    8) intohimosta
    9) ja yhdekseättä kysymystä minun ei tarvitse edes kysyä, sillä olen jo vaistonnut, että et ole tyyppiä, joka haluaa aina olla oikeassa ja sanoa viimeisen sanan, mutta sen sijaan nyt kysynkin: mikä on horoskoooppimerkkisi?

    Minäkin olen mennyt vakavampaan suuntaan ja luulen, että paluuta ei ole. Tyttökirjat olkoot elämäni kevennys. Ja dekkarit, vaikka oikeasti ne eivät aina ole kevennys, vaan rankkojakin, mutta niihin on himo. Olin niin pettynyt, kun en saanut mitään irti Lumiomenan pitämästä Liha tottelee kuria, vaikka pidin Jussi Siirilän hauskasta Juoksijasta. Sen sijaan sitten olen lukenut kaksi viikkoa toista Lumiomenan suositusta ja siksi joudun nyt jättämään muiden suositukset sivuun paitsi yhden, jonka suosittelijaa en edes muista. Otan siihen kirjastosta jatkoajan, sillä pakko tehdä väliin uutuus. Siis Lumiomenan suosituskirja on melkein 700 sivuinen! Julkaisen huomenna oman mielipiteeni.

    Horoskooppi vielä, niin tiedän sinusta todella paljon...Näin jossain kuvasi ja nappasin siitä auran...ja jotkut lauseet ja etenkin niiden välit...siis kaikki ihan positiivista;-)

    VastaaPoista
  4. Susa, kiitos vastauksista ♥ Hyvin voisin sinut Espanjaan kuvitella - kaikkien Almodovarin elokuvien ja Ruiz Zafonin kirjojen jälkeen :)
    Leenalla oli hyviä kysymyksiä! Noita olisi jokaisen hyvä miettiä (näin omana pohdintana vaan... nyt menen).

    VastaaPoista
  5. Voi Leena:) Olin jo siemaissut ihanaa Sadepäivän ilo-teetä ja haukannut palan Domino-keksiä, ajatuksena jatkaa Elävältä haudattujen lukemista, mutta kurkkasinkin kommenttilootaani;)

    Oli sen verran innoittavia, isojakin kysymyksiä, että näihin haluan vastailla tuoreeltaan. Osaan ehkä vain lyhyesti, osaan pidemmin.

    1. Koirat ovat perheenjäseniä, rakkaita jotka jättävät elämästämme poistuessaan ison aukon sydämeen, jota kuitenkin kauniit muistot lievittävät.

    2. Toivoisin ihmisille enemmän suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä heidän suhteen. Seksuaalinen suuntautuminen kun, vaikkakin vähemmistöryhmiin kuuluva, ei kuitenkaan määritä ihmisyyttämme tai saisi rajata tai määrätä oikeuksiamme suhteessa vallitsevaan normiin. Antakaa ihmisten rakastaa!

    3. Toivoisin itse voivani aikanaan kuolla arvokkaasti, mikäli joutuisin tilanteeseen, jossa itse kokisin jo olevani niin kärsivä esimerkiksi fyysisistä kivuista, että en jaksaisi elää eikä olisi toivoa paremmasta voinnista enää. Vaikea aihe kuitenkin, raja on niin häälyvä sille, milloin se olisi oikeutettua, milloin ei. Ehkä kuitenkin enemmän salliva kuin tuomitseva siis.

    4. Aika moni nykyinen läheinen harrastaa metsästystä, lapsuudenkodissani/kasvuympäristössä taas juuri kukaan ei metsästänyt. Pintapuolisesti, nopeasti ajateltuna se on ok, vaikka aika usein saan vahvoja syyllisyydentuntoja lihan syönnistäkin juuri siksi, kun mietin eläimiä. Kuitenkin liha tulee syötäväksi ja niin kauan kun olen lihansyöjä, tuskin voinen asiaa isommin kauhistella.

    5. Tämä on mielenkiintoinen juttu, varsinkin tuon 4. kohdan jälkeen. Syön itse lihaa, mutta en taas oikein hyväksy turkistarhausta. Toisaalta usein raivoa herättää myös se, että turkistarhoihin tehdään hyökkäyksiä, joissa eläimet vain päästetään vapaaksi. Eläimet, jotka ovat tottuneet elämään erilaisissa olosuhteissa eivätkä itse metsästä syömisiään, pärjäävät heikosti vapaana luonnossa.

    6. Lahjakas, mielenkiintoinen henkilö kirjallisen kyvykkyytensä vuoksi. Erityispiirre viimeisimmän kirjan kirjoittamisen suhteen, huoneeseen 7 kuukaudeksi sulkeutuminen, tekee hänestä entistä mielenkiintoisemman. Odotan kuulevani hänestä lisää.

    7. Sellaista ei ole. Se olisi kauheaa, sieluni näivettyisi isolta osin enkä tiedä, miten oikeasti voisin elää ilman kirjoja. Hui mikä ajatus!

    8. Elämän kantava voima monessa suhteessa. Intohimoa voi tuntea niin moneen asiaan, ihan jo itse elämään, mikä minusta on erityisen tärkeää. Intohimoa pitää olla ihmisen elämässä!

    9. Vaaka, ja hyvin, hyvin tyypillinen sellainen;) Meidän perheen naiset eli minun lisäksi äitini ja siskoni, kaikki olemme vaakoja. Arvasitko oikein?

    VastaaPoista
  6. Jos määrittelisit itsesi kolmella sanalla, mitkä ne olisivat?

    Mitä pohjoinen on sinulle?

    Oletko haaveammatissasi?

    VastaaPoista
  7. Ilse: Hmm..
    - Kolmella sanalla..Empaattinen, selviytyjä, elämänjanoinen :)
    - Pohjoinen on paikka, missä on aina osa sydäntäni. Olen asunut siellä opiskeluaikaan 96-99 sekä muutenkin viettänyt paljon aikaa sukulaisten luona sekä sieltä on mieheni kotoisin.
    - Sikäli tällä hetkellä olen, että haaveilin ennen kotiäitiydestä;) Töissähän en siis tällä hetkellä ole, ja kun pojat lähtevät hoitoon, kaikki ovet ovat ammatillisesti auki. Koulutukseltanihan olen sosionomi, joskin viimeiset vuodet ennen lapsia oli kirjakauppa-alalla. Se oli haavetyötäni kyllä;)

    VastaaPoista
  8. Hannele, pohdin tätä monelta kantilta ja tulin siihen tulokseen, että ei ehkä ole kirjaa/tyyliä, mitä en suostuisi ainakin edes kokeilemaan, aloittamaan. Luen kuitenkin aika laajasti ihan viihteellisestä rankemaan tosipohjaisiin kertomuksiin jne. Kuitenkin jos tyylilajeittain miettii, luen todella vähän fantasiaa (vaikka tässäkin genressä on muutamia suosikkeja ja fantasiaelokuvista pidän kovasti), pelkkiä historiallisia teoksia tai aikalailla pelkkiä sotaan liittyviä kirjoja jne.

    VastaaPoista
  9. Hauska postaus :) haluaisin kysyä: mikä on paikka, johon palaisit?

    VastaaPoista
  10. Tuure, olipas mielenkiintoinen kysymys!!Vastaan tähän vähän moniulotteisemmin, eli tavallaan paikkaan palaamiseen liittyisi myös ajassamatkustamisen mahdollisuus;)

    Palaisin isäni kotiin, mummolaan, kesiin joilloin vielä mummo oli kunnossa ja muutenkin olin tekemisissä tuonen puolelle sukua tiiviisti. Pöydän ääreen katsomaan kuinka mummo laittaa ruokaa..tai nukkumaan mummon ja ukin väliin, kun mummo ennen nukahtamistani piirteli sormella selkääni kuvioita. Sinne palaisin.

    VastaaPoista
  11. Nyt mää unohdin kaikki, kun vastasit tuurelle niin ihanasti! Minut heitit suoraan mamman syliin Keruulle ja niihin kesiin siellä.

    Siis, en edes yrittänyt arvata horoskooppimerkkiäsi. Haen vain tiettyä juttua, jota toivon ettet ole;-)ja perusvaakana et olekkaan. Koska lukijoissani on kaikkia merkkejä, en nyt erittele tätä kohtaa enempää tai olen mennyttä kalua.

    Tuo turkistarhaus nävertää minua. Olen täysin Tanja Karpelan kannalla, enkä ole samaa puoluetta kuin hän!, että turkistarhaus on aivan turhaa eläinrääkkäystä. Me selviämme vaikka kuinka kylmästä ilman joutavanpäiväistä muinaistaloutta, joka on sivistysmaissa jo kiellettykin ja lopuissa on jo tehty päätökset ja siirtymäaika on menossa. Vain Suomi kulkee jälleen itäjunassa...

    Vihasin metsästystä täydellisesti, kunnes Lumiomena kerran meilasi minulle,että riistaeläin on kuitenkin saanut elää onnellisen ja vapaan elämän toisin kuin vangittu tuotantoeläin. Sen jälkeen hyväksyin hirvenmetsästyksen. Metsästävä suku huokasi helpotuksesta;-) Mieheni ei tosin edes maksettuna tappaisi eläintä, samoin oli isäni laita. Ottaa aivoon Sirkka-Liisa Anttilan suhtautuminen tuotantoeläinten huonoihin oloihin. En tajua, enkä siksi voi enää syödä sikaa. En syö paljon nautaakaan. Kanaa ja kalaa vain. Gulassia joskus teen ja siihen ostan sisäpaistia. Kerran tein sen jo hirvestäkin.

    Pidä intohimosta kiinni, Susa. Elä kaikki intohimolla ja innolla, niin säilytät kipinän ja pysyt nuorena♥

    PS. Saatan ehkä voida tavata Nadeem Aslamin ellei minulla mene pupu pöksyyn...Mahdoinkos mää vallan seota siitä kirjasta...

    VastaaPoista
  12. Voi ei..nyt en kyllä saa rauhaa, ennen kuin vähän edes avaat tuota hakemaasi juttua liittyen siihen, millainen et toivoisi esim minun olevan;)

    Jaan kanssasi ajatuksen, että turkistarhaus todellakin on aivan turhaa eläinRÄÄKKÄYSTÄ :(

    Vaikka olen itse lihansyöjä, kyllä minua kauhistuttaa ihan hirveästi tuo, kun on paljastunut millaisissa oloissa osa tuotantoeläimistä täällä Suomessa elää:(

    OHO, suu loksahti auki tuosta viimeisestä kohdasta kirjoituksessasi! Missä? Milloin? Miten? :D

    VastaaPoista
  13. Kiitos vastauksestasi, joo, fantasia kivempi elokuvina, ainakin tässä iässä ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)