A. Holmberg & V. Talvitie: Karkausyön ratikkamatka

(Wsoy 2010)

"Karkausyönä kaikki on ylösalaisin. Pöllöt nukkuvat, murmelit valvovat. Linnanmäki on auki, Nukkumatin maa kiinni. Karkausyö koittaa vain joka neljäs vuosi. Karkausyönä kaupunki ei kuulu ihmisille."

Karkausyönä Helsinki herää eloon sangen merkillisellä tavalla. Kirkassilmäinen, kaunis vihreä ratikka on vapaa velvotteista ja rajoituksista, nyt ei tarvitse kuljettaa ihmisiä paikasta toiseen. Tänä yönä Ratikka voi lähteä seikkailulle, jossa vain mielikuvitus on rajana! " Maailma oli auki! Seikkailut odottivat! Tähdet lensivät taivaalla ja Ratikka kadulla. Kaupunki peittyi helmiäiseen ja yö usvaan. Kaikki oli suloista kuin unessa."

"Ratikka kääntyi pokkana kohti Katajannokkaa. Yleensä se survaisi Kurvin kautta Arabiaan, mutta nyt sitä vietteli meri..." Ratikka lentää kuin siivin pitkin Helsingin katuja. Se otti kyytiinsä mukaan pyrkiviä, karkausyöhön heränneitä patsaita. Runon kuningas Runeberg, vappuna päähänsä lakin saava Havis Amanda. Meren kaipuu saa sen suuntaamaan satamaan jäänmurtajien häihin; Tarmo kihlasi Sisun, joka halusi häihinsä morsiusseppeleen ja onkin nyt vaeltamassa Helsingin katuja seppelettä etsien. Ratikka päätyy Sisua seuratessaan Hesperiankadulle, joka on täynnä Hevoskastanjan oksistaan varistelemaa hölynpölyä. Siellä puiden höytyväsateessa Sisu saakin kimppuunsa hullun Hortensian ja hysteerisen hyasintin morsiuskimppuunsa. "Puistojen juhliessa karkausyönä kastanja hymyili sydämenmuotoisilla lehdillään ja antoi sataa. Ratikka puisteli vaunujaan ja hihitti höytyvien kutitukselle."

Ratikka sukeltaa turkoosiin mereen ja saa hetken olla sukellusratikkana vedenalaisessa maailmassa. Hietaniemen hautausmaalla se kohtaa niin kadonneiden lasten aaveet kuin valkean rouvan ja tuntee oudon haikeuden täyttävän mielen. Ullanlinnassa se juhlii kera Rotevan rotan ja Muodottoman mopsin. Käpylässä se kohtaa suloiset käpylehmät, kunnes Kalliossa se kohtaa Kinaporin kivijalan kupeessa värjöttelemässä jotain pientä ja punaista..Ilmassa on todellakin jotain taikaa!

Esikoiseni, 3-vee, valitsi itse tämän kirjan kirjastoreissullamme. Häntä kun kiinnostaa kovasti niin junat, autot, laivat kuin muutkin kulkuneuvot. Mutta tässäpä kirjassa olikin Ratikka, joka tempaisi myös äidin mukaan sadun maailmaan ja näytti erilaisen Helsingin! Kerrassaan ihastuttava lastenkirja! Runomaista kerrontaa joka muutenkin on kuin rönsyilevä mielikuvituksen puu, joka versoo uusia toinen toistaan upeampia oksia vähän väliä. Ainakin tällaiselle "ei helsinkiläiselle" tämä kirja avaa ihanalla tavalla Helsingin miljöötä, tunnelmaa. Esikoiselle tosin paikannimet eivät oikeastaan kerro mitään, kun kirja ei hänen kotiseudustaan kerro, mutta hän keskittyikin antaumukselle itse Ratikkaan. Uskaltaisin jopa väittää, että tässä on kirja, jonka voi lukea ihan aikuinenkin itselleen, unohtaa hetkeksi sen aikuisen minän rajat ja antaa mielikuvituksen lentää Ratikan matkassa läpi taianomaisen Helsingin! Ja ehkäpä seuraavan kerran Helsinkiin mennessä hyppään yöllä ratikan kyytiin ja katson erilaisin silmin niin Havis Amandaa kuin Kallion kadunkulmassa yksin kyhjöttävää liikennevaloa..