maanantai 9. elokuuta 2010

Kirjaston suurkuluttaja


Kuten varmaan esittelyosuudestani muistattekin, olen ollut kirjaston palvelujen suurkuluttaja jo pienestä tytöstä pitäen. Ostan toki myös kirjoja, niin uutuuksia kuin alestakin koitan poimia parhaat päältä. Nyt onkin aika iso pino kirjastosta lainassa ja nämä olisi tarkoitus lukea nyt elo-syyskuun aikana. Minusta on aina jotenkin erityisen mielenkiintoista ja henkilöstä paljon paljastavaa, millaisia kirjoja kirjastonkirjapinosta löytyy:) Omassa hyllyssä on myös monia kirjoja odottamassa lukemista ja vähän eri tyylistä mitä tässä kirjaston pinossa, kuten mm Stephen Kingiä, Dean R. Koonzia, Johan Theorinia, Juha Itkosta jne. Kuvan saa klikkaamalla isommaksi, mutta tässä silti listakin vielä tuon pinon kirjoista:

Mons Kallentoft: Sydäntalven uhri
Jennifer Weiner: Tietyt tytöt
Markku Pääskynen: Vastaavuuksia
Lisa Genova: Edelleen Alice
Pablo Neruna: Kapteenin laulut
Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva
Miina Supinen: Liha tottelee kuria
Andrew Nicoll: Rouva Agathen rakkaus
Marianne Fredriksson: Rakas lapsi
Mary Anna Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Jenny Downham: Ennen kuin kuolen
Kajsa Ingemarsson: Kohtalonpyörä

Ei ole lukemisesta pula, vai mitä;)? Käytättekö te paljon kirjastoa ?

10 kommenttia:

  1. Kieltämättä aika vaikuttavan kokoinen kirjalainakasa ;) Noista haluaisin lukea tuon Pääskysen kirjan, samoin tuota Fredrikssonia en ole koskaan lukenut, mutta kehuja kuullut. Kirjallinen piiri perunankuoripaistokselle on ihana - siinä ja Rouva Agathen rakkaudessa on paljon samaa. Ja Muumit ja Neruda, oi!

    Minäkin kuulun kirjaston (ja kirjakauppojen) suurkuluttajiin. Käytän paljon niin yleisiä kuin tieteellisiä kirjastoja. Ja sinä tiedätkin, että vielä tovin ala liippaa läheltä työtänikin. Suomalainen kirjastolaitos on maailman paras, se on ihan perustuslaissa määritelty ♥

    Ihana postaus. Ja huomennakin minullakin on tulossa kirjapinokuva, tosin vain yhteen ainoaan aiheeseen liittyen.

    Joko päätit, minkä lainan luet ensin?

    VastaaPoista
  2. Ihana pino! Lukemista odottava kirja on aina kovin kiehtova ja kutkuttava ja tuollainen pino kertoo todellisesta rakkaudesta...

    Minä yritän opetella jälleen käyttämään kirjastoa vuosien tauon jälkeen. Takkuista on ollut, kesän ensimmäisellä kirjastoreissulla koko aikuisten osasto oli suljettu kattoremontin vuoksi ja pitkään. Olisivatpa kirjastotkin joskus auki 24 h!

    Täällä odotellaan jo kovasti syksyn kirjasatoa!

    Mukavia lukuhetkiä!

    VastaaPoista
  3. Teillä on kyllä upeat valikoimat kirjastossanne, sullahan on tuossa aivan uusia julkaisujakin;-) Kesän pidennetyt laina-ajat ovat ainakin meillä tarpeen, saa rauhassa uppoutua hyvien kirjojen maailmaan.

    Antoisia lukuhetkiä ja mukavaa huomista päivää!

    VastaaPoista
  4. Vaikuttava pino! Jätätköhän sinä ikinä kirjoja kesken vai luetko oikeasti kaiken tuon?

    Noista odotan kyllä eniten postauksia Pääskysestä ja Nicollista... :)

    Minut tunnetaan kirjastossa nimeltä. Hyvä että ovesta pääsen sisään, kun varaamani teokset jo nostetaan tiskille. :) No ei ihan, mutta aika lähelle näin.

    Aiemmin olen aika paljon ostanutkin kirjoja, mutta kun talo on niin pieni, yritän välttää. Syksyn kirjoista on saatava kyllä vähintään Itkonen omaan hyllyyn.

    VastaaPoista
  5. Siis oikeasti, ethditkö sä lukea kaiken lainausajan puitteissa?

    Mä ostan parhaimmat itselleni, koska olen fiilis-lukija. Joku kirja jää kesken pitkäksikin aikaa ja sitten taas löydän ja haluan palata samaan. Ja kirjasto ei välttämättä ymmärrä tätä systeemiä, että joku kirja voi olla kuukauden kesken...

    Eli siis sakkoja kirjastoon olen maksanut/tulen maksamaan niiden omien kirjojen verran ;D

    Ja nyt ei ole ketään kaveria kirjastossa töissä poistamassa sakkoja =(

    VastaaPoista
  6. lumiomena: Komea pino kirjoja oli sinunkin blogissasi;) Oi, en ole vielä varma, minkä luen pinosta seuraavaksi..Se on vähän kuin olisi ihan iso karkkipussi täynnä erilaisia herkkunameja, valitseminen yhtä vaikeaa;) Ehkä kuitenkin Gavaldan, kun on niin ohut, että luen sen päivässä varmastikin!

    Joana: Minä olen jo vuosia ollut ns.lähikirjastojen asukas, kun koin, ettei pääkirjastolta oikein saa mitään kunnolla lainaan. Tuo meidän Kuokkalan pienkirjasto on ihan huippu, vaikkei kirjamäärä oli iso. Hyllystä löytyy monesti uutuuksia suoraan ja varaankin tosi paljon myös:)

    Ilse: Todella harvoin jätän kirjaa kesken, ehkä kerran puolessa vuodessa. Ja siltikin saatan kyllä myöhemmin palata kirjaan vielä uudestaan, joko omasta hyllystä tai lainaamalla uudestaan. Nyt täytyy myöntää, että harvoin minullakaan noin isoa pinoa on kerralla lainassa, mutta pino aina kuitenkin;) Minä olen meidän lähikirjastossa kanssa todellakin tuttu, vakkariasiakas;)

    Mari. A: Yleensä kyllä;) Tosin siis osa kirjoista on minulla lainassa parikin kuukautta, jopa kolme joskus. Netin kautta on niin näppärä uusia ja meidän kirjastoon tulee sen verran hyvin uutuuksia, että varausjonotkin kulkevat jouhevasti ja harvoin joutuu palauttamaan heti kk päästä toisen varauksen takia. Mutta kuukaudessa en minäkään tuollaista pinoa lukisi, edes ilman lapsia;)

    VastaaPoista
  7. Voi mikä pino! Minäkin ihmettelin, kuinka meinaat ehtiä lukea nuo laina-ajan puitteissa ;)

    Itse en ole vuosiin käynyt kirjastossa. Ostan kaikki kirjat omaan hyllyyn. Hullua, sanoisinko... Muistan kyllä ne nuoruusajat, jolloin kirjoja kannettiin kirjastosta säkkitolkulla ja luettua ne kaikki taisivat tulla :D

    VastaaPoista
  8. Wiltsu: Juu harvoin taisi tuolloin nuorenakaan jäädä kirja lukematta:) Minäkin ostan kyllä ihan kiitettävästi omaankin hyllyyn, mutta joskus on selvästi kausia, että ostan aika harvoin, vain ne ihan must-kirjat, eli suosikkikirjailijan uutuuskirjat tai sitten joku uutuuskirja, josta jotenkin tietää jo esittelystä, että se täytyy saada omaan hyllyyn:)

    VastaaPoista
  9. Jos kirjastot yritettäisiin lakkauttaa, minä nousisin barrikadeille. Kaikilla pitää olla mahdollisuus lukemiseen. Luin lapsena/nuorena yhden pienen pitäjän kirjaston läpi ja kannoin tuommoista pinoa sylissäni kotiin tukien leualla kasaa...

    Huomasin Pablo Nerudan Kapteenin laulut. Se on aivan suoraa sydänvertani...

    Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystväville hurmaa sinut, kunhan tokeennut ensin siitä kirjetyylistä.

    Minusta puuttuu joku osa/geeni, sillä kun luin Lumiomena arvostelun, luulin Miina Supisen Liha tottelee kuria kirjaa mun jutkuksi, mutta se ei kolahtanut minuun yhtään. Toivottavasti sinä koet toisin.

    Luen nyt taas niin vaikuttavaa, että olen ihan myyty. En tiedä haluanko ehtiä tälle viikolle, vai laitanko jotain hömppää sen sijasta. Minä ELÄN nyt kirjaa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)