Ensilunta ja arvontaa

Ensilumi JKL:ssä 12.10.2010
Ensilumi satoi viime yönä meillekin! Aamulla verhot avatessani huudahdin kuin lapsi perheelle: "Tulkaa äkkiä katsomaan, täällä sataa lunta!!" Aamupalan jälkeen suuntasimmekin lumituiskusta huolimatta puistoon hankkimaan punaiset posket, tekemään ensimmäistä lumiukkoa ja testaamaan vieläkö pulkka liukuu hyvin lumisella nurmella.

Luen tällä hetkellä poikkeuksellisesti kahta kirjaa yhtä aikaa; Kyrön Mielensäpahoittajaa sekä Alakosken Hyvää vangkilaa, toivoo Jenna. Mielensäpahoittajan tarinat ovat lyhyitä novelleja, pakinoita ja Alakosken kirja taas kertomus kahdesta sisaresta, kuinka toinen taisteli tiensä paremmalle puolelle ja toinen päätyi huumehelvettiin. Molemmista tulossa parin päivän sisällä arvostelua. Sitten vihdoin pääsen mm. lumiomenan ja Ilsen kehuman Andrew Nicollin Rouva Agathen rakkaus- kirjan pariin. Muutaman rankemman kirjan jälkeen kaipaankin jotain sydämellistä, ihanaa..

Sillä välin muistakaahan arvonta, aikaa osallistua vielä torstaihin saakka!

Kommentit

  1. Susa, eikö vain olekin lumisen lumoavaa asua Keski-Suomessa!

    Minua niin kiinnostaisi nuo Alakosken kirjat, mutta...nyt jo 24/24 kirjoja. Tämän Alakosken nappaan kyllä jos osuu kirja-alessa vastaan.

    Se on tosi, että syvien/syvällisten/rankkojen kirjojen jälkeen kaipaa muuta. Minä tartun silloin mieluusti taide- tai puutarhakirjaan - tai dekkariin;-) Jotenkin en osaa pitää dekkareita rankkoina, vaikka ne olisivat kuinka järisyttävän karmean mukapelottavia. Minusta dekkarit ovat lasten leikkiä verrattuna kirjaan Sade lankeaa. No, tämän jälkeen Lumiomena ei kyllä lue tuota meidän missiokirjaamme...;-) Tee sinä jotain sille asialle ja todista, että se ei kuitenkaan ole silleen rankka, vaan ihan toisella tapaa...

    VastaaPoista
  2. PS. Siis sulla on tulossa Viides lapsi...Great!

    VastaaPoista
  3. Leena, kyllä on lumisen lumoavaa ♥ Aion viimeistään helmikuussa tehdä jonkun oman pienen kuvakollaasin tästä rakkaasta Jyväskylästä kun tulee se 10v täällä täyteen!

    Tiedätkö, minulla on ihan sama, että vaikka olisi minkälainen dekkari, en koe sitä rankkana kaikista karmivuuksista huolimatta. Ne ovat puhdasta viihdettä, mutta taas Sade lankeaa tyyliset kirjat ovat rankkoja, tulevat ihon alle, mutta useinkaan eivät huonolla tavalla!!!

    Minusta Sade lankeaa:ssa on kuitenkin, kaikesta huolimatta sitä toivoakin, mikä tekee kirjan lukemisesta sellaisen kokemuksen, että lukemisen jälkeen ei ole niinkään paha olla vaan enemmäkin se palo tehdä asioille jotain!!

    VastaaPoista
  4. Niin ja Leena vielä: Viides lapsi odottaa jo hyllyssä ja tulee lukuun tämän kuun aikana jo ;)

    VastaaPoista
  5. Oi tuota ensilumen suloa ja kauneutta! Olisipa sitä saatu tännekin. Loppuviikoksi on luvassa ja silloin tämä kulkee kameran kanssa. Toivottavasti tuuli ei käänny eteläiseksi ja tuo vain vettä lumen sijaan.

    Rouva Agathen rakkaus on ihana kirja. Ja yllättävä. Uskoisin sinun pitävän siitä, se on vähän kuin risteytettäisiin Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville ja Aikamatkustajan vaimo, otettaisiin mukaan hyppysellinen Pientä suklaapuotia, hieman Kafkaa ja laitettaisiin kirjalliseen keinuvasti toimivaan tehosekoittimeen.

    Leena: Älä sinä kiusaa minua! Sade lankeaa kiinnostaa kovastikin. Dekkareita en lue, koska ne ovat minusta vähän tylsiä (kertoo rajoittuneesta mielikuvastani ko. lajityypistä, sain niistä tarpeeksi 2000-luvun alussa luettuani niitä vuosikaudet). Ei minua rankkuus tai pelottavuus haittaa! Esim. Oatesin Haudankaivajan tytär tai Oksasen Puhdistus eivät olleet millään tavallan "pahoja" kirjoja, vaikka rankkoja olivatkin. Muista, että Lumiomenallakin on pimeä puolensa, mutta dekkarit eivät sinne kuulu ;-)

    Viides lapsi on voimakas kirja. Pidin ihan hurjasti.

    VastaaPoista
  6. Voi hyvänen aika, sehän on lunta;-) kyllä tuli lumi aikaiseen tänä vuonna, näinköhän ne megapakkasia ennustaneet olivat oikeassa?

    Mukavaa päivää, nauttikaa valkeudesta!

    VastaaPoista
  7. lumiomena: Ymmärrän kyllä täysin tuon esittämäsi eroavaisuuden dekkarien ja ns. rankkojen kirjojen välillä! Sitä on vaikea selittää, mutta erilaistahan se on tosiaan. Minä olen syttynyt dekkareille, nimenomaan psykologisille jännäreille vasta aikuisempana :) Nuorena taisi Sidney Sheldon olla jo riittävän jännää välillä:)

    Aamunkukka: No niinpä :D Kyllä siitä riittikin ihmeteltävää aamuksi täällä kun poikien kanssa ulkoilin ;) Tosin tuskin on pysyvä lumi, sen verran ripsutteli äsken taas vettä..

    VastaaPoista
  8. Mie odotan joka vuosi lunta yhtä lähes yhtä kiihkeästi kuin lapsena :)! Täällä lounaassa asustaessa ovat vuodet olleet kovin vaihtelevaisia. Lähdemme perjantaina itään, ehkä siellä jo on valkoista...

    Mie aloitin tuon rva Agathen, mutta en päässyt alkua pidemmälle. Tosin miulla on nyt semmoinen vaihe, etten saa luettua oikein mitään. Mielenkiinnolla luen kyllä sinun ja lumiomenan blogeista arvosteluja yrittäen painaa nimiä mieleeni :)

    VastaaPoista
  9. Susa, mullakaan ei ollut paha olo sade lankeaa kirjan jälkeen. Ei yhtään. Vaikka hiukset paloivatkin.

    Lumiomena, mie en sinnuu kiusaa! Tahallaa kiusottele hiuka. Arvaa mie, et siul o joku pimmee pual piilos.

    Susa, miksi mulla on kasa dekkareita lukematta? Nyt en tajua! Apua!, mitä minä olen lukenut joka yö kahteen...ja olen aivan kuitti.

    Arvaa, odotanko, mitä sanot kirjasta Viides lapsi!

    Hieno idea tehdä kuvakollasi Jyväskylästä. 10-vuotiskollaasi. Minä olisin voinut tehdä 25-vuotisjuhlakollaasin. Sekin jäi...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)