lauantai 6. marraskuuta 2010

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät

(Atena Kustannus 2010)

"Elämä on päärynä, joka yleensä unohdetaan lasikulhoon nuhistumaan samalla kun syödään päivästä toiseen perunoita. ~ Kerttu Kara: Elokuvallinen elämänopas~"

Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät olisi saattanut mennä minulta ohi ilman Ilsen hienoa arvostelua kirjasta. Toki olin kuullut Jääskeläisestä ja kirjakauppa-aikanani myynyt kovastikin hänen Lumikko ja yhdeksän muuta -teostaan, mutta jostain syystä en ennen tätä ollut tutustunut hänen teoksiinsa. Mutta nyt ajatus kirjasta, joka sijoittui kovasti rakastamani  Jyväskylän kaduille, miljööseen, tuntui kiehtovalta. Kirjaan tarttuessani en kuitenkaan tajunnut, millaisen huikaisevan lukukokemuksen se minulle suo. Olenkin vielä niin salakäytävien ja merkityksellisyys- eli M-hiukkasten lumoissa, että paluu todellisuuteen tuntuu suorastaan julmalta. Kirja on kuin ensimmäinen ajo uudella vuoristoradalla. Juuri kun luulet tietäväsi, minne seuraava mutka kaartuu, se tempaaiseenkin sinut suoraan ylös, tai alas...

Kaikki alkaa niin rauhallisen lempeästi, lukijan mieltä varovasti herätellen. Olli Suominen, tuo jatkumohakuisen elämän ylläpitäjä, lastenkirjojen kustantaja ja kirkkovaltuutettu on myös hukattujen sateenvarjojen mies. Niin kiireessä Sokokselta kuin kalliisti ulkomailta tilatut varjot tuntuvat katoavan Ollin käsistä samaa tahtia kuin sadepisarat putoavat Jyväskylän kaduille. Koti Harjun kupeessa Mäki-Matissa, vaimo ja poika. Sunnuntaikävelyt kameran kanssa. Kaikki jatkumohakuisen elämän elementit ovat kohdillaan, tai niin Olli luulee.

" Hidas jatkumohakuisuus vaikuttaa kuin painovoima. Se painaa ihmisen kasvot arjen pölyyn ja unelmien tuhkaan. Se suostuttelee tyytymään kohtalon nöyräksi juhdaksi ja sivuuttamaan ne mahdollisuudet, joita elämän jokainen hetki tarjoaa. Elokuvallinen elämäntapa on hitaasti jatkumohakuisuudesta vapautumista. Ihminen voi oppia hitaasti näkemään väistämättömien pakollisuuksien sijasta kaikkia mahdottomatkin mahdollisuudet ja toteuttamaan niitä elokuvallisen estetiikan hengessä. Hänen vain pitää uskaltaa poimia ja haukata niitä päärynöitä, joita elämänpuun oksat notkuvat. Se vaatii toki paljon - itse asiassa koko elämän - mutta lopulta ei sen enempää kuin vaihtoehtokaan."

Vaimon lahjaksi antama kirja, Ollin nuoruuden ihastuksen Kerttu Karan "Elokuvallinen elämänopas" saa Ollin palaamaan mietteissään ja unissaan takaisin niihin aikoihin, kun Tourulan Viisikko vielä matkasi salakäytävissä ja ihana päärynämekkoinen Kerttu vaihtoi suudelmia Ollin kanssa sateenvarjon alla. Aikaan, jolloin kaikki oli hyvin ja elämä toivoa täynnä. Aikaan, ennen kuin kaikki eräänä loppukesän aamuna tulisi mullistamaan kaikkien heidän tulevaisuutensa. Olli tempoilee unen ja todellisuuden rajalla ja huomaakin pian olevansa keskellä jotain muuta kuin tuttua turvallista jatkumohakuista arkeansa. Yhteydenotto suositun Facebook- yhteisöpalvelun kautta Kertun kanssa käynnistää tapahtumien ketjun, jossa selvää on ainoastaan se, että emme voi paeta menneisyyden virheitä loputtomasti. Tuttu arki alkaakin tuntua Ollista liian tutulta ja hän räpyttelee kuin lintu näkymättömän häkin sisäpuolella, ulos tahtoen. Ja kun hän pääsee ulos, tovin lennettyään hän pelästyy ja haluaa takaisin sen tutun turvallisuuden ympärilleen. Hän haluaa olla läsnäoleva puoliso, isä ja päättää, että nyt tämä selvästi keski-ikäkriisin tuoma tempoilu saa loppua ennen kuin on kunnolla alkanutkaan. Mutta milloinka asiat menevät juuri kuten olet vakaasti päättänyt. Niinpä Olli huomaakin yhtäkkiä olevansa merkittävä osa elokuvallista elämäntapaa, mutta millaisen elokuvan?

"Hänen suunsa alkaa  kuitenkin lausua samoja Pablo Nerudan säkeitä, joita hän aiemmin luki piknikillä olleille naisille: - Hän rakasti minua ja toisinaan minäkin rakastin häntä. Miten olla rakastamatta hänen suuria kiinteitä silmiään. Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni. Ajatella ettei minulla ole häntä. Tuntea menettäneeni hänet.- Hän sulkee suunsa, pidättää henkeä ja onnistuu nielaisemaan pari säettä. Ne maistuvat päärynältä. Sitten hän yrittää uudestaan huutaa mutta ulos tulee säkeitä: - Mitä siitä ettei rakkauteni kyennyt pidättelemään häntä. Yö on tähtikirkas eikä hän ole luonani."

Tämän enempää en kirjan juonesta tohdi kertoa, sillä vielä niin kirjan lumoissa ollessani ja ylistyssanojen vilistäessä päässäni saattaisin paljastaa jotain liikaa. Kuten aikaisemmin mainitsin, kirjan tapahtumat alkavat ihanan rauhallisesti ja kirjan sisällä oleva rinnakkaiskirjakin "Elokuvallinen elämänopas" alkaa koukuttaa lukijaa siinä missä Jääskeläisen monipuolinen Jyväskylä-kuvailu. On hieno kokemus lukea kirjaa, joiden tapatumapaikkoja ei tarvitse kuvitella mielessään vaan ne näkee kristallinkirkkaina. Juuri kun saatat luulla lukevasi keski-ikäisen miehen kehitystarinaa, sinut tempaistaankin mystisiin salakäytäviin ja osaksi sellaista seikkailua, mitä ei aina voi järjelläkään selittää. Jääskeläinen taitaa niin ällistyttävällä, suorastaan hengästyttävällä tavalla tarinan monisävyisen kertomisen, että se vetää lukijana välillä melkein sanattomaksi ja välillä saa huudahtamaan ääneen ihastuksesta ja se on mielestäni paljon kirjalta se. Harjukaupungin salakäytävät on yhtä aikaa niin kaupunkikuvaus, eri henkilöiden kehitystarina, tilinteko menneisyyteen kuin jännitysnäytelmäkin. Samaan aikaan sisäinen elokuvaminäsi kenties nostaa jo päätään ja on valmiina omille seikkailuilleen sinun elämässäsi. Omani, tuo hassu ranskalainen tarjoilijatar Amelie, on valmiina pieneen seikkailuun tutuilla Jyväskylän kaduilla, mutta tällä kertaa uusin silmin. Kunhan oma jatkumohakuinen arkeni antaa myöten, aion lähteä astelemaan nuo Harjun portaat uudestaan, hitaasti askel askeleelta sekä kävelemään verkkaisesti läpi Puistokadun ja kenties tunnen M-hiukkasten tiivistyvän juuri siihen hetkeen...

"Maagiset paikat ovat vaarallisia. Merkityksellisyyshiukkaset saavat ihmisen havahtumaan eksistenssiinsä. Silloin kuitenkin saattaa luiskahtaa ulos itseydestään. ~Kerttu Kara : Maaginen kaupunkiopas~

Oman kiehtovan lisän kirjaan tuo se, että kirjalle on kirjoitettu kaksi erilaista loppua. Toisenlaisen vaihtoehdon voit lukea Atena Kustannuksen sivuilta, suoran osoitteen sivulle löydät kirjan lopusta. Minun lukukappaleessani loppuna oli " blanc" ja kävinkin heti lukemassa toisen vaihtoehdon " rougen". Täytyy sanoa, että pidin rougesta hieman enemmän ;)

PS: Huomasin Facebookin kautta, että Jyväskylän Sokoksella on tulevana torstaina joku kirjailija-ilta (odottelen yhä siitä tarkempia tietoja, että onko kaikille avoin jne) jossa mm. Jarkko Sipilä JA Pasi! Ja nyt sisäinen Amelieni punastuu, kun tohdin käyttää tuosta hienosta kirjailijasta rohkeasti vain etunimeä ;)

5/5

15 kommenttia:

  1. Tässä on kirja, jonka lukemista odotan enemmän kuin minkään muun (ok, Annan jäähyväiset on aika samoissa). Ilsen arvio herätti minutkin Pasi Ilmari Jääskeläiselle, Hesari ruokki kiinnostutani lisää ja nyt sinä räjäytit koko potin! Jonotan tätä kirjaa kirjastosta, ehkä saan sen pian. Ainakin niin toivon.

    Aion muuten seuraavaksi lukea Lumikon ja yhdeksän muuta. Sen lainasin viime viikolla.

    Hyvään kirjaan kohdistuva lukuodotus on kutkuttava tunne!

    VastaaPoista
  2. Kuulostaapa kiinnostavalta. Listaan minäkin tämän siihen kasvavaan...

    Mulla muuten on tuo Kauimpana kuolemasta -teos luvun alla, pääsen kerrankin lukemaan toisenkin kommentoinnin samasta kirjasta ;D kun näyttää olevan tuolla listallasi...

    VastaaPoista
  3. lumiomena: Tämä on kyllä ehdottomasti tämän vuoden top 5 listassani, jonka ensi kuussa teen;) Niin monipuolinen kirja, ettei tosikaan - olen IHAN myyty ;)

    Mari A.: Hirvosen kirja tuleekin heti Holtin jälkeen lukuun! Tätä Jääskeläisen kirjaa lukiessa muuten paikoin tuli vähän vaikutteita Stephen Kingin tyylistä!! Sellainen hiuksenhieno sävy samaa, ja sekin lisäsi tykkäämistäni ;)

    VastaaPoista
  4. Minulla on tämä kirja yöpöydän vieressä, ehkä nostan sitä tämän arvostelun myötä kasassa ylemmäs. ;)

    VastaaPoista
  5. Hei,
    uskoakseni kirjailta Sokosella on todellakin kaikille avoin. Tervetuloa vain mukaan, jos Jyväskylän seudulla käväiset!

    Ystävällisin terveisin
    Kanerva Eskola / Atena Kustannus

    VastaaPoista
  6. Tomomi: Laita ihmeessä pinon päälle;)

    Kanerva Eskola: Kiitokset tiedosta, ehdottomasti koitan kyllä torstaina päästä mukaan! Asun itse asiassa ihan täällä salakäytävien valtaamassa Jyväskylässä, eli matkakaan ei ole ongelma ;)

    VastaaPoista
  7. Susa, tämä meni lukulistalle perh heti!

    VastaaPoista
  8. Susa, voi Susa! :) Minulla menevät nämä loistokkaat arviosi kaikista (kerrankin) minulle tutuista kirjoista aina ihan ohi, kun satun aina olemaan jossain reissussa tai lakossa, kun näitä tulee. Näin kävi Viidennen lapsen ja Andrew N:n kanssa ja nyt oli vähällä, ettei taas. :)

    Mutta IHANAA, että sinäkin pidit tästä! Kirjassa oli jotain ihan unohtumatonta, kun se on mielessä vieläkin. Ja IHANAA, jos sinäkin houkuttelet tätä kautta lisää lukijoita Jääskeläiselle. Hän on jokaisen ansainnut upeilla töillään.

    Arviosi on upea, kiitos siitä!

    VastaaPoista
  9. Leena: Hyvä juttu ;)!!

    Ilse: Onneksi "parempi myöhään kuin ei milloinkaan" pätee ihanasti näissä kirjablogeissakin ;) Pidin, oikeastaan rakastin/rakastan tätä kirjaa. Hyvin harvoin kirja tekee sen, mitä Harjukaupungin salat teki Lukijana minulle..se jotenkin käänsi mielen ja sydämen pohjamutia myöten nurin, mutta hyvällä tavalla! Kirjaa lukiessa tajusin itsekin hieman sortuneen siihen jatkumohakuiseen tuttuun elämäntapaan, vaikka sisimmässäni asuu hyvinkin vahvasti cinemaattinen tytönhupakko;)

    VastaaPoista
  10. Hei, nyt tulin minäkin tänne vielä huutelemaan :) Nimittäin sellainen asia loihe mieleeni, että nuo kaksi eri päätöstä, blanc ja rouge lopulta jotenkin uuttuivat aivoissani sekaisin ja ovat nyt olemassa yhtä aikaa kirjan päätöksenä.

    Sikäli on melkein mahdotonta sanoa, kumpi on parempi, ne eivät enää elä yksin. Mutta olen kuitenkin iloinen, että sain oletuksena blancin. Ehdottomasti ehkä ;-)

    VastaaPoista
  11. Karenina Unska: Kiva kun tulit huutelemaan ;) Hassu juttu, että mainitsit loppujen sekoittumisesta. Nyt kun lopputekstien lukemisesta on muutama päivä, nuo kaksi tavallaan samallaista, tavallaan erilaista loppua ovat todellakin kuin yhtä jatkumoa..sulautuneet limittäin toisiinsa. Tuoreeltaan olin sitä mieltä, että Rouge olisi parempi, mutta nyt en minäkään tiedä. Toisaalta blanc on juuri sellainen loppu, kuin pitäisikin. Tai toisaalta....ja ajatsten virta on loputon ;)

    VastaaPoista
  12. heitänpä kaiken tämän hehkuttelun keskelle eriävän mielipiteen :) Minulta tämä kirja jää kesken. En selvästikään ole mitään kohderyhmää kun en ole asunut Jyväskylässä, en erityisemmin perusta elokuvista ja, mikä näyttäisi sivulle 70 päässeenä olevan tärkeintä, minä en pidä unikohtauksista. Itse kun pidän unia vain päivän kokemusten ja ajatusten sekametelisoppana niin en erityisemmin lämpene unien käytölle sisällöntuottajana. Varmaan jokaisella on joitain ehdottomia syitä keskenjättämiselle, ja minulla unikohtauksien ylenmääräinen käyttö on yksi niistä. Jääskeläinen kyllä kirjoittaa hyvin, näiden 70 sivun perusteella, joten ehkäpä jossain vaiheessa tutustun johonkin hänen aiempaan kirjaansa. :)

    VastaaPoista
  13. Rea: Totta toki saa eriävän mielipiteensä kertoa, vaikka tähän mennessä kaikki tähän kommentoineet ovatkin vain kirjaa hehkuttaneet ;) Ei taida sellaista kirjaa vielä olla, josta kaikki pitäisivät ja innostuisivat yhtä lailla ;) Ja vaikka itselleni kirja oli yksi tämän vuoden hienoimpia lukukokemuksia, luen toki mielelläni muunlaistakin näkökulmaa, vaikkei se omaa kokemustani enää voikaan himmentää;) Mutta eri mieltä saa olla ja kun se on noin hyvin ja asiallisesti kerrottu, se tuo oman hyvän lisänsä keskusteluun. Haukkumisia en blogissani lue, jos jostain ei pidä, sen voi kertoa ilman, että mollaa kirjailijaa tai kirjan lukijoita, sellaistakin kun joskus näkee.

    Sinällään se, että kirja sijoittuu Jyväskylään, ei minusta ole rajoittava tekijä, koska kyllähän muutkin kirjat sijoittuvat johonkin ja aika usein myös vahvasti se miljöö jm tulee esille. Tokihan Jyväskylä oli tässä kirjassa nyt jotenkin eri tavalla, voimakkaammin tuotuna esille ja minulle Jyväskylää rakastavalle se toikin sitten sen oman lisänsä kirjaan.

    Yleisestä ottaen kirjassa on sellainen maaginen ote, vire sekä tuo unimaailma niin keskeisenä teemana, että niistä joko tykkää tai ei. Tiedän ystävistänikin muutamia, keihin tämä ei kolahtaisi juuri sen vuoksi.

    Hienoa kun olet kuitenkin siitä huolimatta nähnyt juonen ja kirjailijan taidon kirjoittaa erillään ja tykästynyt Pasi I:n tapaan kirjoittaa! Sitä hän todella osaa tehdä ;)

    VastaaPoista
  14. Voi, sain kirjan juuri luettua ja olen myyty!

    Ja niin tuntuu olevan moni muukin. Kertakaikkisen hieno kirja. Miksi, oi miksi tämä ei ollut Finlandia-voittajana?

    VastaaPoista
  15. Valkoinen kirahvi: Sanoppa muuta, kyllä tämä oman Finlandiansa ansaitsisi!!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)